Ch Llanwenarth Piper Moon KTK-III, VWY-II

* 26.11.2024 ( vuotta)
"Piper"
welsh mountain (sektio A), tamma
mpäist
korkeus 118.0 cm

VH24-024-0119
He C, 60cm

kasvattaja ja omistaja
Llanwenarth Stud, VRL-14901

Taustaa

Piper on oma kasvattini ja koko varsaprojekti sai alkunsa oikeastaan eräästä erittäin, ERITTÄIN, typerästä vedosta. Kuulin näyttelymatkalla, kuinka yksi muka-menestyneempi-ponikasvattaja oli naureskellut kehän laidalla, etten koskaan pystyisi kasvattamaan ponia, joka olisi yhtä aikaa kaunis, älykäs ja miellyttävä käsitellä. Phah! Ettäs kehtasikin. Huhupuheiden kantauduttua korviini, totesin, että "Pidä teekuppisi ja katsohan, kun teen sen!". En tietenkään sanonut sitä hänelle suoraan, mutta hän saisi pian nähdä vastaukseni.

Pomminvarmasta yhdistelmästä tuli lopulta sellainen lopputulos, että... no, sain kaksi kolmesta. Syntynyt varsa oli kaunis ja älykäs, kyllä, mutta "miellyttävä käsitellä"-aspekti jäi vielä vähän vaiheeseen.

Piper syntyi kylmänä marraskuisena aamuna, ei ideaali ajankohta syntymälle mutta veto oli veto, ja jo ensimmäinen katse kertoi minulle kaksi hyvin selvää asiaa; yksi, Piper tiesi olevansa täydellinen juuri sellaisena kuin tähän maailmaan saapui, ja kaksi, minä tulisin olemaan hänen hovimestarinsa.

Luonnekuvaus

Piper Moon, tai "Piper", kuten tammaa yleensä kutsutaan (paitsi silloin, kun hän on päättänyt olla erityisen hankala, jolloin sillä on neljä muutakin lempinimiä, joista yksikään ei ole painokelpoinen), on yhtä aikaa maailman helpoin ja maailman raivostuttavin kavio-olento.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, sillä Piper on kyllä kiltti. Se ei pure, eikä potki, tai harrasta mitään pikkusieluisen welshponin kapinointia (jota on niin monella tapana nähdä...). Mutta se on samaan aikaan äärimmäisen tietoinen omasta arvostaan. Piper on minun oma kasvattini ja nähtävästi se on noussut hänelle päähän. Omasta mielestään Piper on maailman keskipiste. Joten kuka tahansa itseään kunnioittava kuninkaallinen, ottaa Piper tämän tehtävän hyvin vakavasti.

Piperillä on yleensä mielipide kaikesta. Säästä, kavioiden putsauksesta, ratsastuksesta, iltaruokien jakojärjestyksestä, ja niin edelleen. Hassua kyllä, olen alkanut pitää tätä ominaisuutta Piperissä välillä jopa viehättävänä. Sellaisessa syvässä viisaudessa ja täydellisessä halveksunnassa on jotain todella rakastettavaa - ehkä siksi miehinikin rakastui minuun. Oikeastaan Piperissä on paljon samaa minun itseni kanssa.

Harjaus on Piperin mielestä hyväksyttävää silloin, kun se tapahtuu kevyellä kädellä ja oikeassa rytmissä, muutoin tulee pahaa katsetta. Siis sellaista, mikä huokuu epäuskoa siitä, miten hänen ihmisensä on noin ammattitaidoton ja että Piperin pitää jälleen sietää tällaista moukkamaisuutta omilta alamaisiltaan.. Ei se mikään hirviö silloinkaan ole, mutta tiedättehän.
Kavioiden putsaukseenkin liittyy pientä dramatiikkaa. Ensin siltä tulee syvä huokaus, sitten harkittu jalan nosto, jonka jälkeen se katsoo minua kuin tekisin hänelle suurtakin palvelusta, josta ei kuitenkaan koskaan tulla saamaan riittävää arvostusta näin "alamaisen" näkökulmasta. Tallitytöt samaan aikaan rakastavat ja vihaavat Piperiä, koska sen kanssa kyseenalaistaa ihan jokaisen pienenkin asian.

Satulan alla Piperin sisäinen diiva pääsee ehkä eniten loistamaan. Periaatteessa se on aika erinomainen ratsu, se on kevyt ja älykäs, se oppii nopeasti ja tekee mitä pyydät. Ainakin jos ratsastaja on johdonmukainen. Ja varsinkin jos osaat esittää asiat siltä kantilta, että Piper kuvittelee niiden olleen hänen omia ideoitaan. Silloin kaikki sujuu kuin tanssi.

Epävarmemmalla ratsastajalla on edessään pitkä taival, kun Piper aloittaa neuvottelut kaikista tehtävistä. Se ehdottaa helposti jotain helpompaa tehtävää, jos siihen vain saa sauman, ja lopulta epävarma ratsastaja päätyy tekemään juuri sen, mitä Piper haluaa.

On sillä toinenkin kompastuskivi ratsastuksen osalta; Piper nimittäin kyllästyy helposti, eikä jaksa turhia toistoja. Viidennellä kerralla samaa pääty-ympyrää puksuttaessa se saattaa "unohtaa", miten ympyrä edes toimii, jos ei näe tehtävässä mitään pointtia tai jos se ei haasta sitä tarpeeksi - tai jos sillä on mahdollisuus porsastella.

Sukuselvitys

Cefncoed Ianto Cadfan wA, mvkkopäistkm, 122cm Ch, KTK-I, VWY-II	Nant-y-Moch Cadfan Idris wA, mpäist, 119cm	Ty'nybryn Glyndŵr
		Llysyddwen Helyg Eirlys
	Cwmgwrach Myfanwy Lili wA, mvkkokm, 118cm	Ysgawyn Yorath
		Cwmbychan Rhianwen
Woudrijd Olisa wA, rn, 116cm Ch, KTK-III, KRJ-I, VWY-II	Tylwyth Teg y Aston wA, rnkm, 120cm	Breichiau Breuddwyd
		Bryncarw Catarina
	Veenhof Amber wA, rn, 121cm	Brouwersdam Casper
		Llanrhos Aneira

Jälkeläiset

wm-t. Llanwenarth Ever After
* 04.02.2026 - i. Llanwenarth After Eight

Kisamenestys ja meriitit

Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 596.68
Tahti ja irtonaisuus 486.75

Kouluratsastuskilpailuissa 1083.43 op.
28 starttia joista 12 muuta sijoitusta ja 4 voittoa

Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2)

Syyskuu 2025 VWY-Cup Helppo C 1/40

28.09.2025 Stall Fernweh irtoSERT pt: Faye
28.11.2025 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Dimma
03.01.2026 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Faye

Champion arvonimi myönnetty 05.02.2026

Kantakirjattu III-palkinnolla 20.12.2024
15 + 15 + 16 + 16 = 62p.

VWY-II-palkittu 21.09.2025
4 + 8 + 5,5 + 21,5 + 5 = 44p.

Lue otoksia päiväkirjasta

3. syyskuuta 2025 | Hetken yhtä

Pitkästä aikaa päätimme lähteä Piperin kanssa ihan kahdestaan maastoon. Syystuulten irroittamien lehtien reunustama polku vei meitä tammimetsän halki, ja kun pääsimme lammen rannalle, jäimme hetkeksi vain fiilistelemään. Tuuli keinutteli lammen pintaa pehmeinä aaltoina kun kurkiaura lensi ylitsemme. Mietin hiljaa mielessäni, mitä pahaa olin tehnyt ansaitakseni tämän melkein täydellisen hetken, sillä olin oppinut sen vuosien varrella, että sen ääneen sanominen manasi yleensä jotain hankaluuksia tulevaksi.

Näin, kuinka Piperin korvat värähtelivät suuntaan jos toiseenkin. Siitä alkoi huokua sellaista levotonta energiaa, joten en sanonut mitään, enkä antanut pohkeita. Sille teki hyvää välillä vain olla.

Energiaa se pääsi päästelemään kun jatkoimme matkaa ja polku muuttui leveämmäksi. En ole varma oliko se minun vai Piperin ajatus ottaa reippaampi laukkapätkä, mutta siinä sitä kiidettiin - tuulen lailla. Piperin askel venyi, liike ja nopeus virtasi sen kehon läpi ja minä olin osa sitä. Pelkäsin toki, että olisin osa sitä vain lyhyen aikaa, mutta kuitenkin. Tuuli piiskasi silmät vetisiksi kun kaviot kauhoivat maata metri toisensa jälkeen.

Nämä olivat sellaisia hetkiä, joissa opin arvostamaan Piperiä. Minusta tuntui hetken aikaa, että olimme yhtä ja samaa, emme vain hevonen ja ratsastaja. Meidän rytmimme oli yhteistä ja kun hidastin Piperin takaisin käyntiin, minua alkoi hymyilyttämään. Ehkä me hetkittäin siis olimmekin samanarvoisia, enkä minä ollut hänelle vain moukkamainen alamainen Piperin kuninkaallisessa maailmassa.

24. lokakuuta 2024 | Veitsenterävää ritiikkiä sateesta

Sade oli hellittänyt vain hetkeä ennemmin, joten kenttä oli edelleen mutainen ja liukas kuin liisteri. En toki itsekään ollut niin vakuuttunut suunnitelmistani, mutta Piper vielä vähemmän sen jälkeen, kun ensimmäiset mutapisarat roiskahtivat sen kintuille. Se katsoi minua niin pahasti. Melkein pettyneesti, että tämäkö oli tosiaan paras suunnitelmani. En toki itsekään ollut kovin vakuuttunut suunnitelmastani – idea oli kuulostanut hyvältä päässäni, mutta käytännössä se oli ehkä vähän ontuva. En minäkään pitänyt mudasta ja likaantumisesta.

Annoin kriitikon vastalauseiden jäädä omaan arvoonsa ja yritin tehdä sitä mitä Piperin kanssa parhaiten toimi; antaa sen luulla, että seurasin sen ehdotuksia. Se sai kulkea verkkaiseen tahtiin yrittäessäni vain pitää tahdin tasaisena ja ehdotella pieniä voltteja aina sinne tänne. Ravista ei tullut hölkäsen pöläystäkään, sillä rapa roiskui niin, että se inhotti Piperiä. Se teki heti ravisiirtymän jälkeen terävän pysähdyksen ja ilmaisi korvillaan, ettei tämä ole nyt yhtään hauskaa.

Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdokseni (johon ei kuulunut turhaa kitinää ja taistelua) jäi oman ratsastukseni ja etenkin istuntani tarkastelu. Yritin keskittyä tasapainooni, selkeisiin painoapuihin ja hengitykseen. Kumpikaan meistä ei hikoillut tänään.

Koko harjoitus oli yhtä aikaa äärimmäisen turhauttava ja tavallaan myös tosi tarpeellinen. Piper tosin veti taas pidemmän korren, joten en tiedä, voinko pidemmän päälle jatkaa tällä tavalla sen miellyttämistä. Se todisti jälleen kerran olevansa tämän paikan kuningatar, ja minä sain taas kunnian olla se moukkaminen alainen.