Lähetä sähköpostia!

Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.

📌
Coedpoeth, Wales
Yhdistynyt kuningaskunta

14. kesäkuuta 2023 | Lenssua pukkaa

Hevoset sentään ovat keskimäärin vähemmän kipeinä kuin ihmislapset. Näin pitkälle sai elellä, ennen kuin Jeremiahilla oli minkäänlaista vaivaa; mutta nyt se köhii ja on räkäinen. Ei sinänsä mitään huolestuttavaa, näitä tulee ja menee. Todennäköisesti nappasi tämänkin viikonlopun kisareissusta - kaipa siellä trailerissa on joku viima käynyt. Lekurin ohjeilla on liikutettu poikaa tavalliseen tapaan jotta räkä irtoaa, vaikka pahaahan se sielulle tekee kun toinen yskii kolmen askeleen välein ja tuntee, kuinka sen kyljet ovat köhästä kovilla. Verikokeet olivat ookoo, mutta jotain hengitysteitä avaavaa lääkettä tässä tulee nyt viikon verran syöttää iltaruokien kanssa. Jeremiahin yleisilme on kuitenkin hyvä ja pirteä, joten eiköhän tämä tästä lähde helpottamaan pian!

20. huhtikuuta 2023 | Ensimmäinen ruusuke

Siihen nähden, että Jeremiahin kanssa oli kuitenkin jo hyvä tovi koluttu kouluratsastuskilpailuita läpi sijoittumatta kertaakaan, alkoi ollakin aikakin alkaa napsia menestystä lajista. Aamukin indikoi jo hyvää, sillä korkeammat tahot olivat puolellamme jo heti kukonlaulusta lähtien - heräsimme nimittäin auringonpaisteeseen ainaisen sateen sijasta! Keräsin siitä ihmeellisestä valoilmiöstä varmasti sen verran positiivista energiaa, että jaksoin uskoa ihmeisiin ja ratsastaa Jeremiahia kerrankin kunnolla. Aivan mieletön fiilis oli radalla ja sen jälkeen, etenkin kun pisteitä kuulutettiin osallistujien välissä ja pidimme hanakasti paikkaamme kärkikahinoissa. Viides sijahan sieltä tuli niin, että läpsähti! Siinä pelossa, että tämä jäisi ensimmäiseksi ja viimeiseksi sijoitukseksemme, päätimme juhlistaa yllättävää menestystämme (ja yllättävää valoilmiötä tällä sateisella saarivaltiolla) lasillisilla kuohuvaa ja pussillisella porkkanoita. Voitte itse päätellä kuka otti mitäkin.

28. helmikuuta 2023 | Läpi tuulen ja tuiskun

"Mutta kentällä ratsastaminen on vaan niin paljon kivempaa kuin maastoratsastus", said no-one ever. Sää oli vain pukeutumiskysymys, eikä kaupunkiamme piiskaava kevätmyrsky voinut estää jo perinteeksi muodostunutta viikottaista maastoretkeä. Sen verran armelias myös olin, että puin Jeremiahillekin saderatsastusloimen päälle kun olin itsekin verhoutunut kumppareihin ja pitkään sadetakkiin. Joten eikun tuulta ja myrskyä päin! Minua ei huolettanut hetkeäkään, että Jeremiah keksisi mitään pöllöä sään vuoksi - se nyt saattoi säpsyillä ihan noin niinkuin muutenkin, säästä huolimatta. Edessämme ratsastanut tyttäreni naureskeli, että Jeremiah näytti kulkevan koko matkan silmät ummessa sadepisaroita väistellen. Ehkä siksi se ei tehnytkään mitään typerää, kun ei mitään jännittävää nähnytkään...

28. joulukuuta 2022 | Kultapoika elementissään

Meidän kotitila oli usein sellainen lomanviettopaikka sukulaislapsille ja tutuille perheille. Tänne oli niin kiva tulla, kun oli hevosiakin ja maaseudun idylliä, vaikka lähellä kaupunkia oltiinkin. Joululoman viettoon oli saapunut neljä siskonlasta, jotka odottivat jo malttamattomina ratsastushetkeä aamupuuron äärellä. Valittiin ratsuiksi ne luotettavimmat, joten Jeremiah pääsi töihin ja kiikuttamaan yhtä lapsista ympäri hennon lumikerroksen peittämää kenttää. Se teki juuri mitä pyydettiin eikä mitään ylimääräistä, ratsastajan hihkuessa onnesta satulassa. Laukkaakin olisi saanut kokeilla, mutta koska Jeremiah vain päästeli kiitoravia ilman ensimmäistäkään laukka-askelta, aiheutti se sen verran jännitystä ratsastajassa, että pysyttiin pelkässä ravissa. Ratsastuksen jälkeen Jeremiah sai valtavat halit ja hellyydenosoitukset pieneltä pojalta, joka oli menettänyt sydämensä vaalealle oripojalle. Vaikka siitä ei parkettien partaveistä koskaan tulisikaan, niin oli Jeremiahilla silti oma paikkansa tässäkin sirkuksessa - ainakin meillä oli yksi täysin mutkaton lastenratsu!