Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.

📌
Coedpoeth, Wales
England

|
* 13.06.2023 (31 vuotta) "Willey" welsh mountain (sektio A), ori mkm korkeus 113.0 cm |
VH23-024-0125 He B, 60cm kasvattanut Rhedyn Welsh, FI omistaa Llanwenarth Stud, VRL-14901 |
Kesällä 2023 Llanwenarth Studin ilmassa oli odotuksen tuntua. Olin kuullut paljon tästä varsasta, olimmehan soitelleet kasvattajan kanssa puolin ja toisin koko kesän ajan, ja lopulta minut oli puhuttu ympäri ostamaan tuo pienikokoinen orivarsa. Rhedyn Welsh -ponisiittolan omistaja tiesi minun pärjäävän rämäpäisempienkin ponien kanssa (voi juku onko kasvattieni kyseenalainen maine kirinyt jo sinne saakka!!) ja minä olin aivan myyty nähtyäni Willeyksi nimetyn varsan kuvat. Vanttera varsa, kimoutuva, kuvankauniista vanhemmista. Pistäkää pakettiin - tänne ja sassiin!
Ensimmäinen kohtaamisemme Willeyn kanssa oli kaikkea muuta kuin rauhanomainen, mutta tokkopa kukaan muuta odottikaan. Traileri kaarsi viimein tallin pihaan, kaikki tallitytöt ja -pojat kerääntyivät jännittyineinä katsomaan, kun lastaussilta laskettiin varovasti. Orivarsa tuli sellaisella loikalla ulos kopista, että pelkäsin sen murtavan jalkansa jo ennen kuin nimeäkään oli allekirjoitettu omistajanvaihdospapereihin, ja pääsi siinä samassa taluttajaltaan irti ja se kirmasi villinä ja vapaana ympäri pihaa. Potki takajaloillaan ilmaa, korskui ja vinkui. Tuntui, ettei Willeyn energia loppuisi koskaan ja se piti ajaa liinoilla loukkuun kiinnisaamiseksi tämän grand entréen jälkeen.
Samaan aikaan kuitenkin mietin, että sen olemuksessa oli kuitenkin jotain suloisen viatonta ja hurmaavaa – se oli kuin pieni, voimakas luonnonvoima. Kiistattoman voimakas, mutta siinä ei ollut mitään pahantahtoista; se oli oikukas ja villi, samalla tavalla kuin luonto itse.
Totta puhuen, Willey on sellainen suloinen pieni pyörremyrsky, joka tempaa mukaansa kaiken, mikä liikkuu (ja välillä myös sen, mikä ei liiku) ja mitä lähellä sattuu olemaan. Täynnä energiaa ja tempauksia, joita se tiristää ulos ihan päivittäin. Sen ego on paljon suurempi kuin poni itse ja Willey osaa kyllä myös muistuttaa asiasta, mutta sehän on vain osa sen charmia. Ja kun sen kanssa oppii työskentelemään oikealla tavalla, se on ihan näppärä kaveri ja pitää yllä seikkailunhaluista sykettä, joka pitää omistajan aina valppaana.
Tämä ori on sellainen sokerihuuruinen lapsi karkkikaupassa - liikettä, vipinää ja etenkin ääntä on tarjolla ihan joka suuntaan. Kyllä se huomiota ja rapsutuksia ottaa vastaan jos sellaisia on tarjolla, mutta älä vaan ylläty, jos se kaataa kaikki irtotavarat kymmenen metrin säteellä ja kuopii kraaterin maahan yhden harjaustuokion aikana. Maailmassa vaan tuntuu olevan niin paljon tutkittavaa, että eihän pieni oripoika malta silloin seistä aloillaan!
Narun päässä Willey ottaa aina jonkin ihmeellisen maratoonariasenteen, joka on valmis juoksemaan vaikka maailmantappiin jos vaan sille antaa siihen mahdollisuuden. Sille maailma on yksi suuri ja loputon leikkikenttä, jossa jokainen ruohotupsu ja jännittävä kivi on mahdollisuus uuteen seikkailuun, vaikka taluttaja yrittää pysyä perässä ja estää sitä ryntäilemässä ihan joka asian perään. Kun Willeyn metsästämä määränpää on saavutettu, se tapittaa sinua isoilla ruskeilla silmillään tyytyväisenä, kun sinulla valuu hikikarpalot norona otsalla ja sykemittari hakkaa melkein rajoitinta vasten.
On hyvä tietää kolme asiaa, ennen kuin innostuu ajatuksesta Willeyllä ratsastamisesta. Ensinnäkin, satulaan noustessa kannattaa olla varautunut varsinaiseen kilpa-autolähtöön, koska sitä mennään eikä meinata heti kun saapas on laskeutunut ensimmäiseen jalustimeen. Toiseksi, se saattaa pomppia vähän turhan innokkaasti niin paikallaan kuin liikkeessäkin ja pitää kiihdytysajomaisista spurteista jos sellaiseen löytyy pienikin syy (kuten tuulenpuuska, outo ääni, ratsastajan hikka, jadajadajaa selityksiä riittäisi). Vauhtia Willey saattaa tarjota hieman enemmän kuin mitä odotit, mutta ainakaan sitä ei tarvitse patistella eteenpäin.
Ja kolmanneksi, älä unohda että ratsastaja on se, joka määrää suunnan. Willey osaa kyllä puskea vastaan ja mennä omia menojaan, jos sen kanssa ei ole riittävän napakkana.
Summa summarum, Willey on sekä ratsastaessa että muutoin käsiteltäessä hyväntahtoinen kapinallinen, joka pystyy kyllä yhteistyöhön, mutta tarvitsee selkeän ja määrätietoisen johtajan rinnalleen. Luontainen uteliaisuus tekee siitä nopean oppijan, mutta sen kanssa on myös hetkiä, kun se testaa rajojaan tai heittäytyy turhan yli-innokkaaksi sähläriksi. Kun yhteinen nuotti löytyy, voi Willey tarjota tilaisuuden oppia myös itsestään ratsastajana, vaikka tie sinne onkin yhtä vuoristorataa, täynnä vauhtia, mutkia ja yllätyksiä.
|
Tirion Minstrel
wA, rnkm, 119cm VIR MVA Ch, KTK-I, VWY-II |
Wreathmoor Magnum
wA, mkm, 116cm VWY-C, KTK-III |
Macynog Millenium |
| Wreathmoor Poppy | ||
|
Llangaynor Betrys
wA, rnkm, 116cmVIR MVA Ch, KTK-I, VWY-B |
Llangaynor Bedwr | |
| Llangaynor Delia | ||
|
Anwarfol Prydwen
wA, rnkm, 107cm KTK-II, VWY-C |
Abercastle Buckholt
wA, mkm, 112cm |
Brennan Boyd |
| Abercastle Cayleen | ||
|
Passiona
wA, rnkm, 121cm | Sommersbrö | |
| Berilan |
wm-o. Llanwenarth Welsh Whisper
*14.06.2025 - e. Llanwenarth Oonagh
Ei tarjolla jalostukseen.
|
Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 540.14 Tahti ja irtonaisuus 503.88 Kouluratsastuskilpailuissa 1044.02 op. 38 starttia joista 3 muuta sijoitusta ja 7 voittoa Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2) KRJ-II-palkittu 30.09.2025 6 + 5 + 40 + 20 + 20 + 12,5 = 98p. Elokuu 2024 VWY-Cup 60cm 1/20 Marraskuun 2024 VWY-Cup Helppo B 3/27 |
23.06.2023 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Siiri 10.10.2025 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Gabi 03.01.2026 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Faye Champion arvonimi myönnetty 05.02.2026 Kantakirjattu III-palkinnolla 20.08.2024 16 + 17 + 17 + 16 = 66p. VWY-II-palkittu 21.09.2025 5 + 7 + 4,5 + 22 + 5 = 43,5p. |
Meidän talli on tätä nykyä varsinainen sirkus ja Willey sen päätähti, tai ainakin sen pelle. Se ei nimittäin edes osaa kävellä paikasta A paikkaan B ilman, että keksii jotain höperöä matkalla.
Neljänkymmenen metrin matkalla tallista kentälle se bongasi tyhjän ämpärin lojumasta maasta. Willeyhän olisi voinut vain kävellä siitä ohi. Se olisi voinut olla välittämättä ja olisi voinut käyttäytyä, kuten isojen poikien kuuluu käyttäytyä. Mutta ei. Willey otti ämpärin hampaisiinsa ja kantoi sitä ylpeänä mukanaan kuin suurempaakin palkintoa. Ja kun yritin ottaa ämpäriä siltä pois, se ravisteli päätään eikä suostunut luopumaan siitä, ennen kuin sen ote lipesi, ja ämpäri lensi kolistellen pitkin pihamaata ja säikäytti samalla sekä itsensä, että koko muunkin ponilauman.
Eikä kukaan varmastikaan ylläty kun kerron, että sama meno jatkui kentällä. Joka hiivatun kerta, kun pyysin siltä laukkaa, se heitti systemaattisesti kaksi pukkia ja pysähtyi niille sijoilleen. Sen lisäksi se olisi halunnut käydä piehtaroimaan satula ja minä selässään. Eipä vetele tällainen!
Jos jossain on portti, lukko tai koodilukitus, Willey mitä todennäköisimmin osaa avata sen. Sitä ei näkemättä uskoisi, mutta tänään pääsin todistamaan sitä omin silmin. Koodilukituksesta en ole vielä täysin varma, mutta eiköhän sekin tule testattua ennemmin tai myöhemmin jos tämä meno jatkuu.
Minä tarkastan aina kunnolla, että tarhan portti tulee perässäni huolella kiinni. Ensin tarkastan sen, sitten varmistan sen ja lopuksi vielä vahvistan kaiken. Kaksi hakaa ja naru varmistuksena kuulostaa lähtökohtaisesti turvalliselta viritelmältä ja niin siinä uskossa olin minäkin ennen kuin Willey muutti meille. Kävin tänäänkin, kuten jokaisena päivänä, läpi kolmivaiheisen portinsulkuoperaationi, kävelin pienen matkan tarhalta talliin, ja kappas keppanaa - seitsemän minuutin päästä Willey seisoi edessäni rehuvaraston ovella kuin en olisi sitä koskaan ulos vienytkään. Kumpikin haka oli avattu ja naru lojui siistinä pinkkana sen vierellä maassa. Jos tällaisestä ei ala pää prakaamaan ja ala epäilemään omaa hulluuttaan, niin en tiedä mistä!
Lisäsin kolmiportaiseen operaation neljännen portaan; ketjun. Käytin seuraavat kaksi tuntia sen virittämiseen ja mekanismin kehittämiseen, ja lopulta sain sen mielestäni pomminvarmaan kuosiin ja jäin kyttäämään tilannetta raparperipusikon taakse. Kohteeni (Willey) lähestyi porttia hyvin pian, nuuhki sitä hetken ja tarttui ensimmäiseen hakaan hampaillaan. Klik. Toinen haka... Klik. Narun se pyöritti portin ympäriltä kuin vanha tekijä. Lopuksi se mupelsi vielä ketjunkin pois paikoiltaan (täytyy myöntää, etten ole mikään insinööri myöskään) ja portti narahti jälleen auki. Ja suunta on aina sama; sukkana sisään ja rehuvarastolle päin.
Tässä vaiheessa en ole enää varma, pitäisikö minun hermostua asiasta vai arvostaa näin älykkään ponin erityisiä lahjoja. Mutta jos koskaan joudun vankilaan, lahjon Willeyn ruokapalkalla apurikseni pakenemiseen.