Lähetä sähköpostia!

Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.

📌
Coedpoeth, Wales
Yhdistynyt kuningaskunta

Nant-y-Moch Cadfan Idris (mpäist, 119 cm) otti näyttelykehät nimiinsä jo maitovarsana, sillä se kahmi parhaan varsan palkinnot kaikista osallistumistaan kilpailuista eikä tahti hiipunut aikuisiälläkään. Sillä oli hyvät tyypit ja erinomainen sukupuolileima, sekä hyvät jalka-asennot. Tähdet olivat kohdillaan Nant-y-Moch Cadfan Idrisin elämässä kun haippi sen ympärillä vain kasvoi orin siirryttyä näyttelyuransa jälkeen kilpakentille näyttämään taitojaan kouluratsastuksessa. Miten olikin näin täydellinen paketti! Lennokas askellus yhdistettynä rohkeaan ja yritteliääseen, sata lasissa suorittavaan luonteeseen, sai tammojen omistajat polvilleen ja kerääntymään jonoksi asti Nant-y-Moch Cadfan Idrisin ovelle. Ori ehti jättää jälkeensä 36 jälkeläistä, kunnes se jouduttiin lopettamaan suolikiertymän vuoksi vasta kymmenvuotiaana.

Ty'nybryn Glyndŵr (rnpäistkm, 120 cm) oli paketti täynnä itsevarmaa ja jopa turhankin machoilevaa luonnetta. Nämä ominaisuudet sai kuitenkin varsin hyvin piilotettua järkevillä tammavalinnoilla, eikä Ty'nybryn Glyndŵrin jälkeläiset ole saaneet minkäänlaista leimaa isänsä luonteesta. Omaa kapasiteettiaan se on kuitenkin periyttänyt jälkipolville, sillä Ty'nybryn Glyndŵr oli varsinainen monilahjakkuus kilpaillen sekä koulu- ja esteratsatuksessa että myös valjakkoajossa. Tasaisesti jakaantunut osaaminen ei kuitenkaan antanut periksi suurempaa loistoa minkään muun lajin saralla kuin näyttelyiden osalta. Peräti I-palkinnolle kantakirjattu ori kahmi nopeasti vaaditut sertit muotovalioon, jolloin turhan pitkään ei tarvinnut olla näyttelykehissä viemässä pystejä muiden nenän edestä. Ty'nybryn Glyndŵr myytiin kypsemmällä iällä Itävaltaan vaikuttamaan alppimaan ponijalostukseen.

Llysyddwen Helyg Eirlys (rnvkko, 117 cm) toimi Nant-y-Moch Welsh Ponies & Cobsin siitostammana usean vuoden ajan, ennen menehtymistään nivelrikon ja aineenvaihdunnallisten ongelmien seurauksena. Lukuisat tiineydet ja varsomiset olivat tehneet tammasta elämäntapalihavan, joka tästä johtuvine seurauksineen lopulta vei Llysyddwen Helyg Eirlysin ikiuneen vasta yhdeksänvuotiaana. Oli tammasta kuitenkin yksi ratsastuskuva siittolan kotisivuilla, mutta se taisi olla melkoisen vanha kasvuvaiheessa olevasta kropasta päätellen - sillä käsittääkseni Llysyddwen Helyg Eirlysillä ei juurikaan muuta tehty kuin varsoitettu vuodesta toiseen. Llysyddwen Helyg Eirlys oli kolmospalkinnolle kantakirjattu nöyrä ja vähään tyytyväinen tamma, joka sai elää lyhyen elämänsä vapaana Walesin nummilla laiduntaen.

Cwmgwrach Myfanwy Lili (mvkkokm, 118 cm) onkin erikoinen tapaus. Ei niinkään siksi, millainen tamma itsessään oli vaan siksi, mitä sille tapahtui. Cwmgwrach Myfanwy Lili asui pari vuotta Cefncoedin siittolassa, jossa se ehti varsoa kaksi varsaa. Viimeisimmän varsomisen yhteydessä tapahtui kuitenkin komplikaatio, jonka seurauksena Cwmgwrach Myfanwy Lili ei enää tiinehtynyt. Poni myytiin harrastekäyttöön perheeseen, jossa sen otti silmäteräkseen kahdeksanvuotias tyttö ja jolle tamma oli hänen koko maailmansa. Cwmgwrach Myfanwy Lili oli mitä parhain opetusponi, sillä uskalsi ratsastaa vaikka silmät sidottuna ja pimeänkin kummitusmetsän läpi. Kuitenkin 14. tammikuuta 2023 Cwmgwrach Myfanwy Lili ilmoitettiin kadonneeksi, sillä oli yön aikana hävinnyt laitumeltaan eikä ponia etsinnöistä huolimatta löytynyt mistään. Poliisin mukaan laitumen vierestä löytyivät maastoauton ja trailerin renkaanjäljet ja tapaus vaikutti hevosvarkaudelta. Tammasta kiinnitettiin etsintäkuulutusilmoituksia ympäri Englantia, mutta kenelläkään ei ollut aavistustakaan minne tamma oli kadonnut. Oman elämänsä "neiti etsivät" huomasivat lopulta vuosi myöhemmin tanskalaisella kilparatsastajalla aivan Cwmgwrach Myfanwy Lilin näköisen ponin, josta ratsastaja oli lisännyt useita kuvia Instagramiin. Kävi ilmi, että poni oli myyty hänelle paperittomana belgialaisena risteytysponina ja eläinlääkärin vahvistuksella kyseessä todella oli Cwmgwrach Myfanwy Lili. Poni sai kuitenkin jäädä nykyisille omistajilleen, jotka olivat syyttömiä tilanteeseen, mutta hevosvarkaita ei koskaan saatu kiinni heidän käytettyään väärennettyjä henkilöllisyyksiä.

Ysgawyn Yorath (vkko, 116 cm) oli sellainen pikkuponimaisen kiukkuinen, mutta pohjimmiltaan varsin ihastuttava poniori. Se stressasi herkästi ja osoitti mielentilaansa usein hampaiden tai kavioiden siivittämänä, mutta tämäkin poni oli aivan erilainen oman ihmisensä seurassa johon hän oli jo kehittänyt luottamussuhteen. Nuorempana se kilpaili ridden-luokissa ja kävi keräämässä tarvittavat sertit Champion-titteliin, jonka jälkeen se siirtyi (luonteikkuudesta viis) jalostuspuolelle, jonne sitä olikin jo odoteltu laatuarvosteluista lähtien. Jalostukseen sitä käytettiin kuitenkin melko maltillisesti, eikä viisas orinpitäjä antanut sitä yhtä luonteikkaille tammoille laisinkaan. Lopputulos oli kuitenkin yleensä hyvä ja Ysgawyn Yorathilla onkin useampi kapasiteetikas ja isäänsä pehmeämpiluontoinen jälkeläinen sukua jatkamassa.

Cwmbychan Rhianwen (mpäistkm, 122 cm) edustaa vanhanajan sukulinjaa, joka on äärimmäisen harvinainen welshien suvuissa. Jo tästä syystä Cwmbychan Rhianwen on arvokas nimi minkä tahansa ponin sukutaulussa, mutta jos kuulopuheisiin on uskominen, niin ei tamma ollut pahannäköinen tai pahaluonteinenkaan. Tammalla ei kilpailtu, mutta se kävi kuitenkin kerran valtakunnallisissa welshponinäyttelyissä, jossa se palkittiin koko näyttelyn toiseksi parhaana tammana - tai kenties näyttelyitä oli enemmänkin, mutta data niistä on kadonnut vuosien saatossa. Jalostustietokannan mukaan Cwmbychan Rhianwen tiinehtyi joka kerrasta ja sillä onkin komea kymmenen varsan jälkeläislista. Tamma lopetettiin lopulta 27-vuotiaana huonojen hampaiden vuoksi, vaikka mieli olisi tammalla ollut virkeä vielä pitkään.

08. elokuuta 2024 | Tuttu paha vai tuntematon hyvä

Pihaan oli ilmestynyt jotain uutta ja ehdottoman karmivaa - uusi postilaatikko. Kamalaa, hirveää, apua. Jos jostain Ian oli tarkka, niin se oli rutiineista, ja tällaiset odottamattomat muutokset saivat sen pasmat aivan sekaisin.

Postilaatikosta ei päästy ohi millään (olisi ollut toki ihan kiva päästä, kun olin luvannut tuoda Ianin naapuritamman luokse tositoimiin), sillä Ian veti liinat kiinni heti sen nähdessään. Ori puhalteli ilmaa sieraimet ammollaan, venytti kaulaansa ja haisteli vaaraa kauempaa. Pelottavaa. Todella pelottavaa. Ei auttanut uhkailu, kiristys eikä lahjontakaan, kun Ian oli jotain päättänyt.

Ja tietenkin, kun Ian oli kerännyt aikanasa rohkeutta (kiristyksellä saattoi loppupeleissä olla osuutensa myös) ja päässyt sentään muutaman metrin lähemmäs ihmettelemään tuota vähintään alamaailmaan vievää porttia, jota joku postilaatikoksikin kutsui, tuulenpuuska tarttui siihen ja heilautti laatikon kannen auki ja pamautti kiinni, jolloin Ian singahti vinkuen taaksepäin kuin sillä olisi ollut tuli hännän alla.

Meillä on niin sanotusti pieni ongelma käsillämme, jos Ianin kanssa ei päästä kotipihasta pois. Tai sitten minun pitää kaivaa roskalavalta vanha rupuinen laatikkomme takaisin ja toivoa, ettei suurta traumajälkeä ole tämänpäiväisestä jäänyt.

23. joulukuuta 2024 | Turvapaikka uhattuna

Ian pyöritteli korviaan varautuneen näköisenä karsinan perällä. Oli ollut niin vihmoinen tuuli ja kylmä räntäsade, että olin joutunut tuomaan kaikki vähäänkään viluisemmat hevoset sisälle yöksi - Ian kuului niihin, koska se ei ollut koskaan kasvattanut kummoista talvikarvaa. Sillä oli oma nimikkokarsinansa, mutta tämä turvapaikka oli Ianin mielestä tänään uhattuna, sillä sen viereen oli tuotu uusi hevonen. Iso. Tumma. Ja äänekäs. Siitä Ian ei ollut kovin riemuissaan.

Viereisen karsinan leasing-poni Hurley vinkui ja potki seiniä ihan yhtenään.

Näin, miten Ian yritti tehdä itsestään mahdollisimman näkymätöntä. Se tiesi, että jos tekisi itsestään vaarattoman, se ei ainakaan joutuisi suden suuhun heti ensimmäisten joukossa, kun Hurley pääsisi jaloittelemaan ulos heidän kanssaan. Kun Hurley vilkuili kaltereiden välistä Ianin suuntaan, Ian livahti nopeasti kauimmaiseen nurkkaan ja seisoi siellä kuin patsas. Se ei ihan oiekasti uskaltanut edes rouskuttaa heiniään niin, että siitä pääsi minkäänlaista ääntä.

Yritin lohduttaa Iania porkkanalla. Yleensä se piti niistä ja lahjonta oli aina ollut yksi parhaimmista kommunikaatiomenetelmistäni sen kanssa. Ian otti porkkanan suuhunsa, odotti sopivaa hetkeä tovin ja kävi sitten tunkemassa porkkanan kaltereiden läpi, josta se tipahti viereiseen karsinaan.

Hurley katseli hetken lahjusta. Ja hörähti. Kaikkien odotusten vastaisesti Ian hörähti takaisin. Ja siitä ilmeisesti alkoi pari viikkoa kestävä tilapäinen ystävyys - tai ainakin sotakirveet olisi haudattu Hurleyn oleskelun ajaksi.

15. maaliskuuta 2025 | Samaa settiä eri paketissa vain

Välillä pysähdyn miettimään, mitä järkeä on kasvattaa ponirotua, jossa valtaosa on jonkin sortin kimoja, sillä lopputulos on niiden kanssa aina sama; kimosyöpä tuli niistä jokaiselle jossain vaiheessa elämään, jos vain ehtivät elää niin pitkälle, ennen muita vaivoja.

Ianilta on tänään löytynyt nyrkin kokoinen kimosyöpäpatti vasemmasta kainalosta. Se estää satulavyön käytön, ettei patti aukeaisi vereslihalle, eikä näitä leikkaamaankaan aleta, kun tästä sairaudesta ei voi toipuakaan - mikä tarkoittaa sitä, että Ianin päivät ratsastellen ovat ohitse.

Ian saa kuitenkin viettää eläkepäiviä vielä ainakin muutaman vuoden, olettaen tietenkin, ettei syöpä lähde siinä ajassa aggressiivisesti leviämään.