Adalminan päiväkirja
✎ Karmiva saalistaja, kirjoittanut Mona
07. heinäkuuta 2020

+16c ei muuten tunnu lämpimältä alkuunkaan, jos tulee vaakatasossa vettä ja tuuleekin enemmän kuin hirmumyrskyssä. Mutta Mona ja tyttärensä Rhona eivät olleet sokerista ja kuten kaikki tiedämme, sään unohtaa melko pian, jos vain pysyy lämpimänä. Joten eikun sadetakkia ja paksua villakaulaliinaa niskaan ja maastoon.
Adalmina meni menojaan tyypilliseen tapaan naama näkkärillä, kun taas Rhona kipitti perässä innokkaalla Buttersilla. Sillä selkeästi oli enemmän intoa luontoseikkailuun, kuin muilla. Maastopoluille piti kävellä kylän läpi asfalttitietä ja suunnistamiseen olisi tarvittu snorkkelilasit pyyhkijöillä varustettuna. Laukkapätkillä ei sateen vuoksi voinut kuin sulkea silmät ja luottaa ponien vievän heidät määränpäähän. Ja veivätkin temppuilematta, hip-hip hurraa!
Paluumatkalla he näkivät joukon metsästäjiä ja Mona kysyi heiltä, oliko lähimain nähty isopeuroja tai kettuja. Miehet osoittivat vieressä nukkuvaa lihavaa kissaa sanoen: "Tuo on pahinta mitä on nähty".