Cadllwyn Rhidian (vkkpäist, 120 cm) toi Alisin sukupuuhun toivottua luonnetta ja kapasiteettia. Näppärän näköinen, muttei mitenkään poikkeuksellisen komea ori pyörähti muutamaan otteeseen valjakkoajoradoilla, kunnes löysi oman talenttinsa kouluratsastuksen puolelta. Sillä oli aina pilkettä silmäkulmassa ja se saattoikin puhtaasta ilosta heittää muutaman pukin kesken lisätyn laukan! Cadllwyn Rhidian työskenteli aina täysillä hiki hatussa ja kuolaa rinnuksillaan. Säpäkkä ori oli tarjolla jalostukseen vain kahden kauden ajan, kunnes se myytiin ulkomaille.

Brineuadd Trysorin (m, 119 cm) näyttelymenestys oli kirjoitettu tähtiin jo pikkuvarsana. Orin esittäjänä toimi läpi sen iän sen oma omistaja, ja heidän yhteistyönsä olikin niin hitsautunut yhteen, että Brineuadd Trysorin esittäminen oli aina helpon näköistä ja esiintyminen taattua laatua. Se rakasti esiintymistä ja yleisöön, mitä enemmän yleisö hurrasi, sitä näyttävämmin ori paineli menemään pitkin näyttelykehää. Brineuadd Trysor eli 1-vuotiaasta lähtien saman omistajan omistuksessa. Se oli pois kotitalliltaan vain yhden astutusjakson ajan Alankomaissa, mutta muuten se eleli herroina ja hidalgoina kotonaan oman haareminsa ympäröimänä.

Gwffryd Mary Loo (vkk, 120 cm) oli puhtaasti vain hyvän luonteen ja ulkonäön periyttäjä ilman minkäänlaista osaamista. Herää kyllä jälleen kysymys, mihin nämä positiiviset piirteet oikein katosivat siinä vaiheessa, kun Rusetti-Liisa putkahti maailmaan, mutta kai se on ihan hyvä saavutus, että kaikki kuusi muuta varsaa syntyivät fiksuina yksilöinä. Prosentuaalisesti ei siis mikään huonompi juttu, mutta olisihan se nyt ollut reilua, että Leija olisi saanut sukuunsa Rusetti-Liisan tilalle jonkun muun tai kyseinen tamma olisi edes kuulunut niihin tervejärkisiin yksilöihin. Joka tapauksessa ei Turkasen Värttiä voi asiasta syyttää, muhkean näköinen ruunikko ori oli kyllä totisesti makea ulkonäöllisesti! ktk ii

Rhodrwen Blaen Delilah (rnkm, 117 cm) on miellyttävä tamma, mutta hieman liian pehmeä ja hidas kilpahevoseksi. Tästä syystä sitä on yritetty astuttaa menevämmillä ja luonteikkaammilla oreilla, jotta jälkeläisiin saataisiin (sormet ristissä toivoen) Rhodrwen Blaen Delilahilta täydellisyyttä hipovaa rakennetta ja isäorilta vähän enemmän paloa ratsastukseen. Joskus nämä valinnat menivät maaliin, joskus taas vauhdilla ohi ja näistä varsoista tuli jopa liiankin reaktiivisia ja tulisia. Rhodrwen Blaen Delilahia ovat tuomarit kuvailleet näin: "Jalo, hyvä tammaleima. Kaunis pää ja ilme. Hentorakenteiset jalat. Matkaavoittava käynti, jossa hyvä lavan irtonaisuus. Lyhyt ravi."

Tywyngwndwn William (rnkm, 115 cm) palkittiin jo vuonna 1999 rotunsa parhaana varsana. Kaksi- ja kolmevuotiaana nuori ori palkittiin rotunsa parhaana nuorena ja vuodesta 2004 lähtien se on palkittu aina rotunsa parhaan orin palkinnolla, mikäli se on näyttelyyn osallistunut. Tywyngwndwn William esiintyi myös Saksan ja Irlannin welsh poninäyttelyissä useamman kerran. Vuoden 2010 näyttelyt Brightonissa jäivät kuitenkin sen viimeisiksi, sillä kimosyöpä vei Tywyngwndwn Williamin ikuiseen uneen vielä samana vuonna, kun lehdet alkoivat puissa punertua ja tuuli puhalsi kesän lämmön pois.

Cwmr Llywelan (rtkm, 116 cm) kanssa omistaja luotti siihen, että kyllä se suku puhuu puolestaan. Mitä sitä turhia näyttelyissä kiertämään tai jalostusarvonimiä keräämään. Tamman kolmesta varsasta kuitenkin kaksi jäi kasvattajan käsiin, sillä ponimarkkinat ovat täällä päin suuret ja vain oikeasti hyvät yksilöt käyvät kaupan (tai edes oikein hinnoitellut yksilöt). Maitopurkkiin kasvattaja ei ollut valmis varsoistaan luopumaan, mutta päätti kuitenkin lopettaa "ponikasvatuksen" siihen. Cwmr Llywelan olisi kuvan perusteella voinut ansaita hyviäkin näyttelymeriittejä, mikäli sen omistaja vain olisi viitsinyt viedä sitä arvosteltavaksi.