Cookien päiväkirja
✎ Laihdutusleirin seikkailut alkavat, kirjoittanut Mona
09. heinäkuuta 2020
Kun Mona oli rapsuttanut ainakin viisi kiloa karvaa rapaisen Cookien päältä hän lätkäisi satulan ponin selkään. Vyötä kiskoessa paljastui kuitenkin karmiva totuus: SATULAVYÖ EI MENNYT KIINNI. Kurjuuksien kurjuus, hittolainen, Mona ähisi ääneen. Ei mennyt kiinni, vaikka mitä kikkoja kokeili. Aivan pyytämättä ja yllätyksenä Rhona ilmestyi paikalle. Intuitio oli varmaan ajanut Rhonan äitinsä luokse (tai sitten Rhona saapui ihmettelemään äitinsä tuskaista puhinaa). No ei muuta kuin satula takaisin telineeseen ja tyttö kyytiin, hänellä oli jo niin hyvä tasapaino että pysyisi kyydissä ilman satulaakin. Vastuuntuntoisena äitinä Mona juoksutti Rhonaa ja Cookieta ympäri kenttää niin, että poni juoksi kuin hullu puuron perässä ja näki paljain silmin, kuinka läski paloi.
Jouduttiin vaihtamaan Cookie köyhemmälle laitumellekin ja se huusi sieltä ystäviensä perään kuin syötävä. Nyyh, siinä oli Monan sydän särkyä! Poni vaan ei ymmärrä että jos sen annetaan syödä vielä yhdenkin elokilopainon edestä, niin se kuolee huomenna ähkyyn tai kaviokuumeeseen. Ei auta itku markkinoilla.
✎ Kauan eläköön kuningatar, kirjoittanut Gwyneth
28. kesäkuuta 2020
Viikon kestänyt tihkusade väistyi juuri sopivaan aikaan Cookien 12-vuotissyntymäpäiviksi. Tietenkin, koska onhan Cookien elämä pelkkää aurinkoa ja ruusuntuoksua. Mitään muuta ei olisi voinut ennustaakaan täksi päiväksi.
Nuhruisten kaksiteholinssieni läpi näin vaaleanpunaiset ilmapallot pihan kaksi vuosisataa pihalla tönöttäneen tammen alla varjossa ja erilaisia piiraita notkuvan pöydän. Pöydän ympärille olivat kerääntyneet perheen lisäksi joukko muita poniharrastajia lähiseuduilta sekä lastenlastemme lähimpiä kavereita. Lapsista tytöt riemukiljahtelevat innoissaan Cookiella köpöttelystä ja pojat syövät tuppisuina yksisarvistäytekakkua (siis yksisarviskoristeltua kakkua, ei sillä täytettyä). Elis ajaa kauempana nurmikkoa, koska ei juurikaan ole motivoitunut ponisynttäreistä. Linnut yrittävät hätäpäissään rääkkyä kaiken yli onnistuen. Viihdyn näissä juhlissa.
Oli ilo puuhastella päivä Cookien kanssa sitä hellien ja lellien. On ihana tuntea joku poni näin läpikotaisin. Se kulkee perässäni vaikka vapaana, mutta näin juhlahumussa on hyvä iskeä poni jonkunlaisen siiman päähän. Se ei ole moksiskaan hälystä, vaan paistattelee kuin viimeistä päivää kaikesta saamastaan huomiostaan. Vai onko se sittenkin vain ruuan perässä näissä juhlissa?