Ch Pencoed Talisman KTK-II, VWY-II

✞ 10.05.2026, lopetettu ähkyn vuoksi

* 17.08.2024 (21 vuotta)
"Talisman"
welsh mountain (sektio A), ori
vkkokm
korkeus 118.0 cm

VH24-024-0096
He B, 80cm

kasvattaja Pencoed Welsh, VRL-08368
omistaja Llanwenarth Stud, VRL-14901

Taustaa

Ponikantamme oli vanhentunut, lopulta siitä oli useampi lähes yhtäaikaisesti kuolla kupsahtanut ja se jos mikä veti mieleni matalaksi. Kävelin pää painuksissa kaupungilla, kun Pencoed Studin omistaja tarttui minua olkapäästä ja kyseli, mikä minua suretti. Kerroin vastahakoisesti hänelle ponitilanteestani (en halunnut itkeä julkisesti, joten nieleskelin kyyneleitäni) ja kehnosta rahatilanteesta ostaa uusia kouluponeja, jotka olisivat nyt ja heti valmiita - ei vuosien päästä.

"Jommasta kummasta sun pitää tehdä kompromissi", nainen viisasteli, ikään kuin olisin joku tomppeli. "Mutta jos vähän valmiimpi esteponi kiinnostaa, niin minulla olisi useampi myynnissä, enkä minä koskaan ole kuuta taivaalta niistä pyytänyt." No jehna, muistan mietiskelleeni. Oli vähän samanlainen fiilinki kuin joku pelastava enkeli olisi vain laskeutunut taivaasta eteeni ja tarjonnut auttavaa kättään.

Niin Talisman tuli ja sai minut ihastumaan päätä pahkaa. Vaikka se vasta opetteli elämään, se oli aina utelias oppimaan uutta ja kyllähän siinä silmäkin lepäsi sitä katsellessa. Tosi siirappista sanoa näin, mutta se teki minut onnelliseksi. Ja koska Talisman oli minulle kiltti (en koskaan saanut siltä onnistunutta osumaa osakseni - meilläpäin se riittää kiltteyden määritelmäksi), niin ajattelin olla sille kiltti vastavuoroisesti ja usutin tyttäreni katsomaan myös esteiden saralla mistä ori on oikein tehty (minun vanhat luuni ovat liian arvokkaat murrettavaksi esteratsastuksessa). Kyllähän se tykkäsi hypätä, mutta ei se mitenkään maailmaa mullistava estelupaus ollut. Eikä tarvinnutkaan, että sinänsä onni että Talisman päätyi juuri meille, jossa sen ei tarvitse olla yhtään sen enempää kuin mitä oikeasti onkaan.

Tavallaan me siis oltiin onnenamulettina Talismanille ja se meille.

Luonnekuvaus

Talisman on kuitenkin vähän sellaista itsetietoista sorttia ja kovistelu on vähän niin kuin sen juttu. Korvat liimautuneena niskaan, silmänvalkuiset vilkkuen ja happamalla naamalla mulkoillen - niin se toivottaa hyvät huomenet, kiitokset ja anteeksipyynnöt. Näyttää pahalta, mutta se on pelkkää showta. Kun riimunnaru napsahtaa lukkoon kiinni, sen ilme pehmenee ja sen pahempaa ei tapahdu. Mutta mielipide kannattaa aina esittää ja Talisman on sen oppinut, että mielipiteet eivät ole koskaan vääriä ja asiakas on aina oikeassa.

Arjessa sillä on kolme moodia: tylsistynyt (jossa hännänheilutus on sen merkki, että henki kuitenkin pihisee), aavistuksen kiinnostunut (tätä esiiintyy mikäli ruokaa ilmestyy näkyville, mutta kiinnostus saattaa laantua alta aikayksikön ja olotila palata takaisin tappavaan tylsyyteen, jos tarjolla on pelkkiä sahanjauhon makuisia kauranjyviä) sekä aiemmin mainittu "haista home"-mood. Sitä voi todistaa siirtymätilanteissa, varustamisen aikaan, selkään nousussa ja kaikissa sellaisissa olosuhteissa, jotka poikkeavat Talismanin arkirutiineista. Kisapaikoilla esimerkiksi ollaan aikalailla poikkeuksetta naama pitkänä, eikä mikään ole kivaa. Vielä kun tietäisi mikä sitä niin kovasti harmittaa. Se taitaa olla introverttiluonne.

Joidenkin ratsastajien kanssa Talismanilla menee paremmin, joidenkin huonommin. Sitä pitää osata ratsastaa tietyllä tavalla, että sen saa ylipäätään liikkeelle - siinä on vähän dieselmoottorin vikaa ja kuulo kuin satavuotiaalla papalla. Pohkeiden paukuttelu ei tuota mitään tulosta, pahimmillaan se johtaa vain totaalikieltäytymiseen työnteosta. Talismania pitää kohdella ratsain kuin mitä tahansa keskiverto aviomiestä kotioloissa; jos jäät jankuttamaan, mitään ei tapahdu ja pyynnöt menevät kuin kuuroille korville, mutta jos olet muuten hiljaa ja kerran rääkäset kunnolla, niin johan alkaa hippulat vinkumaan.

Vaikka Talisman polveutuukin estesuvusta, ei sillä kovin kummoisia lahjoja hyppäämiseen ole. Siinä hommassa sillä on enemmän intoa, kuin taitoa, kun taas omistajallaan eli minulla on niitä samassa suhteessa enemmän kouluratsastuksen puolelle, jolloin Talismanille ei oikein jäänyt vaihtoehtojakaan. Täällä leivotaan kouluponeja vaikka metsäkauriista jos niin päätetään.

Oikeassa mielentilassa Talisman ei ehkä ole lennokkain ja herkin ratsu, mutta yllätyksetön (eli tekee mitä ~~pyydetään~~ käsketään) ja siinä on kuitenkin vielä potentiaalia, mitä muovata oikeaan suuntaan. Suurin arvostukseni Talismanin kohdalla on kuitenkin siinä, että se ei jaksa esitellä mitään pukkisarjoja tai nollasta-sataan-kiihdytyksiä. Se vain haluaa suorittaa hommat alta pois, jotta pääsee taas nyrpistelemään takaisin omaan yksinäisyyteensä ja se on tällaiselle vanhalle kääkälle enemmän kuin okei.

Sukuselvitys

Siorus Tarian wA, rtkm, 119cm Ch, KTK-III, VWY-C	Howell Tegan wA, rtkm, 120cm	Yorath Taliesin
		Howell Mererid
	Siorus Owena wA, rtkm, 118cm	Siorus Gwilym
		Castlehill Ofydd
Candysour Hafren wA, cre, 115cm VWY-C	Candysour Nicecream wA, vkko, 116cm	Ice Cream Monster
		Nonstop
	Candysour Bumblebee wA, cre, 115cm	Devin Raymond
		Candysour Bubble Pop

Jälkeläiset

wm-t. Llanwenarth Summer Spell
* 10.05.2026 - e. Llanwenarth Gertrude

Ei tarjolla jalostukseen.

Kisamenestys ja meriitit

Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 579.56
Tahti ja irtonaisuus 497.60

Kouluratsastuskilpailuissa 1077.16 op.
42 starttia joista 11 muuta sijoitusta ja 5 voittoa

Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2)

14.12.2024 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Dimma
06.09.2025 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Jannica
29.09.2025 Adina MVA-sert pt: Jannica

Champion arvonimi myönnetty 05.10.2025

Kantakirjattu II-palkinnolla 20.12.2024
17 + 18 + 18 + 17 = 70p.

VWY-II-palkittu 21.09.2025
8 + 8,5 + 3,5 + 21 + 5 = 46p.

Lue otoksia päiväkirjasta

24. toukokuuta 2025 | Kottikärrykaaos

Talisman voi olla ehkä pieni, mutta sen luonne on ainakin kolme kertaa sen kokoinen - omasta mielestään Talisman on varmasti maan mahtavin ja hurjin lohikäärme. Etenkin näin kaviokuumeen jälkeisinä viikkoina, kun se oli ehtinyt kerätä itseensä niin paljon turhautunutta energiaa, että se oli vaan yksinkertaisesti pakko päästä purkamaan johonkin. Talisman oli ainut poni tallissa, kun yritin ihan vain pikaisesti siivota karsinoita ennen päiväteetä, mutta se keskeytyi siihen kun Talisman päätti, että kottikärry on petoeläin, joka täytyi tappaa. Jokin kottikärryjen olemuksessa ketutti Talismania enemmän kuin eilen.

Tarina alkaa siis tosiaan varsin lupaavasti, enkä voi valehdella sen hellittävän yhtään edetessäänkään. No, en siis ehtinyt edes kääntyä kannoillani, kun Talisman jo syöksyi kaulansa mitalta karsinan oven yli kottikärryjä päin, kalautti niihin hampaillaan ja lopuksi potkaisi koko oven tuusannuuskaksi tieltään. Petoeläin (eli kottarit) kaatuivat tietysti, paskat lensivät ympäri ämpäri betonilattiaa ja minä olin puoliksi karsinan ulkopuolella ja puoliksi sen sisällä turvapaikkaa hakemassa. Kun sitten uskalsin katsoa katastrofin suuntaan, Talisman oli jo runnonut kottarit aivan uuteen uskoonsa ja seisoi puoliksi niiden päällä voimakkaasti uhkuen ja puhisten. Siis kuten aito lohikäärme. Patsastelikin siinä vielä sen näköisenä, että katsopa nyt mammeli, pelastin meidät!

Minä vetelin hetken happea, suljin vaivihkaa linnoitukseni, eli karsinan, oven ponin edestä ja harkitsin henkivakuutukseni nostamista, mutta päätin jättää sen tekemättä, sillä enhän minä niistä rahoista pääsisi kuitenkaan koskaan hyötymään. Minähän vain maksaisin siitä, että kuolisin jonain päivänä ja joku muu saisi siitä rahaa.

Jotenkin siinä kävi lopulta kuitenkin niin, että petoeläin todettiin vaarattomaksi (= kuolleeksi) ja kymmenen minuuttia myöhemmin Talisman söi taas karsinassaan (nyt ovettomassa sellaisessa) olkea tyytyväisenä taisteluesitykseensä, ja minä pääsin jatkamaan loppujen karsinoiden siivousta. Toisaalta minun täytyy ehkä kyllä myöntää, että siinä oli jotain hienoakin - Talisman oli aina se, joka ensimmäisenä havaitsi vaaran (tai keksi sen päästään, mutta ainakin oli valppaana) ja toimi sen mukaan. Jos joku joskus päättäisi murtautua talliin, tiedän ainakin, kuka poneista olisi ensimmäisenä valtakuntaansa puolustamassa.

15. elokuuta 2025 | Kaikkien janoisten sankari kauhu

Talisman ei kysy lupaa. Se tekee mitä haluaa ja pitää päätöksistään kiinni.

Nyt se on päättänyt, että tarhan juoma-astia kuuluu vain sille. Muut (jopa Thyme) väistävät sen katsetta, eikä sen tarvitse alentua viskomaan jalkojaan, kun ei sitä kukaan uskalla haastaa.

Se nököttää veden äärellä kuin kuningas valtaistuimellaan. Kun lähestyn sitä ja ohitan mennessäni muita poneja, ne ikään kuin vilkaisevat minua sen näköisenä, että onkohan minulla lupaa noin vain mennä sen luo. Minulla! Siihen loppui minun huumorintajuni tämän khalifin kanssa. Minä en lupia kysellyt, mutta Talisman kyllä kyseli niiden perään minulta. Käytiin keskustelua aiheesta. Taisin hävitä, sillä Talisman väisti mukanani ollutta riimunnarua kuin ruttoa ja päädyin turhautuneena käymään tuijotuskilpailua sen kanssa pitkäksi aikaa. No, kyllähän se sieltä lopulta tuli luokseni, mutta vain koska hän oli itse päättänyt tehdä niin.