» Kilpailukalenteri » Lue Adalminan päiväkirjaa
Jos on yhtä fanaattinen "hill type" welshponien kasvattaja (ja ihailija), on ajoittain pulmallista löytää sopivia poneja. Kun tämäntyyppisen ponin jostain löytää on siihen tartuttava harkitsematta, kuten Adalminankin kohdalla; viikonloppulehteä tutkaillessaan Rhys näki kuvan kullankeltaisesta ponitammasta myyntipalstalla. Hämärästä ja suttuisesta kuvasta kuitenkin erottui kulmikas, arabimainen päänmuoto, jolloin Rhys hytkähti tuolissaan ja hapuili tiensä puhelimen luokse. "Hei, tämä on Rhys. Onko poni vielä kaupan?" ja kahden teepannun pituisen hintaneuvottelun jälkeen perhe olikin valmis hakemaan Adalminan kotiin. Heitä odotti perillä yltäpäältä likainen ja huonosti hoidetun näköinen poni, ja Rhys tuumi heti luvanneensa siitä liian suuren summan. Adalmina lastattiin silti mukaan ja raha vaihtoi omistajaa. Sinnikkäällä ja rakastavalla hoidolla rumasta ankanpoikasesta kuoriutui loppujen lopuksi kuitenkin kaunis joutsen, joka edustaa Llanwenarth Studin kasvatustoiminnan ulkomuototoiveita täydellisesti.
Llanwenarth Studissa on laitettu satulaan monia kymmeniä poneja ja näin ollen potentiaali ratsastuksen suhteen on helppo tunnistaa. Ja... Adalminassa sitä potentiaalia ei ollut. Ei alkuunkaan. Murheenmurtamiksi se ei meitä Llanwenarth Studilla kuitenkaan saanut (vaikka alkuun pikkuisen harmittikin), sillä poni ei tarvitse kilpailumenestystä ollakseen hyvä ja merkittävä poni; sen arvon voi saavuttaa toisin keinoinkin. Pienillä, töpöttävillä askelilla ei ehkä sädehditä valkoisten kouluaitojen sisäpuolella, mutta kyllähän Adalminalla jotain ratsastuksesta oppii. Ainakin saa hyvän tasapainon, jos on oikein sinnikäs! Kyseinen keltainen (piru-, eikun...) poni on nimittäin melkoinen possu ratsastaessa, oli selässä kevytsarjalainen tai vanha tekijä. Kaikki testataan ja testaamisen jälkeenkin kiukutellaan vielä! Adalminalla on ällistyttävä kyky pudottaa ratsastajiaan pukittelemalla, täyskäännöksillä ja äkkipysähdyksillä. Ratsastajan komentaessa se vetäisee korvat tiukkaan luimuun alkaen jäkittää oikein tosissaan. Summa summarum, Adalmina tahtoo aina mennä sieltä missä aita on matalin, eikä kestä palautetta toittailuistaan.
Llwyd Picalo (vkk, 113 cm) on kuin nouseva otsikko welshpiireissä ja se onkin ennättänyt hankkia Champion-arvonimen ja II-palkinnon kantakirjassa. Tuoreimpien raporttien mukaan Llwyd Picalo on menossa uudelleen kantakirjattavaksi tavoitteena korottaa palkintoa. Ja miksipä se ei onnistuisi, Llwyd Picalo on showkehissä loistanut viimeaikoina muita kirkkaammin ja siitä povataankin lähitulevaisuuden huippuoria. Sen kilpailu-ura valjakkoajossa on vielä kesken, mutta hyvässä nousussa. Voikko taskuraketti vaikuttaa kerrassaan valoittavalta herrasmieheltä, ei suinkaan tyypilliseltä pöyhkeilevältä oripojalta, vaan säyseältä ja mukautuvalta ponilta. Weshill Admiral (km, 116 cm) on valjakkoajoon ja showkehiin keskittynyt, ensiluokkaisella rakenteella pyhitetty ori. Vilpitön katse, ryhdikäs ja kompakti runko, sekä varsin isot liikkeet ovat lumonneet welshkansan läpikotaisin, ja astutuskyselyitä on singonnut maailman toiselta puolenkin Australiasta saakka. Weshill Admiralin aktiivisesta Facebook-ryhmästä voi ihastella pieniä klippejä orista kirmailemasta tarhassa, hassuttelemassa lilliputin kokoiset naperot selässään ja hurjan vauhdikkaista valjakkoajokilpailuista. Ryhmään lisätään kesäisin roppakaupalla kuvia myös orin jälkeläisistä, jotka ovat toinen toistaan herttaisempia karvapalloja. Canllyn Coch Mistwyn (vkk, 119 cm) on kirjattu peräti yhdeksi kulmakiveksi 90-luvun welshponikasvatuksessa. Sen kyky periyttää ihmeenomaista kestävyyttä ja tyrmäävää liikettä, ovat tehneet siitä tärkeän osan rodun jalostustyötä. Llwyd Pony Studissa elellyt Canllyn Coch Mistwyn sai elinaikansa myötä huikeat 17 jälkeläistä. Ponin arvostus pohjautuu sen jälkeläisten menestykseen, tamma itse kantakirjattiin vain hädin tuskin III-palkinnolle eikä koskaan kilpaillut ratsastus- tai valjakkoajokilpailuissa. Wyatt Elwedd (rtkm) on tuntemattomampi nimi Adalminan sukutaulussa ja kaikki mitä tiedämme tästä ponista perustuu perheen kuulemiin sepityksiin hakiessaan Adalminaa kotiin edellisestä kodistaan. Myyjä ei ollut Adalminan kasvattaja, eikä siis omistanut Wyatt Elweddiä, mutta tiesi edes jonkin verran tästä hevosesta. "Joo, se oli semmottiin hurjan pieni kimo, oiskohan rautiaasta kimoutunu" myyjä kertoi, ja jatkoi: "Oli se totta maar hupaisan näkönen hevonen, en oo ennen nähny yhtä epäsopusuhtaista welshiä". Rekisteritiedoista ei käy ilmi edes tamman säkäkorkeutta, mutta selväksi käy se että kantakirjaan Wyatt Elweddiä ei hyväksytty yrityksistä huolimatta, joten kertomus epäsopusuhtaisesta ponista voisi epäilemättä pitää paikkansa. Cymreig Tully (rnkm, 120 cm) on tarmokas kilpahevonen, joka hallitsee sekä koulu- että esteratsastuksenkin ja onkin voittanut Britannian pienten ponien esteratsastuksen Pony Championshipsin neljästi. Kirjavan osaamisensa ja saavutustensa tähden Cymreig Tully on kysytty ori siitoksessa eikä sen omistaja ole ollut turhan ehdoton sen suhteen ketä ori on astunut; orin luona on vieraillut parisen sataa tammaa shetlanninponeista newforestinponeihin. Ori kävi vanhoilla päivillään myös näyttelykehissä josta muistona Champion-arvonimi. Canllyn Caerwyn (rtkm) on sukututkijalle yhtä mysteeri kuin jälkeläisensä Wyatt Elweddkin. Rekisteritiedoista käy ilmi tamman syntyneen vuonna 1995 ja varsoneen 2 varsaa. Tiedoista ei käy ilmi Canllyn Caerwynin kuolinaikaa, mutta olettakaamme että tamma on jo siirtynyt sateenkaarisillan tuolle puolen. Säkäkorkeutta tai kantakirjaustietoja ei löydy; tuskin se siis oli kantakirjassa. Etelä-Walesissa asuvan Carysin kupolissa syttyi kuitenkin lamppu kuullessaan Canllyn Caerwynin nimen ja hän näytti illalisen ääressä Gwynethille kuvaa pienestä punahousuisesta tytöstä joka talutti paksua, patonkijalkaista ponia. Kävi ilmi, että Canllyn Caerwyn oli toiminut ainakin hetken ajan Penwood Riding Centerissä opetusponina ja oli ollut Carysin lempiponi aikanaan!
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||