Ch Llanwenarth Abermeurig Aur KTK-II

✞ 22.10.2024, lopetettu kimosyövän vuoksi

* 01.04.2023 (19-vuotta)
"Abbie"
welsh mountain (sektio A), tamma
rnpäistkm
korkeus 115.0 cm

VH23-024-0068
He B, 60cm

kasvattaja ja omistaja
Llanwenarth Stud, VRL-14901

Taustaa

Tarkoitukseni oli myydä Abbie heti vieroituksen jälkeen, kääriä siitä mukavat hillot ja loikoilla rahojen ansiosta pari viikkoa Kanarian auringon alla. Koska mikään ei kuitenkaan koskaan mene kuten suunnitteli, sai Abbie jonkun viheliäisen virusinfektion juuri siinä vieroitusiän kynnyksellä ja sen jälkeen nappasi vielä kavioluun hiusmurtumankin. Huonoa tuuria oli siis roppakaupalla - tai kenties se oli kohtalo joka puuttui peliin.

Kun näistä myymistä hankaloittavista vaivoista lopulta päästiin, ilmeni Abbiellä olevan varsin tammaluonne isolla t-kirjaimella. Ei sellaista kehdannut myydä, siinähän olisi ponikasvattajan maine mennyt. Niinpä tamma jäi meille asumaan ja aiheuttamaan harmaita hiuksia. Joskus vitsailen, että Abbien päälle on langetettu jonkinsortin kirous, sillä huono tuuri on seurannut meitä läpi ponin elämän; on ollut hammasvaivaa, varsomisongelmia ja kaikenkukkuraksi Abbie tuntuu nappaavan itselleen joka räkätaudin mikä liikkeellä milloinkin on.

Luonnekuvaus

Viisas hevosmies pubin peräpöydässä joskus sanoi, että hevosen silmistä näkee millainen hevonen on ja miten se voi. No, tämän silmistä ei ainakaan voi erehtyä. Mulkoilee niin pahasti valkuaiset vilkkuen, että pahathan sillä on toden totta aina mielessä. Luottamussuhde Abbieen on siis kuin hyvä henkivakuutus. Ei se muuten kiukuttele omille sydänystäväihmisilleen, mutta kaikille muille kyllä - eikä säästele siinä ollenkaan. Abbien kanssa on myös hyvä pitää muistisääntönä, että älä kokoajan pelkää mitä se hevonen seuraavaksi tekee, niin hevonenkaan ei pelkää mitä sinä seuraavaksi teet. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkaa lutviutua ja luottamus kasvaa, jos alkaa. Siihen saakka ilmatäytteinen sumopuku ja nopeat refleksit pitävät sinut hengissä.

Abbie jaksaa kyllä seistä paikallaan kaikkien toimenpiteiden ajan, sillä se viihdyttää itseään katselemalla ihmisten kauhistuneita ilmeitä hänen päähänpistojensa seurauksena. Eihän sitä mihinkään tarvitse koipiaan liikauttaa, kun siitä voi kätevästi napsia jokaista ohikulkijaa ja yllättää takajalan harjaaja ärhäkällä takapotkulla. Toki, alkaa se kökkiminen lopunviimein vähän syömään itse poniakin, mutta silloin heitetään vain entistä kipakampi vaihde ja kurttuisampi ilme päälle. Vielä silloinkaan ei Abbie näe tarvetta alkaa hyörimään hoitopaikalla; sehän olisi turhaa energiankulutusta!

Päivittäiset heinäsatsinsa Abbie vetää valoa nopeammin ääntä kohti ja paloittelee karsinansa, mikäli joku erehtyy antamaan sille yhtään vähempää määrää kuin mitä jääkuningatar kokee itse ansaitsevansa. Heinäverkkoakin on sille kokeiltu, että olisi arvon majesteetille kokoajan pientä purtavaa tarjolla, mutta ei se tuntunut hidastavan tuota ahmimistahtia laisinkaan. Verkko teki ruokailuista vain jännitävämpiä, kun ei tiennyt oliko vastassa paloiteltu karsina vai mahalaukkuun nautiskeltu heinäverkko.

Koppiin mennään (keskimäärin) ykkösellä, jos se Abbien oma kultamussuli-ihminen on tilanteessa johtoasemissa. Muiden kaksijalkaisten määrätessä saa olla toista vuorokautta työntämässä tätä yhtä kavioeläintä sinne hiivatin traileriin. Ei varmaan edes hevoskuiskaus auttaisi, sehän olisi vain kuin hento vikinä kaikessa tässä vastatuulessa. On se vaan niin epäluuloinen otus. Kaikessa tuntuu sen mielestä olevan jotain epäilyttävää, vaikka ahtaanpaikankammoisena pystynkin itse samaistumaan tähän kuljetuskarmeuteen.

Abbiella ratsastus on kuitenkin aika opettavainen kokemus, jonkalaisen jokaisen ratsastajan tulisi läpikäydä ennenkuin voi kutsua itseään edes ratsastajaksi. Pelätä ei tarvitse (kaikki pikkuponikokoiset ratsastajat ovat kuitenkin jo tottuneet pieneen pukitteluun), joten voi keskittyä olennaisempiin asioihin. Abbien kanssa nimittäin palataan aivan perusasioihin ja ratsastajan päästämien alkutuhahdusten jälkeen sitä huomaa yksi jos toinenkin, että hitsi vie - tässähän on petrattavaa ihan joka saralla ennen vaativampia luokkia. Abbien ratsastus alkaa aina samoista lähtökohdista (ei varmasti alkaisi, jos ehtisi tiheämmin käydä selässä mutta kun ei ehdi niin ei ehdi!); poni ei tahdo hyväksyä ohjastuntumaa, pää viilettää ylhäällä ja selkä alhaalla. Yritetään taivuttaa sisäänpäin, mutta ei taivu milliäkään. Itseasiassa koko poni on aina alkuun niin jännittynyt, ettei jännittyneempi voisi edes olla. Laukka nousee vain kiitoravin kautta. Pian on loppu joko aika kellosta tai itse ratsastaja. Abbiellä on kuitenkin muutama kultainen sääntö, joilla sen kanssa pääsee jo näitä lähtöasetelmia pidemmälle; pienen pieniä pätkiä kerrallaan, ennen minkäänlaisia taivutuksia tulee hakea rentoutta ja suoruutta ja mihinkään ei pidä olla niin kiire, että joutuisi sortumaan oikoteihin (sisäohjan vamppaus ja muu ohjan-ja-pohkeen-väliin-puristus). Reagoida Abbien pitää heti pohkeeseen ja jollei näin käy, avitetaan pienesti raipalla. Palkitsee muuten aivan eri tavalla, kun saa tällaisen rautakangen lopputunnista ravaamaan koko kehonsa läpi ja taipumaan mihin tahansa suuntaan sitä pyytääkään.

Sukuselvitys

Caenant Swmwlt Sensei wA, rtpäistkm, 120cm Ch KTK-III	Cafn Brenin wA, vkkopäistkm, 117cm	Narnlydan Welsh Flyer
		Eiddryfon Peggy
	Berwen Megan Mai wA, rnkm, 114cm	Collwyn Brenhines y Gogledd
		Cwmfaes Miss Tegwen
Nantferlais Anrheg Aur wA, rnkm, 118cm KTK-III	Cawyddel Brynawelon wA, mkm, 119cm	Frenin Braith
		Rhanymlwg Melody
	Penerwyn Hwyl wA, rnkm, 114cm	Hydon Penadur
		Lacyoaks Wennol

Jälkeläiset

wm-o. Llanwenarth Llwyd O'r Glyn
*04.06.2024 - i. Tirion Cynfarlon

wm-o. Llanwenarth Sinior Flanagan
*28.03.2024 - i. Ylston Daytime

Kisamenestys ja meriitit

Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 522.04
Tahti ja irtonaisuus 514.00

Kouluratsastuskilpailuissa 1036.04 op.
20 starttia joista 2 muuta sijoitusta ja 8 voittoa

Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2)

23.06.2023 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Siiri
23.06.2023 Rhedyn Welsh irtoSERT pt: Siiri
08.04.2023 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Lissu T.

Champion arvonimi myönnetty 20.06.2023

Kantakirjattu II-palkinnolla 20.06.2023
17 + 18 + 18 + 17 = 70p.

VWY-II-palkittu 20.08.2024
5 + 6,5 + 4 + 22 + 5 = 42,5p.

Lue otoksia päiväkirjasta

1. elokuuta 2024 | Hän, jolle ei koskaan tapahdu mitään

Älkää ymmärtäkö väärin, minä pidän Abbiestä todella paljon, vaikka se aiheuttaakin todella paljon harmaita hiuksia. Ja mustelmia. Ja haavereita, siis niin itselleen kuin muillekin. Juuri taannoin tyttäreni sanoi, että jumala loi Abbien vain siksi, että sen mahti tulisi ymmärretyksi. Se voi pitää paikkansakin, mutta en minä silti tästä ponista luopuisi mistään hinnasta.

Tänään kävi niin, että olin ottanut Abbien käytävälle kavioiden vuoluun ja odottaessani sen rauhoittumista, päätin vähän järjestellä ruokasäkkejä viereisessä tilassa. No, siinä olivat lapsenlapseni tulleet kavereidensa kanssa paijailemaan poneja tallin puolelle ja Abbie oli tarrannut varsin napakasti yhtä kyljestä. Jäi jälki ja itku tuli. Toki sillä natiaisella oli kädessään aika meheveän näköinen eväsleipä, mikä saattoi vaikuttaa asiaan.

Sain vihaisen soiton natiaisen isältä ja minulta vaadittiin korvauksia kivusta ja särystä. Tietääkseni lapset olivat astelleet talliin aivan vapaaehtoisesti, joten vänkäämiseksihän se meni. Kuulemma koiratkin lopetetaan, jos käyvät ihmisen kimppuun.

En minä sitä kuitenkaan kertonut, että oli kyllä ihan yleisessä tiedossa Abbielle kelpaavan suupalaksi niin eväsleivät kuin evästelijätkin, sillä olisin kaivanut itselleni (ja Abbielle) vain isompaa kuoppaa. Tyttö ei kuulemma enää ikinä ole tulossa meille kylään. Selvä homma, tuskin minä tai Abbie jäämme häntä kaipaamaankaan.

31. joulukuuta 2023 | Hän, joka ei arvosta vuoden vaihtumista

Tuholainen on taas pistänyt paikat hyrskyn myrskyn. Ilotulitteita on kuulunut vasta kauempaa kaupungin ulkopuolelta ja silti tamma on suunnilleen metsuroinut karsinansa uuteen järjestykseen. Uloskaan sitä ei voi viedä, sillä se tulisi paniikissa vaikka betonimuurista läpi ja emmekä enää koskaan kuulisi siitä sen jälkeen. Tämä on niin sanotusti hyväksytty tappio tänä vuonna, mutta seuraavaksi uudeksivuodeksi Abbie saa ehdottomasti annoksen domoa.

20. lokakuuta 2023 | Hän, joka tappeli lohikäärmeen kanssa

Ravin tasainen, mutta kovin kiivas tahti rummuttaa vanhan myllyn ympäri kiertävällä soratiellä. Vaikka paksuksi patjaksi maahan putoilleet lehdet vaimentavat potentiaalista maastoutumista satulasta, en pysty rentoutumaan Abbien selässä. Se kulkee todella jännittyneesti, katselemme toisiamme tuon tuosta yläkautta silmiin ja yritän vain pitää itseni mahdollisimman viilipyttynä kaikesta huolimatta. Abbie olisi tarvinnut jonkun tukieläimeksi mukaan, mutta sellaista ei nyt ollut saatavilla ja koska nähtävästi tykkään pistää itseni ja vanhat luuni alttiiksi vaarallisille tilanteille, päädyin lähtemään maastoon. Minä en halua kentällä pyöriä niin kauan kuin ulkona on vielä hitusenkaan nähtävillä ruskan sävyjä ja päivänvaloa riittää vielä näin illemmallakin.

Abbie jaksaisi tikittää tuntikaupalla, mutta minä en, joten lähestymme myllyä käynnissä, joka temponsa puolesta muistuttaa enemmän maailmanluokan pikakävelyä kuin mitään rauhoittavaa maastoköpsötystä. Näen jo kaukaa, ettemme ole myllyllä yksin. Abbiekin näkee sen - mutta se ei pistä merkille mitä nuo muut ovat tekemässä - ja kun seuralaistemme lennättämä leija syöksyy puiden välistä sen alettua sakkaamaan, saa Abbie sen sortin hepulit, että päättää alkaa painia hyökkääjäleijan kanssa.

Välikohtaus ei kestä kauaa, mutta siitäkin huolimatta leija on repaleina, kun saan Abbien viimein kulkemaan taas eteenpäin. Joudun korvaamaan leijan, vaikka minulla ei ole montaakaan kolikkoa mukana, enkä aio jäädä paikanpäälle selvittämään hyökkääjäleijan todellista arvoa, kun Abbie on niin kierroksilla.

Minulla ja poneillani on varmasti hyvä maine tällä kylällä. Jep.