» Kilpailukalenteri » Lue Cookien päiväkirjaa Cookie on nykyisistä hevosistamme kaikkein tärkein ja rakkain ystävä. Se oli lohduttajamme aikoina, jolloin jouduimme tekemään raskaan päätöksen ja päästämään tallin ensimmäisen ponin eli kantatamma Biscuitin ajasta ikuisuuteen. Ajat olivat surulliset ja raskaat, mutta ajatus siitä että Biscuit oli jättänyt osan itsestään meille, lohdutti ja loi toivoa tulevaan. Hämärässä ja sumussa meni syksy, seuraava kesä, yli toisen talvenkin. Cookien satulaanlaitto viivästyi näiden murheellisten aikojen johdosta ja se sai kasvaa ja nauttia villivarsan elämästä aina 5-vuotiaaksi saakka, jolloin Mona otti itseään lopulta niskasta kiinni ja päätti alkaa taas nauttia elämästään. Biscuit olisi ikuisesti läsnä, tämän pienen punanassun muodossa ja sitä olisi vaalittava kultahansikkain. "Ruoka" näkyy vastaus Cookien silmissä ja levottomissa sieraimissa kun siltä leikkisästi kysytään lempiasioita elämässä. Aivan mahdoton herkkupeppu ilmestyy salamana laitumen portille kun porkkanapussi hiukkasenkaan rapisee käsissä. Se on niin mahdottoman ahnas, että sen saa tekemään ruuan varjolla mitä vain maan ja taivaan väliltä; ehkä mukana on kuitenkin myös miellyttämisenhalua, sillä kukapa raskaasti kumartelisi pelkän sokeripalan vuoksi. Aina hyvällä tuulella oleva turpaterapeutti Cookie levittää positiivista elämänhalua kaikkiin ympärillään; vanha ja patinoitunut hevosnainenkin (kuten Gwyneth) taantuu jälleen pienen ponitytön asemaan piirrellen vaaleanpunaisia sydämmiä Cookien nimen perään päivän sanomalehden kulmiin. Cookie on kuin oikoreitti ponitytön unelmiin, tästähän jokainen on joskus haaveillut. Se on kuin karkki, kaikkiaan niin ihanan imelä ja sokerikuorrutettu, ja karkki, josta kaikki salaisesti haaveilevat.
Sulavaliikkeinen ballerina ei kenties ole todenmukaisin kuvaelma Cookiesta, mutta perheen luottoratsuna tämä pieni valkoinen on kultaakin kalliimpaa. Suvun pienimmät ovatkin tainneet kaikki tutustua ratsastuksen ihmeelliseen maailmaan Cookien selässä. Pikkuponeille tavanomaisen tavan vastaisesti Cookiella ei ole tarvetta kenkkuilla, eikä siitä ole näyttää dokumenttia että se koskaan olisi edes pukitellutkaan ratsastaja selässään. Laukkaan saa Cookieta joskus toki ajaa vähän kiitoravin kautta ja onhan se usein kuin rautakanki kun selkää nousee... Se toisaalta sietää kovempiakin otteita (kuten pienten lasten hienovaraisen "pohkeiden käytön" ja "hellät pidätteet"), eikä ota nokkiinsa vähän sinnepäin annetuista avuista, mutta sitä mukaan tekeekin tehtävät usein puolihuolimattomasti. Taidokkaissa käsissä Cookie pyöristyy helposti oikeinpäin peräänantoon ja tekee parhaansa kovasti yrittäen, vaikka ei ihan kaikkea kunnolla osaisikaan.
Cunarth Blaen Madog (rnkm, 121 cm) ei ollut aivan toivelistan yläpäässä kun isäoria varsalle alettiin harkita. Tämä ori jakaa mielipiteet; toisten mielestä se on Britannian paras pikkuponi kouluratsastuksessa ja toiset taas pitävät sitä yksinkertaisesti vain paholaisen ruumiillistumana eivätkä ota riskiä luonteen periytymisestä tuleville sukupolville. Lehtiartikkeleissa joissa kerrotaan "Ponipiru teki sen taas - puri hoitajaltaan palan irti!" ei suoranaisesti ole koskaan kerrottu mistä ponista on kyse, mutta tiedättehän brittiläiset naapurintädit teekupit huulillaan; joku tuntee jonkun, joka oli kuullut että yksi toinen oli ehkä nähnyt että kyse oli Cunarth Blaen Madogista. "For Christ's sake..." oli Rhys kauhistellut, kun Gwyneth kertoi päätyneensä oripohdinnoissaan Cunarth Blaen Madogiin. Toivelistan yläpään orit oli yksitellen vedetty punakynällä yli, kun niiden maksut olivat nousseet, tammat olivat jääneet tyhjiksi tai koska orit vain olivat liian etäällä. "Tämä riski meidän on otettava ja jos hyvin käy, varsa perii emältään luonteen ja isältään ulkoisen muodon liikkeineen" kertoi Gwyneth vapisevin äänin. Cunarth Blaen Madogilta haluttiin jalostuksellisesti juuri sitä eli häikäisevää ulkonäköä ja loistokasta liikettä ja pelättiin samalla pahinta; että puheet riivatusta orista eivät olisikaan pelkkiä juoruja. Cunarth Black Blaen (mrn, 119 cm) oli Rhysin muistelmien mukaan (jos niihin oli luottamista enää siinä iässä) yhtenään esillä yhdeksänkymmentäluvun welsh-jäsenlehdissä. Haalien arvostelumenestystä näyttelykehissä, pannen kerta toisensa jälkeen paremmaksi ratsastuskilpailuissa ja keräten onnitteluita vielä jälkikasvunsakin menestyksestä. Muotovalio-arvonimellä pöyhkeilevän Cunart Black Blaen oli omistajiensa mukaan (suora lainaus jäsenlehdestä 04/99:) lauhkea, mutta eloisa poni, jolla oli silmitön motivaatio miellyttää ihmistä. Ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja lausunnossa mainittiin fantastinen ratsastettavuus ja luonne, ja rakenteesta kehuttiin erinomaista runkoa sekä hyvää takaosaa. Twystep Prairie Sparkle (km, 113 cm) on show-kehistä pinnalle pulpahtanut pieni ponitamma, jolla oli pyöreä kaunis (useasta varsottamisesta johtuen ehkä vähän levähtänytkin) runko ja hyvä sukupolileima. Se eli pääosin Cunarthin tilan luonnonlaitumilla siitostammana ja muistona tammasta jäikin jopa huikeat 12 varsaa. Twystep Pairie Sparkle lopetettiin rekisteritietojen mukaan 28-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi. Gwyfort Biscuit (km, 118 cm) on koko Llanwenarth Studin kantatamma, ensimmäinen poni joka tilan ulkokarsinoihin muutti. Tamma edusti "hill type" mountain tammaa tyypillisimmillään, sillä oli ihmeellisen kovera pää (jotkut rotuun perehtymättömät jopa luulivat epämuodostuneeksi), leveä otsa ja isot, kuin mustalla kajaalilla reunatut herasilmät. Alapurentakin tammalta löytyi, joten kantakirjaan ei ollut tällä ponilla asiaa. Gwyfort Biscuit oli kuitenkin ensikosketus tämän tyyppisiin welshponeihin, eikä toista yhtä kaunista päänmuotoa tullut vuosiin vastaan, joten päätös jalostukseen käyttämisestä oli sillä selvä. Tästä tuli myös vuosikymmenien intohimo Llanwenarth Studille; tavoitteena yhtä kaunis pää kuin mikä Biscuitilla oli. Perheponina Biscuit oli kertakaikkisen valloittava, ei sillä ollut liikettä kouluradoille eikä ponnua oikein esteillekään löytynyt. Mutta selässä pysymisen taitoa se osasi opettaa ratsastajilleen! Canffynnon Twm Rhodri (rnkm, 121 cm) on valiolaadun welshori. Kiihkoluontoinen, mutta nöyrä pikkuponi oli tammanomistajien mieleen ja se saikin peräti 119 jälkeläistä ympäri maailmaa. Ykköspalkinnolle kantakirjattu valkoinen satuponi ennätti elinkaarensa aikana vaikuttaa lukuisissa eri maissa "maailmankiertueensa" aikana (Tanskassa, Ruotsissa ja Hollannissa), ennen paluutaan Britanniaan jossa se valitettavasti vaihtoi hiippakuntaa toisen hevosen potkaistua sitä takajalkaan. Poed Rhiannon (rnkm, 120 cm) on sukufanaatikon pahin painajainen, sillä siitä tihkuu hyvin harvakseltaan tietoa internetistä. Vaikka Gwyneth istui aikoinaan pitkillä kolmen lajin illallisilla monasti welsh-yhdistyksen pitkäaikaisten jäsenten kanssa, ei kenelläkään tuntunut olevan tietoa tästä tammasta. Lahjominen, kiristys eikä uhkailukaan tuottanut tulosta tässä suhteessa. Vanhojen rekisteritietojen nojalla Poed Rhiannonin tiedetään syntyneen Skotlannin puolella ja sen kuolleen vain 7-vuotiaana. Jälkeläisiä sillä oli vain yksi, meidän rakas ja edesmennyt Biscuit.
Astutettu 30.6. orilla Jacky | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||