Ch Llanwenarth Ambers Precious KTK-III

* 02.09.2022 ( vuotta)
"Pretta"
welsh mountain (sektio A), tamma
vkkopäistkm
korkeus 120.0 cm

VH22-024-0176
He C, 30cm

kasvattaja ja omistaja
Llanwenarth Stud, VRL-14901

Taustaa

Halusin valita Amberille jo varttuneemman orin, jolla olisi jälkeläisnäyttöä sekä tietysti ulkonäköä omasta takaakin. Monesti käytin tammoillani edullisempia nuoria oreja, mutta tämän kanssa halusin tehdä asiat varman päälle heti alustapitäen. Durian White Dustista saatiin arvokas pakastelähetys tänne Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Amber tiinehtyi kertalaakista. Seuraavana syksynä Amber varsoi eläinlääkärin avustuksella kauniin, vahvarakenteisen tammavarsan ja koska tammaa olin toivonutkin, ei sen myynti käynyt mielessäkään.

Aloimme kutsumaan varsaa Pretta-nimellä ja varsa kulkikin perässämme kaikissa tilan askareissa. Koska se oli niin tavattoman utelias, Pretta oppi jo varhain olemaan pelkäämättä turhia ja olikin jo vuotiaana niin lauhkea ja tasainen ettei tosikaan. Ei se kummaksunut yhtään satulaakaan kun sellainen ensimmäistä kertaa nakattiin selkään, ratsastajasta puhumattakaan. Kyllä tässä taas tuntee tehneensä jotain oikein ponikasvattajana!

Luonnekuvaus

Kaikki-käy-tyypin hevosena Pretta on mitä mutkattomin poni suurimman osan vuodesta. Paitsi kiiman aikaan hänen ylhäisyytensä voi heittää kapuloita mitä kummallisimpiin rattaisiin, kuten tallin sisälle siirtymiseen tai trailerin kyytiin kävelemisestä, mutta näistäkin tilanteista selvitään pienellä neuvottelulla ilman, että harmaita hiuksia ehtii kenellekään kehkeytymään. Tamma mikä tamma!

Lopun aikaa kalenterivuodesta Pretta on aika tyytyväisen oloinen hevonen. Sillä ei ole tapana edes luimia, vaan kokemuksen syvällä rintaäänellä se handlaa päivittäiset rutiinitoimenpiteet vaikka vaahtosammuttimen kokoisen natiaisen kanssa. Se on kuitenkin oppinut tietämään kenen taskuilla on yleensä kauranmakuisia heppanameja ja havittelee non-stopina lievän ärsyttävästi hoitajan taskuja ja välillä jopa riuhtaisee taskusta hampaillaan, mikäli häntä ei muisteta lahjoa tarpeeksi tiuhaan.

Pretta kuljettaa tasaisella kyydillään ratsastajia taitotasosta riippumatta kiltisti kenttää ympäri, mutta on aika valikoiva pohjien suhteen. Sillä on ilmeisesti suhteellisen herkät kavionpohjat, jotka kipeytyvät liian kovalla alustalla kuten jäisellä kentällä. Arkominen näkyy epäpuhtaana liikkumisena ja koska bootsejakaan ei meillä ole (tuskin pysyisivät jaloissakaan, phyh), niin näissä tilanteissa ei auta kuin odottaa pohjien pehmenemistä tai keskittää liikutus käyntipainoitteisemmaksi.

Neiti tietää miten miellyttää ihmistä ja sen kaula kaartuukin kauniisti aina ratsastajan ottaessa ohjat käsiin. Tokikaan kyse ei ole oikeasti oikeinpäin kulkemisesta, mutta ei sekään paljon vaadi Pretan kanssa - lapsista on toki hienoa kun tuntuu siltä, että ratsastaisi hienommallakin kouluponilla vaikka ratsastajan taso ei jatkokurssia pidemmällä olisi. Pretta ei vedä hernettä nenään vaikka pohjetta käyttäisi tarpeettoman paljon tai ohjastuntuma kasvaisi turhan voimakkaaksi, vaan jolkottelee kiltisti vain hyväksyen tilanteen.

Sukuselvitys

Durian White Dust wA, rtkm, 116cm VWY-AB	Mydroilyn Fairydust wA, rtkm, 118cm	Plwmp Y Abercych
		Arth Wernffrwd
	Wolpje Tulip wA, mkm, 115cm	Rhosgoch Cilcain
		Firebirds Peony
Gwenfilo Amber wA, vkkopäistkm, 121cm Ch, KTK-II, KRJ-I, VWY-II	Thornhill Duke William wA, rtpäistkm, 119cm	Gwyndrwr Falcon
		Cwmcoed Rhonda
	Rhosfair Marvelous Lady wA, vkko, 120cm	Crumptonlake Shamrock
		Tenhwnllys Brenig Anna

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä.

kisamenestys ja meriitit

Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 541.05
Tahti ja irtonaisuus 468.61

Kouluratsastuskilpailuissa 1009.66 op.
22 starttia joista 9 muuta sijoitusta ja 0 voittoa

Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2)

08.04.2023 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Lissu T.
04.03.2023 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Lissu T.
11.02.2023 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Jannica

Champion arvonimi myönnetty 06.06.2023

Kantakirjattu III-palkinnolla 20.04.2023
17 + 17 + 17 + 18 = 69p.

Lue otoksia päiväkirjasta

03. kesäkuuta 2023 | Tulevaisuuden suunnitelmia

Pakko se oli viimein hyväksyä, että Pretasta ei tulisi huippuponia kilpailumenestyksen saralla. Se oli omimmillaan rennossa ja huolettomassa työskentelyssä, esimerkiksi maastossa tai lasten opetusratsuna. Kilpauramme oli nyt ohi, sillä yli kahdestakymmenestä kilpailusta emme olleet kotiuttaneet yhtäkään voittoa. Mustaa ei saanut valkoiseksi. Olihan se kiva ratsastaa, muttei mitenkään lahjakas. Kun katselin sen menoa pienten ratsastajien kanssa näin kuitenkin siinä jotain, minkä vuoksi se kannatti pitää: nimittäin hyvä luonne. Se ei missään nimessä ollut itsestään selvyys näiden taskukokoon prässättyjen ja arabialaisten tempperamentin omistavien ponien kanssa. Jos tätä täyden kympin luonnetta onnistuisi jalostamaan tuleville sukupolville, olisi se enemmän kuin tarpeeksi tämän ponin osalta. Katselinkin sille jo vähän oreja; Jeremiah voisi olla hyvä, mutta tulisiko varsasta liian nössö näiden kahden yhdistelmällä? Pitäisikö sittenkin vähän jättää pelivaraa ja käyttää Pretalle vaikka Dennistä? Päätöksiä, päätöksiä...

18. huhtikuuta 2023 | Päiväni murmelina

Onhan se kiva huomata, että juuri ennen laidunkauden alkua on ponilta saatu talvella kerätyt kilot tiputettua. Ehtiihän tässä siis nauttimaan taas satulan kanssa ratsastamisen iloista varmaan seuraavat kolme-neljä viikkoa, kunnes alkaa taas satula kirrata. Nyt se istui kuitenkin kuin hansikas Pretan selkään, joten lähdin sen kanssa pyörähtämään kentällä muistelemassa niitä vähäisiä kouluratsastuksen taitoja mitä sillä oli. Ehkä se oli hevosellekin kuin polkupyörällä ajo; kun sen kerran oppi niin se tuli selkäytimestä lopun ikään. No ei ollut. Pretta kyllä kulki eteen, taakse ja pysähtyikin, mutta väistävissä avuissa oli todellakin hakemista eikä laukkakaan noussut aivan nappia painamalla. Tässä kohtaa aloin todella harkita yhden ratsastavan työntekijän palkkaamista. Minullahan ei olisi moneen kertaan aikaa kouluttaa samoja hevosia uudelleen ja uudelleen!

26. helmikuuta 2023 | Yllättävät talvikilot

Maa alkoi olla niin sula, että täytyi alkaa kaivamaan motivaatiota liikuttaa jälleen useampaa hevosta. Talvi oli jotenkin niin huoletonta aikaa; aina pystyi laittamaan ratsastuslaiskottelun olosuhteiden piikkiin - "liian liukasta", "liian paljon lunta" tai "liian kylmä". Pretta oli kävellä jolkottanut naapurinlasten kanssa koko talven läpi, joten en odottanut mitään huippusuoritusta siltä, enkä itseltänikään jos rehellisiä ollaan. Heitin sille satulan selkään ja katsoin samantien, että jaahas, eihän tämä istu enää laisinkaan. Harva hevonen sitä ottaa talvella näin paljon kiloja, yleensä se on enemmän sellainen kesävaiva. Voi harmi tosiaan! Piti viedä satula takaisin varustehuoneeseen ja kilauttaa ne naapurinlapset uudelleen työmaalle. "Nyt saatte mennä niin lujaa kuin haluatte, mutta satulasta saatte vain uneksia..."

29. marraskuuta 2022 | Siunaus ja kirous

Voiko ihminen olla iloinen siitä, että hevonen arkoo jalkojaan? Yllättävää ehkä, mutta kyllä voi! Nimittäin Pretta alkoi arkomaan kavioitaan heti kun maa meni routaan. Liian kovaa sille, tuumasin heti. Kengittäjäkin totesi saman käynnillään, kun kerroin sille Pretan oireista. Kuulemma hento ja ohut kavioaines, ei sen vakavempaa. Minähän olin heti että "jes, yksi liikutettava vähemmän!", kunnes kengittäjä aprikoi, että kyllähän tuo nyt voi käyntiä mennä. Niin kuin mitenkä kauan? Siihen asti, että pohjat pehmenevät. Pah, tamma liikuttakoon itse itsensä jos käyntiä halusi vain mennä! Alkujärkytyksen jälkeen viestittelin kuitenkin naapuriin, että nyt olisi naapurinlapsille sopiva harjoitteluponi käytössä, mikäli kiinnostaisi. Huh, tulisipa sekin sitten hoidettua ilman, että tarvitsisi itse kuolla tylsyyteen pitkillä käyntilenkeillä.