Llanwenarth Stud

"Soda"

• rek-nro VH26-024-0079
• rnhkkokm sab, 115 cm, welsh mountain (sektio A) ori
• * 16.03.2026 ( vuotta)
• koulupainotus Helppo B / 80 cm
• kasvattanut Rhedyn Welsh, FI
• omistaa Llanwenarth Stud, VRL-14901

Minua ei tällä kertaa edes yhtään hävetä sanoa, että Sodan osto oli tavallaan heräteostos.

Olin nimittäin saanut ystävältäni synttärilahjaksi lentoliput Suomeen (siis sinne, missä kasvaa tonttuja ja missä syödään joulupukin poroja), koska minun kuulemma piti myös vastavuoroisesti tulla käymään ystäväni welshponitilalla, kun hänkin niin ahkerasti kävi täällä brittien saarilla. No, lähimmäksi tonttua pääsin nähdessäni tilan pitäjän pitkästä aikaa, ja porojen sijaan söin vain lohikeittoa, mutta siellä minä olin. Ihan todistetustikin, koska lähdien sieltä pieni poninpahainen mukanani.

Niin ei pitänyt käydä, mutta välillä niin vain kävi (mikä oli täysin käsittämätöntä ja sopimatonta aviomieheni mielestä). Ostopäätökseen saattoi liittyä terästetty mukillinen tai sitten ei, mutta ne ovat sivuseikkoja.

Siinä kun silmät sirrillään vetelet entten-tentteniä kevään varsojen välillä, niin saattaa sormi lipsahtaa, mutta silti en ole yhtään pahoillani niistä tapahtuneeseen johtaneista sivuseikoista.

Soda on vähän pessimistiluonne. Sillä on tapana jäädä arvuuttelemaan ja murehtimaan paikoilleen, että entä jos tämä meneekin pieleen. Ja mikäli ratsastaja ei estä jumitusta tarpeeksi napakasti, on Soda kohta jo kauhistelemassa, että entä jos se menee oikein kunnolla pieleen. Ehkä putkiaivot estävät sekä eteenpäin liikkumisen että ajattelemisen samaan aikaan. Soda ei myöskään kompensoi mitään ratsastajan virheitä, eikä tee mitään "sinne päin" - jos pyydät huonosti, saat huonon tuloksen. Jos pyydät hyvin (ja tarkoitan nimenomaan hyvin, plus ylimaallisen vakuuttelun saattelemana, että kyllä sää pystyt siihen Soda, mitään pahaa ei tapahdu), niin saat jotain hyvää.

Ei se mikään raketti ole ratsastaessa, mutta kyllä sen käsijarrunkin saa pois päältä, kunhan tarpeeksi rohkaisee ja vetää rajat loputtomalle jossittelulle. Parastahan Sodassa on se, että sen kanssa ei tarvitse pelätä murtunutta lonkkaa tai mitään pukkipierukohtauksia.

Vähintään yhtä valikoiva Soda osaa olla hoidettaessakin, mikä on vähän ristiriitaista siihen nähden, että Sodasta on jostain syystä tullut koko tallinväen lemmikki. Mutta ehkä onkin kyse siitä, että Soda sietää lellittelyä ja sallii sen, ennemminkin kuin että se varsinaisesti pitäisi siitä - ainakaan ilmeestä päätellen Soda ei välitä huomionosoituksista kovinkaan paljoa. Jos ei pientä luimimista ja mulkosilmää pelkää, niin pärjää kyllä Sodan luonteen kanssa.

Eli kaikki käy kyllä, mutta ei miten tahansa. Jo pelkkää vuoluakin varten Sodan saa rauhoittaa, että päästään taas siihen tilanteeseen, että edes siedetään tilannetta.

Sen sijaan tässä olisi lista asioista, joita Soda sietää hyvin ja sallii niiden olemassaolon mukisematta; siirappiomenat ja naiset (niiden perässä mennään vaikka perse edellä puuhun, eikä pessimistisestä jossittelusta ole enää tietoakaan).