Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.
📌
Coedpoeth, Wales
Yhdistynyt kuningaskunta
* 28.11.2021 ( vuotta) "Wyetta" welsh mountain (sektio A), tamma vkkokm korkeus 120.0 cm |
VH21-024-0119 He C, 40cm kasvattaja ja omistaja Llanwenarth Stud, VRL-14901 |
Usean hevosen tallilla aika on aina kortilla, joten oma kasvattimme Wyetta sai kasvaa ja elellä rauhassa laumassaan kuusivuotiaaksi saakka, jolloin otimme sen ratsukoulutukseen. Toki näin jälkikäteen ajateltuna helpommalla olisi päässyt jos olisi aloittanut edes vähän kerrassaan aikaisemmin, mutta toisaalta Wyettasta näki jo pienenä ettei siitä mitään parkettien partaveistä tulisi niin annoimme sen vain olla niinkin pitkään.
Jos aivan rehellisiä ollaan, niin vielä peruskoulutuksenkin aikana ajatelin lyöväni hanskat tiskiin. Minä kyllä tunnistan potentiaalin ja sitä ei Wyettassa ollut pätkääkään. Tykkäsin kuitenkin sen ulkonäöstä ja perinteikkäästä, vahvasta rakenteesta joten itku kurkussa etenin ratsutuksen osalta; edes jonkinlaisista kilpailutuloksista olisi apua jalostusunelmien suhteen. Vaikka sitten helppo D-luokista, pääasia että sitä olisi käytetty näytillä.
Tätä nykyä uskallan kehua Wyettan olevan ihan kelpo ratsu. Ei liitokavio, mutta ihan luotettava ja tottelevainen. Sellainen, jonka selässä voi jopa pienempikin ratsastaja käydä, mikäli vain tiedostaa pienten pukkien riskin. Wyetassa on kyllä taidokkaalle ratsastajalle työstettävää; se on niin kankea jäärä, että sen hakeutuminen muotoon olisi maailman kahdeksas ihme. Eikä se mikään herkkä ratsu ole, apuja saa antaa isoin elein jonkinlaisen reaktion saamiseksi. Wyetta kulkee eteen, taakse, peruuttaakin välillä - se riittää meille. Välillä nousee laukkakin, mutta kiitoravin kautta.
Känkkäränkkänä tunnettu Wyetta on aina vähän myrtsin näköinen ja hampaat kolahtavat viimeistään satulavyön kiristyksessä. Vie aikaa ennenkuin Wyettan luottamuksen saa, mutta sen jälkeen se on kuin toinen poni - känkkäränkkyydestä ei ole enää tietoakaan. Mutta tätä on tarjolla vain harvoille ja valituille, joilla on tarpeeksi aikaa Wyettalle.
Wyetta ei ole mikään jyrä, vaan se on aika helposti hallittavissa. Se kulkee vähän laiskanpulskeasti taluttajansa perässä alistuneena kohtaloonsa eikä haikaile edes heinäapajien perään. Vaan sen kerran kun Wyetta tajuaa otteen lipeävän narusta, on Wyetta jo kaukana painelemassa tiehensä! Kaikenlisäksi se on ovela avaamaan kaikenlaisia lukituksia ja onkin toistuvasti karkuteillä.
Sen kerran kun Wyetta on saatu kärrättyä johonkin tallin ulkopuoliseen tapahtumaan, on se ollut niin hämillään ettei ole edes muistanut kiukutella. Toki jännittyneisyys on näkynyt sekä näyttely- että kouluratsastuspisteissä (niissä nyt ei olisi kehumista muutenkaan), eikä mitään merkittävää menestystä ole tullut suunnasta eikä toisesta. Wyetta nyt onkin sellainen perusponi joka saralla.
Llanwenarth Earl Cadwgan
wA, rnkm, 115cm Ch, KTK-III |
Baeryds Pioneer
wA, rnkm, 116cm |
Cunarth Ciwt Ehediad |
Cafnllyn Peony | ||
Twydyfelin Catriona
wA, rt, 112cm |
Pewdler Brilliant | |
Tywyllcoed Caron | ||
Llanwenarth Berwynfa
wA, cre, 116cm VIR MVA Ch, KTK-II, VWY-II |
Cwmcoed Rhyfeddol
wA, vkko, 112cm |
Brenin-y-Llew |
Cwmcoed Bettie | ||
Gwyoll Rhosyn Alis
wA, vkkokm, 121cm | Cadllwyn Rhidian | |
Rhodrwen Blaen Delilah |
wm-o. Llanwenarth Delwedd Daniel
*12.06.2022 - i. Llanwenarth Mach Mickson
Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 512.77 Tahti ja irtonaisuus 565.00 Kouluratsastuskilpailuissa 1077.77 op. 39 starttia joista 11 muuta sijoitusta ja 6 voittoa Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2) |
29.09.2022 Adina irtoSERT pt: Lissu T. 07.01.2022 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Dimma Näyttelyarvonimi arvonimi myönnetty 00.00.2000 Kantakirjattu III-palkinnolla 20.12.2021 15 + 16 + 16 + 17 = 64p. VWY-III-palkittu 30.01.2023 4 + 4 + 5 + 21 + 5 = 39p. |
Sen jälkeen kun olimme mieheni kanssa palanneet teatterin iltanäytöksestä rämmin vielä mallaksenhuuruissani tallin puolelle ja ajattelin, että kyllä nyt reippaana käyn vielä kävelyttämässä yhden ponin ennen nukkumaanmenoa - itsepähän olin valinnut omistaa näin monta ponia ja niiden liikutuksesta oli joka päivä huolehdittava. Illan hämärä oli vaihtunut jo pimeään yötaivaaseen kun nappasin Wyettan tallista ja lähdimme kävelemään pelkän otsalampun valossa. Autotielle ei uskaltanut, vaikka liikennettä ei paljoa täällä öisin ollutkaan niin minun tuurillani se olisi juuri se yksi ja ainut maanteiden törttöilijä joka kosahtaisi kohtaloksemme pilkkopimeillä ja kapeilla kujilla. Ei kiitos, joten kävelimme terapiametsämme poluille jossa ei takuuvarmasti tulisi yllätyksiä eteemme. Eikä tullutkaan, mutta silmä alkoi luppaamaan siihen tahtiin että takaisin tullessa hyppäsin Wyettan selkään ja ratsastimme pelkän riimun kanssa takaisin kotiin.
Kukaan ei oikein ollut aikoihin jaksanut kuluttaa Wyettan kanssa uraa kentällä - poislukien suvun pienimmät, jotka olivatkin tyytyväisiä vähään. Kun kapasiteettia ei ollut, niin sitä ei ollut, ei tässä taikoja voinut tehdä sen eteen että yhtäkkiä tappijalkainen Wyetta alkaisikin liidellä kentällä puoliverisen lailla. Sen sijaan Wyettan kanssa oli alettu harrastamaan varsinaista metsäterapiaa, eli pusikkoon mars eikä mitään tavoitteita lenkille. Satuloin Wyettan tänään jo heti aamutallin jälkeen ja suuntasimme vanhan myllyn maille, jossa toivottavasti ei vielä tähään aikaan olisi paljon lenkkeilijöitäkään. Eikä ollutkaan, pääsimme painelemaan kiitoravin saattelemaa laukkaa pitkiä pätkiä mäkistä metsää edestakaisin ilman huolia tai murheita. Wyetta pärski tyytyväisenä ja innostui jopa heittelemään päätään pisimmän laukkasuoran nähdessään. Tämä se vasta oli ponielämää!
Osasimme odottaa varsan tuloa kutakuinkin näille päiville ja lopulta viimeiltana Wyettan avautumisvaihe oli alkanut. Tammalla alkoi olla varsomista ennakoivia oireita, se kuopi maata ja kävi useati makuulla. Annoimme Wyettan olla kaikessa rauhassa, mutta jäimme seuraamaan tilannetta sopivan etäisyyden päähän. Aiemmista kokemuksista viisastuneena varsovia tammoja ei otettu enää sisälle, jotta niillä oli varmasti riittävästi tilaa varsomiseen joten Wyettakin sai jäädä pihalle koko yöksi. Vilttiin kääriytyneenä seurasin jännityksellä kuinka vedet tulivat ulos ja sen jälkeen pitäisikin alkaa pian tapahtumaan. Vaan eipä alkanut - puolen tunnin aikaikkuna oli umpeutunut eikä vieläkään ollut varsaa tullut ulos. Tässä kohtaa piti pikaisesti soittaa eläinlääkärille, joka onneksi saapui kiireellä paikalle ja epäili varsan olevan virheasennossa eikä siksi tullut ulos. Ilmoille heiteltiin jo leikkauksen mahdollisuutta, mutta viime hetkillä ennen päätöksentekoa alkoi Wyetta kuitenkin ponnistaa ja ensimmäinen etujalka alkoi pilkistää. Huh - kylläpä säikähdettiin! Varsa tuli lopulta maailmaan eläinlääkärin avustamana ja kumpikin voi oikein hyvin.
"Miksi Wyettaa edes pitää juoksuttaa kisoissa? Eihän sillä ole kapasiteettia laisinkaan", ihmetteli isoäiti. Hän pisteli poskeensa juuri viimeistä suupalaa kanttiinista ostamastaan lammasvoileivästä ja katsoi minua kysyvästi. "Äiti, sen takia me käydään näissä helpoimmissa luokissa. Sinä tiedät, miten tärkeää varsanostajille on, että vanhemmilla on edes jotain tuloksia mihin nojata", vastasin hänelle ja ohjasin Wyettan verryttelyalueelle. Wyettaa ei voinut kehua vetreän oloiseksi, mutta virkeä se ainakin oli uudessa ympäristössä ja saisi siitä toivonmukaan lisää pontta suoritukseensa. Äiti hävisi jonnekkin juuri ennen oman suorituksemme alkua, eli ainakaan minulla ei olisi suorituspaineita sillä saralla. Wyetta tikitti kiltisti suorituksen läpi kertakaan (!!) pukittamatta tai viskomatta päätään, joka toi myös minun olooni helpotusta. Palkintojenjakoon ei kuitenkaan ollut asiaa, joten suorituksen jälkeen pakkasin ponin takaisin traileriin ja lähdin etsimään äitiäni mikäli hän tohtisi samalla kyydillä kotiin.