Lähetä sähköpostia!

Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.

📌
Coedpoeth, Wales
Yhdistynyt kuningaskunta

Thornhill Duke Williamista (rtpäistkm, 119 cm) riittäisi tarinaa kerrottavaksi useamman illallisen ajaksi. Thornhill Duke William aloitti voittoputkensa jo varhain, se palkittiin monena vuonna parhaan nuoren ponin tittelin eivätkä palkintopallille kipuamiset siihen jääneet. Se oli aikansa eliittiä jalostusorien osalta, muotovalio ja I-palkittu kantakirjaori. Muhkean miehekäs ulkomuoto teki siitä vaikuttavan ilmestyksen toisaalta myös ratsastaessa, vaikkei mikään todellinen liitokavio ollutkaan eikä siksi ihastuneiden huokailujen lisäksi juuri muuta menestystä sillä saralla tehnyt. Thornhill Duke William oli käytössä jalostukseen kotimaassaan vain hyvin rajallisen (mutta sitäkin kiihkeämmän) ajan, kunnes se myytiin Belgiaan vuonna 2021.

Gwyndrwr Falcon (rtpäist, 120 cm) oli sen sijaan päinvastoin enemmän käyttö- kuin näyttöhevonen. Huhujen mukaan orin kerrottiin olevan eloisa ja sisukas tehopakkaus, joka rakasti työntekoa. Se kilpaili jopa kolmessa lajissa (koulu- ja esteratsastuksessa, sekä valjakkoajossa), joista etenkin esteratsastuksessa se pärjäsi hyvin. Koulu- ja valjakkopuolelle se oli aavistuksen liian uppiniskainen ja kiireinen tavoitellakseen kärkisijoja. Gwyndrwr Falconin oli vaikea sulattaa vastoinkäymisiä, eikä se antanut ratsastajalle helpolla periksi. Kilpauransa ohella se astui satunnaisesti ponitammoja ja sillä on seitsemän jälkeläistä.

Cwmcoed Rhonda (rnkm, 115 cm) eli Cwmcoedin siittolan nettisivujen mukaan koko elämänsä siitostammana käyden säännöllisesti myös katsastamassa näyttelypotentiaalinsa. Kolmospalkinnolle kantakirjattu tamma näyttää kuvien perusteella varsin sympaattiselta suurine silmineen ja pienine korvineen, hyvin tyypillisen mountainponin näköiseltä - kuitenkin aika peruspirkolta ruunikon, merkittömän värinsä vuoksi. Cwmcoedin siittolan sivuille Cwmcoed Rhondalle on merkitty tähän mennessä yhdeksän jälkeläistä, joista kaksi on pärjännyt näyttelyissä; loput olivat ilmeisesti harrasteponeina eikä niistä löytynyt enempää tietoa.

Rhosfair Marvelous Lady (vkko, 120 cm) oli suvun maailmanmatkaaja, se oli elämänsä aikana ennättänyt asua siittoloissa ulkomailla niin Saksassa, Ruotsissa kuin Tanskassakin. Hyvä kannatti laittaa kiertämään ja takoa kun rauta oli kuuma, sillä Rhosfair Marvelous Lady ensiluokkainen näyttelyponi rakenteensa ja käsiteltävyytensäkin puolesta. Siitosuran päätyttyä se palasi takaisin Britteihin viettämään eläkepäiviä takaisin kasvattajalleen. Kolmestatoista varsasta jäi jokaiseen maahan vähintään yksi tähtijälkeläinen, joka jatkaa nyt Rhosfair Marvelous Ladyn perintöä.

Crumptonlake Shamrock (vkkokm, 121 cm) oli isoisän muistelmien mukaan (jos niihin oli luottamista enää siinä iässä) yhtenään esillä vuosituhannen taitteen welshponi-jäsenlehdissä. Haalien arvostelumenestystä näyttelykehissä, pannen kerta toisensa jälkeen paremmaksi ratsastuskilpailuissa ja keräten onnitteluita vielä jälkikasvunsakin menestyksestä. Muotovalio-arvonimellä pöyhkeilevän Crumptonlake Shamrock oli omistajiensa mukaan (suora lainaus jäsenlehdestä 04/01:) lauhkea, mutta eloisa poni, jolla oli silmitön motivaatio miellyttää ihmistä. Ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja lausunnossa mainittiin "fantastinen ratsastettavuus ja luonne", ja rakenteesta kehuttiin erinomaista runkoa sekä hyvää takaosaa.

Tenhwnllys Brenig Annalle (rnvkko, 115 cm) ei koskaan povattu maineikasta tulevaisuutta, mutta sen se lopulta kuitenkin saavutti. Ykköspalkinnolle kantakirjattu muotovalio ei nimittäin alkuunkaan pitänyt käsittelystä, vaan se olisi mieluummin elänyt villiponin elämää takiaiset jouhissaan, ja se annettiinkin aina vain kokeneimpien käsiin hoidettavaksi. Sen jääräpäisyytensä vuoksi Tenhwnllys Brenig Anna ei myöskään pärjännyt kilpailuissa, sillä se hylättiin usein protestoidessaan apuja vastaan. Sen sijaan sen rakenne oli erinomainen, aivan priimaa ilman suurempia moitteita (täysin täydellisen rakenteista hevostahan ei olekaan, mutta tämä on jo lähellä), joten näyttelyissä se pääsi näyttämään kyntensä ja keräämään mainetta ja mammonaa.

04. maaliskuuta 2023 | Hoitohevoskulttuurin elvytystä

Hento koputus kajahti pääovelta. Natisevien saranoiden auetessa oven takaa paljastui kaksi noin alakouluikäistä tyttöä, jotka ujosti tuijottelivat varpaitaan ja saivat juuri ja juuri mutistua kaulaliinojensa takaa etsivänsä hoitoponeja. "Hoitoponeja?" henkäisin hämmentyneenä, sillä luulin hoitoponikulttuurin kuolleen jo vuosikausia sitten. "Onkos tytöillä mitään aiempaa kokemusta hevosista?" jatkoin. Tytöt pyörittelivät päätään, mutta antoivat kuitenkin ilmi, että olivat todella kiinnostuneita oppimaan ja olivat rakastaneet hevosia koko pienen ikänsä. Nostin naulakossa roikkuneen takin niskaani ja huikkasin, että mennääs vähän tutustumaan näihin meidän poneihin. Mitään kiukkupyllyä ei kannattanut heille ehdottaakaan, joten puikkelehdittuamme aitalankkujen välistä tallustin suorilta jaloilta Amberin luokse. Amber jos joku oli ansainnut oman ihmisen. Tai kaksikin. "Tämä on Amber, ehkä meidän kiltein poni. Sitä voisi kyllä käydä harjailemassa aina kun teille sopii", sanoin ja rapsutin tyttöjä tutkiskellutta Amberia harjan alta. "Saako sillä ratsastaakin?" toinen tytöistä hihkui uskaltautuen koskettaa Amberia. Kerroin heille, että jos tytöt alkaisivat käymään ratsastustunneilla vaikka lähimmällä ratsastuskoululla, voisivat he taitojen karttuessa liikuttaa myös Amberia. Tämä sopi tytöille vallan mainiosti. Talutimme yhdessä Amberin talliin ja tytöt alkoivat harjauspuuhiin. Amber oli silminnähden onnessaan saamastaan extrahuomiosta, se lerputti alahuultaan ja sen silmät alkoivat pikkuhiljaa painua kiinni tyttöjen puunatessa sitä päästä varpaisiin. Minäkin olin tyytyväinen, jos tytöt jaksaisivat tosiaan käydä säännöllisesti Amberin luona. Tavallaan se olisi yksi kivi vähemmän harteillani, sillä kannoin jatkuvasti huolta Amberista kun se oli niin kultainen ja aikaa oli sille niin vähän.

01. helmikuuta 2023 | Ylensyönnin merkkejä

Jo aamusta Amber oli rauhaton ja kävi useasti makuulla. Hälytyskellot alkoivat tietenkin välittömästi soida, joten nappasin Amberin riimunnarun varteen ja laitoin sille reilusti makuvettä ensihätään. Juoda piti ja liikkellä oli pysyttävä. Amber joi ihan normaalilla tavalla eikä vastustellut kentällä pyörimistäkään, joita pidin hyvinä merkkeinä. Jossain vaiheessa alkoi kakkaakin tulla - hyvä! Suoli saatiin jälleen toimimaan ja pärjättiin ilman eläinlääkärin kutsumista, kun tässä ei kuitenkaan ollut vielä niin akuutista hengenhädästä kyse ja tilanne purkaantui kotikonstein. Nyt piti vain ristiä kädet ja toivoa, että tilanne ei uusiutuisi sillä näitä ei aina pystynyt ennaltaehkäisemäänkään, kun välillä näille ähkyoireille ei edes löydy mitään selvää syytä. Iltaa kohden Amber piristyi entisestään, joten en toistaiseksi ollut sen enempää huolissani sen voinnista.

15. joulukuuta 2022 | Ystävämaasto

Amber seisoi odottavana tallin pihalla satula selässään ja valmiina matkaan. Itselläni oli monta rautaa tulessa; samalla kun satuloin Amberia, oli katraamme nuorin onnistunut kaatamaan ämpärillisen rehuja ovenpielustalle (jonka siivouksessa yritin epätoivoisesti auttaa) ja puhelimeni pirisi taukoamatta. "Ei hätää, tulossa ollaan - melkein jo Wellsburyn sillalla!" valehtelin puhelimen toisessa päässä odottavalle ystävälleni. Kun viimein pääsin lähtemään, hyppäsin rivakasti Amberin selkään ja varsin lyhyiden alkukäyntien jälkeen patistin sen kuromaan menetettyä aikaa kiinni. Lopulta olimme sovitulla kohtaamispaikallamme, jossa ystäväni odotti jo oman risteytysponinsa kanssa. Amber oli ehtinyt jo hiota ensimmäisen vartin aikana, joten kävelimme ensin pitkän pätkän ihaillen samalla jouluun pukeutunutta kotikaupunkiamme ja nautimme hennon lumisateen siivittämästä tunnelmasta. Amber jäi risteytysponille aivan 6-0 laukkasuoran alkumetreillä, mutta kukapa enää tässä iässä vauhtia ja vaaratilanteita kaipaakaan!

02. elokuuta 2022 | Nuorten welshien arviointi

Surkeiden sattumusten sarja alkoi, kun Nuorten welshien arvioinnin tuomari lähestyi Amberia aloittaakseen käytöksen arvioinnin ja samaan aikaan taivas repesi ukkosen merkiksi. Pamaus tuli täysin yllättäen ja luonnollisesti sekä me että poni säikähdimme kaikki sitä. Normaalioloissa itse tyyneys, eli Amber, ei tuntunut toipuvan millään tästä jyrähdyksestä eikä antanut tuomarin käsitellä itseään ollenkaan. Kamalaa jos tästä jäisi ääniherkkyyttä Amberille! No, käytösosion pisteille ei voinut enää mitään - isompi voima oli tämän takana. Rakenteesta tuomari kirjoitti tasaisen rivin numeroita viitosen ja kasin väliltä, josta olin pitkälti samaa mieltä. Irtojuoksutuksessa se ei malttanut yhtään kävellä odottavassa ukonilmassa, mutta ravi sen sijaan oli niin irtonaista ja lennokasta että ihmettelin ettei siitä tullut kokonaista kymppiä! Kun tuomari kiipesi Amberin selkään teki Amber ensin muutaman harha-askeleen jännityksissään, ennen kuin alkoi rauhoittavan ratsastajan avustuskella tasaantua järkytyksestään. Luonnonvoimille emme tällä kertaa voineet mitään, mutta ei Excellent Welsh Youngster- palkintokaan huono suoritus ole. Olisi ollut kiva tietää mihin pisteisiin Amber olisi yltänyt ilman avarassa maisemassa kaikuvaa ukkosenjyrinää!

Yhteispisteet: 24p - Excellent Welsh Youngster

26. heinäkuuta 2022 | Tästä ei enää puhuta

Amber oli asunut meidän nurkissa jo vuoden päivät samalla kun sen omistaja taisteli syöpää vastaan. Olin huolehtinut Amberista kuin omasta ponistani, jopa paremminkin, sillä halusin olla parhaani mukaan avuksi Lowrin vaikeassa elämänvaiheessa. Vaikka Lowri oli saanut terveen paperit kuukausi takaperin, ei hän siltikään ollut tullut katsomaan poniaan. Tänään kuitenkin tapahtui jotain, mitä en ollut osannut aavistaa. Olin kuvitellut Lowrin haluavan laittaa Amberin myyntiin, mutta hän soittikin ja sanoi, että poni olisi minun - täysin ilmaiseksi - kunhan vain saisi tämän kiven pois sydämeltään. Hän koki hylänneensä oman hevosensa, josta oli luvannut pitää huolta, eikä kehdannut enää näyttää naamaansa tallilla. Yritin puhua hänet ympäri, kertoa kuinka upea tapaus Amber oli ja että siitä kyllä maksettaisiin hyvä summa jos sen laittaisi myyntiin. "Ei, minä haluan että sinä otat hänet. Ja Amberista en halua enää kuulla ikinä, koen liikaa syyllisyyttä koko tapauksesta", hän sanoi ja lähetti omitajanvaihdospaperit sähköisesti allekirjoitettavaksi. Nostin katseeni puhelimesta ja silmäilin haikeana vehreällä kesälaitumella nyhtävää Amberia; en minäkään siitä tahtonut luopua. Allekirjoitin sopimustiedoston silti salaa vannoen, että mikäli Lowri joku päivä tahtoisi poninsa takaisin, hänelle sen soisin.