Rhynmair Trymor (mkm, 119 cm) oli vähän villikortti Menuettin isäksi. Nuori ori ei ollut vielä ehtinyt näyttää edes todellista potentiaaliaan, kun sitä alettiin jo varovaisesti tarjota jalostukseen. Kantakirjauksen perusteella se kuitenkin soveltuu rakenteensa puolesta erinomaisesti siihen hommaan, joten Menuettin kasvattaja otti riskin ja kokeili oria tammalleen. Kuulin tältä kasvattajalta, että Rhynmair Trymor oli vielä nuoruuden höselö ja varsinainen mölytuuba, jolla voisi olla kykyjä esteratsastukseen. Ainakin irtohypyttäessä se ylitti vaivatta isojakin esteitä ja silminnähden nautti hyppäämisestä. Tulevaisuus näyttää, mihin tästä orista lopulta on.

Brynhill Arnall (trn, 118 cm) ei läpäissyt kantakirjavaatimuksia, eikä siksi saanut jalostuslupaa kahdesta yrityksestä huolimatta. Yksi vahinkolaukaus kuitenkin sattui orin rynnittyä eräänä kesäiltana laitumen aitojen läpi ja tämän varsan osoitettua potentiaalinsa esteille tilanne harmitti orinomistajia entisestään. Ehkä tässä olisi ollut mainio periyttäjä esteratsastuksen suhteen, sitä emme saa koskaan selville. Brynhill Arnall ruunattiin pian tapahtuman jälkeen, sillä ei ollut tarpeellista pitää sitä orina ja kuuleman mukaan se olikin aika haastava tapaus ylivirittyneiden hormooniensa kanssa.

Brin Gwlithen (rtpäistkm, 120 cm) aloitti elämänsä siitosponina ja päätyi lopulta paikalliseen ratsastuskouluun tuntiponiksi. Sen siitostamman ura loppui lyhyeen Brin Gwlithen sairastuttua kohtutulehdukseen, jonka seurauksena se ei enää tiinehtynyt. Pilkkahintaan myyty tamma ilahdutti myöhemmillä vuosillaan useita pieniä tuntiratsastajia ja se äänestettiin monena vuotena peräkkäin ratsastuskoulun suosituimmaksi ratsuksi kiltin ja herttaisen luonteensa ansiosta. Ratsastaessa se oli reipas ja antoi paljon virheitä anteeksi, eikä koskaan tehnyt tuhmuuksia.

Eynarth Blodeuwedd (rnkm, 112 cm) on taas niitä hevosia, joilla ei ollut mitään annettavaa käyttöponiksi, joten sen elämä keskittyi lähinnä näyttelyissä kiertämiseen ja siitostammana toimimiseen. Ratsastaessa tuon potentiaalin puute loisti kauas, pieni tikittävä askel ei venynyt senttiäkään eteenpäin eikä siltä löytynyt tippaakaan luontaista liikettä. Tokkopa sillä juurikaan edes ratsastettiin, epäilen sen eläneen lupsakkaa elämää vaellellen isoilla laitumilla, kunnes se aina silloin tällöin otettiin kiinni näyttelyrupeamia varten. Rakenteeltaan se oli kuitenkin mainio ja terveys hyvä läpi elämän, joten näitä piirteitä Eynarth Blodeuweddin omistajat lähtivät jalostamaan eteenpäin tuleville sukupolville.

Braitwith Tewdwr (vkk, 115 cm) tuli aikoinaan vastaan showponikehässä, josta se jäi pysyvästi mieleen. Kullanhohtoinen ori oli vaikuttava ilmestys pyörittäessään isoa laukkaa ja sen liidokas ravi vasta saikin katsojat huokailemaan. Netistä löytyvän kuva-albumin perusteella Braithwith Tewdwr oli kerännyt jo kuusivuotiaana pitkät rimpsut palkintoruusukkeita ja -pokaaleja, etenkin näyttely- ja kouluratsastustuomarit rakastivat sitä. Nyt jo edesmennyt ori eli pitkän ja tapahtumarikkaan elämän 29-vuotiaaksi saakka, jolloin se jouduttiin lopettamaan hampaiden huonon kunnon vuoksi.

Berwyn Dafina (rnkm, 121 cm) oli valjakkoajossa kohtalaisesti pärjännyt tamma, jonka kilpaura tyssäsi kuitenkin hankosidevammaan jo alkuvaiheessa. Omistaja oli jo vähällä lopettaa Berwyn Dafinan, kunnes toinen welshponiharrastaja teki siitä tarjouksen ja tarjosi kotia siittolastaan. Kaupat tuli ja Berwyn Dafina vaihtoi uransa siitokseen. Tuoreella ponikasvattajalla ei ollut vielä kovinkaan paljoa tietoa rodun kasvatuksesta, eivätkä yhdistelmät olleet aina mitenkään päin järkeviä. Hankosidevamma alkoi lopulta vaivata entistä enemmän, vaikka kevyellä käytöllä olikin, ja tamma lopetettiin 15-vuoden iässä.