Lähetä sähköpostia!

Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.

📌
Coedpoeth, Wales
England

Tylwyth Teg y Aston (rnkm, 120 cm) oli tunnettu esteponi, joka saavutti nopeasti mainetta tiukkien teiden mestarina ja sympaattisena taskurakettina ympäri Britanniaa. Tylwyth Teg y Aston oli omistajansa ensimmäinen kilpaponi, silmäterä, mutta sen lahjakkuus vei parivaljakon aina vain suurempiin kisoihin, eikä menestyksestä ollut tulla loppua millään. Se oli pikkuponien kärkeä huippuvuosinaan! Tylwyth Teg y Astonin kilpaura päättyi monen aktiivivuoden jälkeen valitettavasti loukkaantumiseen, mutta ori jatkoi Alankomaihin myynnin jälkeen sukulinjaansa ja syksyyn 2024 mennessä sille on merkattu yhteensä kahdeksantoista lahjakasta varsaa. Tylwyth Teg y Aston on kirjoitushetkellä 19-vuotias, mutta kuvistakin näkee että ikä on hänelle vain numero ja hyvästä lihaskunnosta johtuen iästä voisi hyvin napsaisi kymmenenkin vuotta pois!

Breichiau Breuddwyd (rnpäistkm, 118 cm) päätyi jo nuorena huippuvalmentajan poniksi ja osoittautui erityisen lahjakkaaksi kouluratsastuksessa, missä sen tarkkuus, lennokkaat liikkeet ja kaunis muoto pääsivät esiin. Huippuvalmentaja oli pistänyt orin muistiin jo varsana laitumella sitä katsellessa, etenkin mieleen oli jäänyt se, miten hyvin ori kantoi itseään jo niin nuorena. Eikä valmentaja saanut ponivarsaa mielestään. Hulluahan se oli pikkuponilla kurkoitella tähtiin, mutta areenat ne on minipossuillekin. Breichiau Breuddwyd kilpaili jopa kansallisella tasolla kouluratsastuksessa, ja vaikka sen uraa välillä varjostivatkin pienet loukkaantumiset, se keräsi silti kunnioitettavan määrän mestaruuspystejä ja ruusukkeita. Kilpauransa jälkeen Breichiau Breuddwyd siirtyi siitostallille ja oli erityisen haluttu isäori menestyksensä ansiosta. Ennen kuolemaansa Breichiau Breuddwydille rekisteröitiin 29 varsaa, joista yksi valitettavasti menehtyi vain parin kuukauden ikäisenä. Breichiau Breuddwyd eli aina 25-vuotiaaksi saakka, ennen kuin vanhuuden vaivat veivät sen vihreimmille nummeille.

Bryncarw Catarina (mkm, 119 cm) oli yksi Tylwythin siittolan kantatammoja ja täysin siitoskäyttöön varattu tamma. Bryncarw Catarina oli hyväluontoinen, tasainen ja vahvarakenteinen, joten se valikoitui siitokseen heti nuorena. Tamman varsoista tuli kysyttyjä erityisesti niiden hyvän rakenteen ja lempeän luonteen ansiosta, ja vuosien jälkeen useampi varsoista menestyikin myös kilpakentillä. Bryncarw Catarinain siitosura kesti yli vuosikymmenen ja sille syntyi yksitoista varsaa. Näistä varsoista neljä on kantakirjattu ja ne jatkavat Bryncarw Catarinan vaikuttavaa perimää useassa maassa.

Veenhof Amber (rn, 121 cm) oli jäädä elämänsä alkutaipaleella vähän muiden varjoihin, kunnes muuan perhe ihastui siihen ratsastuskoulussa ja osti sen pojalleen kilpaponiksi. Oikeissa käsissä ja hyvällä huolenpidolla Veenhof Amber alkoi osoittaa lahjoja esteratsastuksen suuntaan, jolloin perheen valmentaja halusi ostaa sen toiselle asiakkaalleen, joka oli heitä enemmän kiinnostunut kilpailemisesta. Tässä uudessa kodissa Veenhof Amber nousi nopeasti aluekilpailuiden kärkikahinoihin - se kilpaili voitonhimoisesti, rohkeasti ja oli tarkka hyppääjä. Muutaman vuoden kilpauran jälkeen Veenhof Amber päätettiin astuttaa ja se lähti pariksi kesäksi Woudrijd Stoeterijiin varsantekopuuhiin. Nyt sillä on jälkeläisiä, jotka jatkavat sen menestyksekästä kisaperimään este- ja kouluponeina ympäri Eurooppaa.

Brouwersdam Casper (rnvkko, 119 cm) eli suurimman osan elämästään pienellä maalaistallilla, eikä koskaan kilpaillut tai ravannut näyttelykehissä. Se oli kuitekin aivan herrasmiesori, toimi niin aikuisten kuin lastenkin käsissä - kunnes se tammojen kiima-aikaan otti ritolat ja paineli suorinta tietä naapurin tammojen luokse. No, jutun jujusta kiinni saatuaan herramiesolemus alkoi karista ja orimaiset piirteet alkoivat puskea esiin, jolloin Brouwersdam Casper ei enää soveltunut sittenkään lapsiperheen opetusponiksi. Lopulta se päätyi pian takaisin kasvattajalleen rauhalliseen siitoskäyttöön, jonka luona se sai kuusi varsaa. Brouwersdam Casper periytti jälkeläisilleen helposti käsiteltävää luonnetta ja mukautuvaisuutta, mikä teki sen varsoista suosittuja nuorten harrastajien poneina.

Llanrhos Aneira (mkm, 115 cm) edusti monen mielestä klassista welshien kauneutta, oikein sellaista oppikirjamaista jalostustyötä, mutta joka kuitenkin valitettavasti päätyi vain harvakseltaan näyttelykehään. Sen sijaan Llanrhos Aneira tunnettiin tallin omistajan luottoponina, jonka kanssa tämä kilpaili kouluratsastuksen harrasteluokissa ja harrasteli rauhalliseen tahtiin kotikentällä kaikkea piffien ja paffien väliltä - eiväthän ne mitään tuomarien unelmasuorituksia olleet, mutta sekä poni että omistaja tykkäsivät tuollaisesta pikkutarkasta nysväämisestä, eivätkä tuntuneet saavan siitä tarpeekseen. Ratsastaessa Llanrhos Aneira oli pehmeä ja kuuliainen, sen kanssa työskentely tuntui vaivattomalta. Vaikka sille ei suurta kilpauraa suotukaan, sen kaikki kolme jälkeläistä menivät kaupaksi kuin kuumille kiville ja kilpailevat nykyään ahkerasti.

17. syyskuuta 2024 | Pata kattilaa soimaa

Minulla on ehkä liikaa poneja, sillä minulla on aina helkutinmoinen kiire. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja kaikelle mitä ponitallin pyörittäminen vaatii. Mietin, että ehkä minun pitäisi hommata tallityttöjä hoitamaan poneja ja varustamaan niitä aina valmiiksi ratsastajille. Kun kiristän satulavyötä vähän turhan rivakasti, Olisa kavahtaa sitä välittömästi ja hypähtää sivuun, eikä se ole mikään ihme. Sätin sitä tietysti automaattisesti, mutta näen myös sen silmissä saman tutun ilmeen, eli sen, joka pyytelee kovasti anteeksi jo pelkkää olemassaoloaan.

Tunnen itseni heti mulkeroksi. Hengitän syvään ja taputan Olisan kaulaa, minkä toivon riittävän sille pahoitteluksi. En ole hyvä pyytämään anteeksi, mutta Olisakaan ei onneksi vaadi suuria eleitä tai fanfaareja. Se on oikeastaan aika tosi kiltti hevonen. Hyväsydäminen ehdottomasti.

Olisa kallistaa päätään kun lämmin käsi tavoittaa sen korvien taustan. Se ilmeiseseti tarkoittaa, että sovinto on saavutettu. Jos se pystyy antamaan anteeksi niin helposti, ehkä minäkin voin opetella antamaan Olisalle anteeksi sen, ettei se ole tyyppiseni hevonen.

29. lokakuuta 2024 | Hyvää ja kaunista

Vettä tulee taas kuin Esterin peräpäästä, mikä ei tietenkään tässä sadenkurittamassa saarivaltiossa ole ikinä mikään syy tapahtumien perumiselle. Kyläkoulun vanhempainyhdistykseltä oli pyydetty, että toisin jonkun hevosen lasten syysriehaan talutusratsuksi. Mikä oli sinänsä hassua, sillä minulla oli tyypillisesti vain kipakoita poneja - ei sellaisia pomminvarmoja lastenratsuja. Katseeni kääntyi kuitenkin yhteen reppanaan ja lupasin saapua paikalle yhden ponin voimin.

Olisaa ei rankkasade haittaa. Eikä näköjään lapsiakaan. Tamma seisoo koulun pihalla paikallaan kuin suolapatsas, vaikka kuusivuotias kompuroi sen etujalkojen väliin ja toinen kaatuu sen edessä niin, että kuralammikko oikein räjähtää meidän kaikkien päällemme. Olisa ei silti hätkähdäkään. Annoin itseni ehkä vähän yllättyä siitä, että Olisa on sittenkin hyvä jossain, nimittäin minulla taitaa sittenkin olla tällainen pomminvarma hevonen kerran elämässäni.

Kun talutettava mukula alkaa itkeä kesken kierroksen kun vettä pääsee valumaan sadetakin hupusta niskaan, Olisa kääntää päätään ja puhaltelee varovasti lapsen hiuksiin. Siinä se taas oli; anteeksipyyntö (joskin anteeksipyyntö taisi olla enemmän sään kuin hänen itsensä puolesta), jonka se vilpittömästi tarjosi. Ja hitto vie, minäkin kovanaama näin siinä hetken ajan jotain kaunista.

20. huhtikuuta 2025 | Mulletti on uusi musta

Olisa ei pelkää mitään koneita, paitsi jos ne ääntelevät ja tulevat liian lähelle (sama pätee kesän pörriäisiin). Klipperi on vihollinen numero uno. Varasin aivan liian vähän aikaa lauantaipäivästäni tälle projektille, sillä loppujen lopuksi menetin päivästäni kaksi tuntia jo pelkästään siihen, että yritin saada Olisaa pysymään aloillaan ilman, että se änkisi syliini turvaan.

Väsytystaistelun jälkeen pääsin lopunviimein tositoimiin. Olin jo saanut kynittyä kaulan karvattomaksi ja juuri pääsemässä sään kohdalle, kun Olisa pieraisi niin kovaa, että minäkin säikähdin sitä, ja leikkasin vahingossa puolet se harjasta pois. Nyt sillä ei ainakaan ole mitään asiaa näyttelyihin seuraavaan puoleen vuoteen, ennen kuin harja kasvaa takaisin!