Llanwenarth Delwedd Daniel KTK-III

* 12.06.2022 ( vuotta)
"Daniel"
welsh mountain (sektio A), ori
vkkopäistkm
korkeus 121.0 cm

VH22-024-0116
He B, 60cm

kasvattaja ja omistaja
Llanwenarth Stud, VRL-14901

Taustaa

Sydämeni itki verta kun olosuhteiden pakosta jouduin myymään Danielin vuotiaana, kun se ei millään tullut toimeen meidän muiden hevosten kanssa ja pomotti niitä turhan rankalla kädellä. Olihan se tuulta ja tappuraa, mutta ulkoisilta piirteiltään juuri sitä, mihin jalostuksella pyrin - katsokaa vaikka tuota vahvaa luustoa, pienenpieniä korvia ja koveraa päätä! En voinut uskoa silmiäni, kun ojensin ponin riimunnarun sen uusille omistajille ja hyvästelin sen menemään - vaikka tiesin, että en voinut siinä kohtaa pitää sitä itse.

Arvauksia, kuinka pitkään meni että uudet omistajat halusivatkin palauttaa Danielin? Päivä? Viikko-kaksi? Kaksi ja puoli viikkoa. Sen jälkeen tuli soitto, että eivät pärjää tämän ponin kanssa. Olin koko tämän ajan harmitellut Danielin myyntiä, joten käskin miestäni lähtemään heti kipikipi rakentamaan Danielille omaa pihattoyksiötään tontin reunamille, jossa se saisi viettää elämäänsä rauhassa ja jotta minä saisin elämäni kasvattiponin takaisin.

Pienen mutinan ja kauluksiin yskityn kiroilun saavittelemana pihatto valmistui ennätysvauhdissa ja Daniel on siitä päivästä lähtien saanut elää omaa, eriskummallista elämäänsä siellä.

Luonnekuvaus

Eniten edukseen Daniel on, kun sitä saa ihastella riittävän turvaetäisyyden päästä, kuten vaikka ikkunan läpi tai valokuvien kautta. Näyttää sievältä ja elämäänsä tyytyväiseltä, mutta siihen harhakuvitelmaan ei kannata liiaksi tuudittautua.

Lähestyessä Danielia (oli kyseessä sitten oma pihatto, kesälaidun, traileri tai mikä tahansa ympäristö) on vastassa koppava uhittelija, jolla tuntuu olevan uhmaikäisen lapsen käytöstavat. Tässä rytäkässä voi ihmiselle käydä huonosti ellei ole joko todella nopea väistelemään tai huitaise narunvarrella vaatien oman tilansa, jolloin Daniel ehkä vaihtaa suuntaa ja ihminen jää eloon. Tämän kanssa saa olla aika suurielkeinen ja vaativa, ne kuuluisat hevosenkäsittelijän silkkihansikkaat voi surutta polttaa vaikka roviolla.

Tämä ~~tyhmä~~ ponttooni ei ole myöskään sisäistänyt seesteisen taluttelun autuutta, mikä ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä. Kauhotaan jaloilla, rymytään ihminen perässä pitkin ojia ja nakellaan niskoja. Ei ole helppoa tämän kanssa siis mikään. Pelkkä kavioidenputsauskin on sellainen operaatio, että voi lähettää esirukouksia jo ennen kaviokoukkuun koskemistakaan. Jos Danielin päätä ei ole kahlinnut molemminpuolin, kutittelevat pienet hampaannysät kiperästi takapuolta, mutta tätäkin enemmän tuskahikeä nostattaa kavioiden ylhäällä pitäminen. Sitä kun Daniel ei ymmärrä ollenkaa (todennäköisesti koska sen tasapaino on niin huono) ja kavio jysähtää maahan melko pontevasti - myös kengityksen aikana. Jos uskallat mennä komentamaan, niin poni heittäytyy kaksille jaloille. Ei mikään kengittelijän suosikkitapaus.

Mitä Daniel sitten osaa ratsastuksen saralla? Tästä voisi tulla maailman lyhyin luonnekuvaus - "ei mitään" - sillä mielestäni aivan jokainen hevonen shetlanninponeja myöten pystyy helpon B:n rataan eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Sen enempää eivät tämänkään ponit rahkeet riitä. Ei ole liitokavio eikä estehirmu, varmasta maastopuksuttimesta puhumattakaan. Daniel on vähän sellainen "jos haluat jännitystä elämääsi, valitse tämä"- ratsu, joka kelpaisi parhaiten ehkä jonkun komediasarjan keulakuvaksi. Pukittelee minkä niskuroinniltaan kerkiää ja yhteinen suunta on useimmiten vain kaukainen haave. Eikä se ole kovin herkkä avuillekaan, vaan hän tekee jos häntä huvittaa. Danielilla on iso laukka ja viilettää nelistäen aikamoista kyytiä, mikä on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että sisäänratsastuksen aikana sen laukka oli jäädä niin sanotusti piippuun. Ponin korvista myös näkee pirun selvästi, että pidättää ei myöskään sovi kun vauhti on päällä eli helpommalla pääsee, kun antaa vaan viilettää tukka putkella.

Sukuselvitys

Llanwenarth Mach Mickson wA, vkkopäistkm, 120cm Ch, KTK-III, KRJ-I, VWY-II	Llanwenarth Ddwer Morris wA, vkkokm, 121cm	Cairnwith Twm Sion
		Poed Adalmina
	Llanwenarth Carian Mai wA, rnpäistkm, 120cm	Cunarth Aur Nidian
		Canffynnon Iona
Llanwenarth Wyetta wA, vkkokm, 120cm KTK-III, KRJ-II, VWY-III	Llanwenarth Earl Cadwgan wA, rnkm, 115cm	Baeryds Pioneer
		Twydyfelin Catriona
	Llanwenarth Berwynfa wA, cre, 116cm	Cwmcoed Rhyfeddol
		Gwyoll Rhosyn Alis

Jälkeläiset

Ei vielä jälkeläisiä.

Ei tarjolla jalostukseen.

Kisamenestys ja meriitit

Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 528.41
Tahti ja irtonaisuus 557.35

Kouluratsastuskilpailuissa 1085.76 op.
30 starttia joista 6 muuta sijoitusta ja 6 voittoa

Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2)

Toukokuu 2023 VWY-Cup 60cm 2/25
Huhtikuu 2023 VWY-Cup 60cm 2/28

13.11.2022 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Lissu T.

Näyttelyarvonimi arvonimi myönnetty 00.00.0000

Kantakirjattu III-palkinnolla 20.06.2023
15 + 15 + 15 + 15 = 60p.

VWY-II-palkittu 20.08.2024
5 + 8 + 6 + 22 + 5 = 46p.

Lue otoksia päiväkirjasta

30. heinäkuuta 2024 | Väitetään, että mummi ei osaa opettaa

"Pää ylös, pää ylös!" karjun pää punaisena kentän laidalla, kun Daniel vetää noin viidenkymmenseitsemännen kerran päätä ryntäisiin ja katapulttaa tyttärentyttäreni suoraan esteen sekaan.

Tyttö on sentään karaistunut, se on ottanut niin paljon osumaa näiden vuosien aikana ponieni kanssa, että kyyneltäkään ei ole nähtävissä. Hän nousee heti takaisin satulaan ja maiskuttaa Danielin uudelleen liikkeelle. Danielin silmät pyörähtävät päässä, niin oikeastaan minunkin, sillä seuraavalle esteelle lähestyttäessä sama kaava toistuu jälleen ja kentän hiekkapinta pölähtää armottomasti.

Kun viimein saadaan poni (ja ratsastaja) esteen paremmalle puolelle, tyttö nojaa jalustimiinsa ja taputtaa Danielia kaulalle sen näköisenä, kuin olisi juuri voittanut olympiakultaa. Vaikka siltähän tämä saavutus varmasti tuntuu. Poni alkaa olla niin väsynyt temppujensa jälkeen, ettei jaksa esittää enää edes sivuloikkia.

"Pyydä.. - phah - käske sitä eteenpäin."

Tytön lyhyet jalat paukuttavat satulasiipiä vasten, mutta Daniel on leimannut kellokorttinsa ja päättänyt, että tunti loppuu tänään tähän. Se ei jaksa mennä edes kierrosta loppuraveja, ennen kuin lähestyn sitä pitkän piiskan kanssa, jonka näkeminen saa sen juoksemaan sen verran pitkälle, että on minun ulottumattomissani. "Mummi mä en jaksa enää", tyttö puuskahtaa jalat maitohapoilla ja laskeutuu omin luvin satulasta.

Daniel joutuu juoksemaan loppuravit ilman ratsastajaa, samalla kun minä pidän sopivasti vauhdista huolen ajamalla sitä piiskan kanssa eteen ja mietin miten helppoa olisi kasvattaa vaikka kilttejä puoliverisiä. Sellaisia automaatteja, jotka tekevät aina juuri mitä pyydetään ja elävät kiitoksesta kiitokseen. Toista on näiden tyhmien ponttoonien kanssa, mutta itsepä polkuni olen valinnut.

8. elokuuta 2023 | Väitetään, että mummi ei osaa luopua mistään

Daniel on ollut uudessa kodissaan nyt kaksi ja puoli viikkoa. En ole saanut sitä ponia mielestäni hetkeksikään, sen myynti kummittelee edelleen mielessäni ja mietin joka sekunti, että teinkö virheen myydessäni sen.

Yritän pitää itseni kiireisenä, jotta en vatvoisi, mutta vatvon kuitenkin samalla kun karsin ja järjestelen ullakolla turhia tavaroita, joita on kertynyt vuosien aikana. Siellä on pölyinen valokuva-albumi täynnä entisten poniemme kuvia ja lehtiartikkeleita niiden menestyksestä. Albumissa on kuva Llanwenarth Mach Micksonista. Se on Danielin isä ja niissä on niin paljon samaa näköä, että sydäntä kivistää taas. Laitan albumin takaisin pahvilaatikkoon. Sen haluan tietysti säilyttää.

Haluan tietysti säilyttää myös lohkeilleet posliinikupit, jotka saimme mieheni kanssa häälahjaksi, haluan säilyttää antiikkimaton, joka haisee ummehtuneelta ja joka todennäköisesti on homeessa, mutta jota käytimme silloin paljon kun lapsemme olivat vielä pieniä. Haluan säilyttää ensimmäisen hevosemme, Cookien, riimun ja kasan vanhoja hevoslehtiä, joita kukaan ei enää lue, mutta joista olen maksanut aikanaan kuitenkin ison summan.

Pahvilaatikkoon, johon olen kirjoittanut päälle "HEITETÄÄN POIS", ei tule juuri mitään. Olen saanut sinne laitettua kaksi jatkojohtoa ja yhden parittoman villasukan.

Olen todella huono luopumaan mistään.

Jos minä saisin päättää, mikään elämässä ei ikinä muuttuisi ja saisin pitää kaiken itselläni ikuisesti. Siksi onkin kuin taivaanlahja suoraan kaikkivoipalta, kun puhelimeni pirahtaa (säikähdän sitä niin, että se tippuu ensin "HEITETÄÄN POIS"-laatikkoon) ja näen soittajan olevan Danielin uusi omistaja.

"Tule hakemaan tuo pirulainen meiltä pois. Se on varmaan manattu!"

Ja minähän menen, koska en osaa luopua mistään, edes niistä pahoilaisen manaamista poneista, joita kukaan muu ei huoli.