Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.
📌
Coedpoeth, Wales
Yhdistynyt kuningaskunta
* 14.03.2024 (
vuotta) "Ian" welsh mountain (sektio A), ori mvkkopäistkm korkeus 122.0 cm |
VH24-024-0092 He B, 70cm kasvattanut M. Evans & A.H. Wilson, UK omistaa Llanwenarth Stud, VRL-14901 |
Ian ostettiin täysin tekemättömänä kolmivuotiaana kesällä 2024. Siis suoraan pellolta, kirjaimellisesti. Se oli arka ja ujo, joten ensimmäiset kuukaudet olivatkin täynnä varovaista tutustumista uuteen elämään Llanwenarth Studissa. Pienetkin äänet saivat sen säpsähtämään ja alkuun se harrasti aina piiloleikkejä kun sitä yritti saada kiinni. Ian oli nuorempana kovin herkkä ympäristölleen; se saattoi viettää pitkiäkin aikoja tarkkaillen epäilyttäviä asioita (kuten öh, perhosia ja ojia...) tai haistellen tuulen tuomia uusia tuoksuja. Se näki ja koki maailman eri tavalla kuin muut varsat, jotka posottivat menemään hontelot jalat kolisten eivätkä ehtineet laisinkaan pysähtyä havainnoimaan maailmaa.
Se oli jotenkin niin herkkä ja haavoittuvainen pieni poniini, että se herätti minussa vahvaa suojelunhalua. Päätin edetä sen kanssa rauhallisesti ja kärsivällisesti, eihän tässä kiire mihinkään ollut, jotta joku päivä voittaisin sen puolelleni. Sen kesän aikana vietin tuntikausia vain istuen sen lähettyvillä, jutellen niitä näitä kyläläistemme kuulumisia ja yrittäen tarjota sille myös makupaloja kädestäni.
Pikkuhiljaa Ian alkoikin rohkaistua. Päivä päivältä sen uteliaisuus kasvoi ja samassa myös luottamus koheni. Oli liikuttavaa nähdä, miten se oppi luottamaan minuun, ja kuinka sen pelko vähitellen muuttui jopa leikkisyydeksi. Siitä tuli rohkeampi ja itsevarmempi, ja vaikka se säilytti aina herkän puolensa, siitä tuli myös vahva ja itsenäinen poni.
Jos ympäristössä tapahtuu muutoksia, Ian aistii ne heti. Se on herkkä ja tarkkaavainen sielu, aina hieman varuillaan ja havainnoimassa. Ianin ensimmäinen reaktio mieltä askarruttaviin asioihin on usein vetäytyä tai jopa paeta – kuitenkin aina ihmistä kunnioittaen. Ianille on tärkeää, että ympäristö on tuttu ja turvallinen; sen kanssa pitää pitää kiinni rutiineista ja ennakoida ajoissa ettei pieni mieli pääse järkkymään. Kohdatessaan jotain jännittävää, Ian saattaa ottaa askelen taaksepäin ja jäädä arvioimaan tilannetta. Hetken harkittuaan se joko rohkaistuu tutkimaan asiaa tarkemmin tai jos se kokee tilanteen todella uhkaavana, pyrkii parhaansa mukaan välttelemään sitä. Ian ei kuitenkaan rynni, ryöstä tai yritä tunkea ihmisen omaan tilaan. Tällaisissa hetkissä se vain kaipaa hieman ekstrahuomiota ja kannustusta – sillä joskus jopa naapurin kissa tai tuulen mukana kulkeutuva roska saattaa tuntua hirvittävältä Ianin mielestä.
Herkkänä orina Iania tulee lähestyä varovasti ja hellästi, sillä vaikka se on kiltti, se säikähtää helposti äkillisiä liikkeitä tai yllättäviä ääniä. Jos tuuli kirskauttaa ikkunaa tai vesiputki paukahtaa, Ian nostaa päänsä nopeasti ja katselee ympärilleen säikähtäneenä, että onhan kaikki varmasti kunnossa vai onko syytä lähteä pakoon tältä seisomalta. Tällaisissa tilanteissa ihmisen rauhallinen olemus – ja joskus pieni harhautuskin – auttavat Iania rentoutumaan ja laskemaan puolustustaan taas alemmas. Rauhaa rakastava Ian nauttii etenkin erityisen pitkistä ja hiljaisista hoitohetkistä ja kun sen luottamus on ansaittu, se sulkee silmänsä tyytyväisenä ja päästää pitkän uloshengityksen kuin kiitokseksi turvallisesta hetkestä.
Ratsastajakseen Ian vaatii herkän ja rauhallisen ratsastajan, joka osaa lukea sen pieniä vihjeitä ja tuntea, milloin se tarvitsee rohkaisua ja milloin tilaa tehdä omia päätöksiä. Ian on alkuun etenkin uudella ratsastajalla jännittynyt ja varuillaan, se saattaa säpsähtää aivan yhtäkkiä jotain mitä kukaan muu ei ole rekisteröinytkään, mutta rauhoittuu nopeasti jos ratsastaja osaa tukea sitä oikein tilanteessa. Parhaimmillaan Ian on kun ratsastaja ei itse pelkää tai säikähdä pienestä. Ian on ihan uskomattoman herkkä istunnalle ja kun se tuntee olevansa varmoissa käsissä, alkaa jännitys karistua ja näyttävämpää liikettä irrota.
Uudet ympäristöt, vieraat hevoset ja tuntemattomat ihmiset - kisamatkat siis tiivistettynä - saavat Ianin ujouden kohoamaan potenssiin kymmenen. Se seisoo jo trailerista kurkistellessaankin jännittyneenä, pää pyörien kuin helikopterilla, eikä se usein oikein malta keskittyä kisasuoritukseen, kun sen pitää alituiseen pitää huolta ympäristön mahdollisista uhista.
Nant-y-Moch Cadfan Idris
wA, mpäist, 119cm |
Ty'nybryn Glyndŵr
wA, rnpäistkm, 120cm |
Apwynyr Cynan |
Llyncoed Cadno Llewelyn | ||
Llysyddwen Helyg Eirlys
wA, rnvkko, 117cm |
Llanfairynghornwy Pip Ap Iago | |
Brynerth Delilah | ||
Cwmgwrach Myfanwy Lili
wA, mvkkokm, 118cm |
Ysgawyn Yorath
wA, vkko, 116cm |
Gelliddu Myrddin Rhys |
Penrhiwceiber Celyn | ||
Cwmbychan Rhianwen
wA, mpäistkm, 122cm | Penbont Llyr Gethin | |
Maesyfelin Dewanette |
wm-t. Llanwenarth Piper Moon
* 26.11.2024 - e. Woudrijd Olisa
wm-o. Llanwenarth Tŷ Steffyn
* 13.10.2024 - e. Pantycelyn Anwen
Ei tarjolla jalostukseen.
Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 542.75 Tahti ja irtonaisuus 539.00 Kouluratsastuskilpailuissa 1081.75 op. 43 starttia joista 5 muuta sijoitusta ja 4 voittoa Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2) Marraskuu 2024 VWY-Cup 60cm 3/25 |
31.10.2024 Rhedyn Welsh irtoSERT pt: Veera R. 17.11.2024 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Gabi 07.12.2024 Adina irtoSERT pt: Jannica 14.12.2024 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Dimma Champion arvonimi myönnetty 22.01.2025 Kantakirjattu I-palkinnolla 20.11.2024 20 + 20 + 20 + 20 = 80p. |
Pihaan oli ilmestynyt jotain uutta ja ehdottoman karmivaa - uusi postilaatikko. Kamalaa, hirveää, apua. Jos jostain Ian oli tarkka, niin se oli rutiineista, ja tällaiset odottamattomat muutokset saivat sen pasmat aivan sekaisin.
Postilaatikosta ei päästy ohi millään (olisi ollut toki ihan kiva päästä, kun olin luvannut tuoda Ianin naapuritamman luokse tositoimiin), sillä Ian veti liinat kiinni heti sen nähdessään. Ori puhalteli ilmaa sieraimet ammollaan, venytti kaulaansa ja haisteli vaaraa kauempaa. Pelottavaa. Todella pelottavaa. Ei auttanut uhkailu, kiristys eikä lahjontakaan, kun Ian oli jotain päättänyt.
Ja tietenkin, kun Ian oli kerännyt aikanasa rohkeutta (kiristyksellä saattoi loppupeleissä olla osuutensa myös) ja päässyt sentään muutaman metrin lähemmäs ihmettelemään tuota vähintään alamaailmaan vievää porttia, jota joku postilaatikoksikin kutsui, tuulenpuuska tarttui siihen ja heilautti laatikon kannen auki ja pamautti kiinni, jolloin Ian singahti vinkuen taaksepäin kuin sillä olisi ollut tuli hännän alla.
Meillä on niin sanotusti pieni ongelma käsillämme, jos Ianin kanssa ei päästä kotipihasta pois. Tai sitten minun pitää kaivaa roskalavalta vanha rupuinen laatikkomme takaisin ja toivoa, ettei suurta traumajälkeä ole tämänpäiväisestä jäänyt.
Ian pyöritteli korviaan varautuneen näköisenä karsinan perällä. Oli ollut niin vihmoinen tuuli ja kylmä räntäsade, että olin joutunut tuomaan kaikki vähäänkään viluisemmat hevoset sisälle yöksi - Ian kuului niihin, koska se ei ollut koskaan kasvattanut kummoista talvikarvaa. Sillä oli oma nimikkokarsinansa, mutta tämä turvapaikka oli Ianin mielestä tänään uhattuna, sillä sen viereen oli tuotu uusi hevonen. Iso. Tumma. Ja äänekäs. Siitä Ian ei ollut kovin riemuissaan.
Viereisen karsinan leasing-poni Hurley vinkui ja potki seiniä ihan yhtenään.
Näin, miten Ian yritti tehdä itsestään mahdollisimman näkymätöntä. Se tiesi, että jos tekisi itsestään vaarattoman, se ei ainakaan joutuisi suden suuhun heti ensimmäisten joukossa, kun Hurley pääsisi jaloittelemaan ulos heidän kanssaan. Kun Hurley vilkuili kaltereiden välistä Ianin suuntaan, Ian livahti nopeasti kauimmaiseen nurkkaan ja seisoi siellä kuin patsas. Se ei ihan oiekasti uskaltanut edes rouskuttaa heiniään niin, että siitä pääsi minkäänlaista ääntä.
Yritin lohduttaa Iania porkkanalla. Yleensä se piti niistä ja lahjonta oli aina ollut yksi parhaimmista kommunikaatiomenetelmistäni sen kanssa. Ian otti porkkanan suuhunsa, odotti sopivaa hetkeä tovin ja kävi sitten tunkemassa porkkanan kaltereiden läpi, josta se tipahti viereiseen karsinaan.
Hurley katseli hetken lahjusta. Ja hörähti. Kaikkien odotusten vastaisesti Ian hörähti takaisin. Ja siitä ilmeisesti alkoi pari viikkoa kestävä tilapäinen ystävyys - tai ainakin sotakirveet olisi haudattu Hurleyn oleskelun ajaksi.
Välillä pysähdyn miettimään, mitä järkeä on kasvattaa ponirotua, jossa valtaosa on jonkin sortin kimoja, sillä lopputulos on niiden kanssa aina sama; kimosyöpä tuli niistä jokaiselle jossain vaiheessa elämään, jos vain ehtivät elää niin pitkälle, ennen muita vaivoja.
Ianilta on tänään löytynyt nyrkin kokoinen kimosyöpäpatti vasemmasta kainalosta. Se estää satulavyön käytön, ettei patti aukeaisi vereslihalle, eikä näitä leikkaamaankaan aleta, kun tästä sairaudesta ei voi toipuakaan - mikä tarkoittaa sitä, että Ianin päivät ratsastellen ovat ohitse.
Ian saa kuitenkin viettää eläkepäiviä vielä ainakin muutaman vuoden, olettaen tietenkin, ettei syöpä lähde siinä ajassa aggressiivisesti leviämään.