Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.
📌
Coedpoeth, Wales
Yhdistynyt kuningaskunta
* 11.01.2020 ( vuotta) "Siri" welsh mountain (sektio A), tamma rnvkkokm korkeus 116.0 cm |
VH20-024-0100 He C, 90cm, valjakkoajo vaativa kasvattanut Mrs A.R. MacKenzie, UK omistaa Llanwenarth Stud, VRL-14901 |
Minulle Siri on tuttu jo sen nuoruudesta. Aikoinaan (hyvä, etten jo puhu sanoillan "entisaikoina"), Sirin ollessa vasta parivuotias, se tuli meille myyntivälitykseen pienellä provikalla ja myytiin neljä kuukautta myöhemmin Skotlantiin tutulleni Elvesbyhyn, jossa saikin elää ja varttua seuraavat kahdeksan vuotta. Se toimitteli harrasteponin virkaa, ilmeisesti sen pääasiallinen tehtävä oli lähinnä olla perheen lasten lellikki - elämä Skotlannissa kuulosti kaikenkaikkiaan varsin harmoniselta. Sitten tapahtui jotain - ero, sairastuminen, taloudellisen tilanteen muutos, en tiedä - minkä vuoksi perhe päätti yhtäkkiä pistää pillit pussiin ja myydä tilukset, ponit, koko omaisuutensa. Minä epäilen eroa, kun lopettamispäätös tuli niin nopeasti ja perheen isä oli ollut enenevissä määrin poissa kotoa, mutta kuka minä olen asiaa spekuloimaan, kunhan yksikseni (ja vähän pubituttavieni kanssa) vaan pohdin.
Silloin Sirin aika ei ollut vielä palata omistukseeni. Se tapahtui vasta paljon myöhemmin, yhdeksän vuoden päästä, kun Siri oli ensin muuttanut useampaan kertaan tallilta ja omistajalta toiselle, maasta toiseen, kilpaillutkin varsin menestyksekkään uran sekä valjakkoajossa, että esteratsastuksessa ja haalinut ihailtavan muotovalio- ja kantakirjatittelin itselleen siinä samassa. Vasta silloin aloin todenteolla kiinnostumaan Sirin jalostuspotentiaalista ja viimein oli Sirin vuoro saapua meille, tällä kertaa pysyvästi.
Jos ajattelit Siristä, että onpa se söpö ja että se olisi heti valmis ystävystymään kanssasi, koska se on niin pieni ja pörröinen ja rauhallinen... mieti vielä. Siri on nimittäin oikea mestari suojelemaan omaa sydäntään ja se onkin hyvin epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan, eikä Siri pelkää näyttää sitä. Jos on antaa aikaa Sirille (sekä tarpeeksi hermoja), se saattaa jossain kohtaa päättää antaa vähän itsestään - mutta sitä ennen on pitänyt kuoria monta kovaa kerrosta ensin päältä pois, ennen kuin pääsee käsiksi sen kultaiseen sisimpään. Siitä tulee mieleen vähän sipulin kuorinta, pitää vuodattaa monta karvasta kyyneltä ennen kuin palkinto odottaa. Mutta kun viimein pääset sinne asti, palkinto on sen arvoinen – vaikka matka sinne voi tuntua pitkältä ja kiviseltä.
Mikäli kuitenkin onnistut saamaan Sirin ystäväksesi, on se käsi sydämellä maailman ihanin tapaus (ja koska aika kultaa muistot, enkä enää muistele itsekään niitä vaikeita aikoja Sirin kanssa). Siri tulee sinua vastaan portille, työntää päätä syliin paijailtavaksi ja vie sinut vaikka läpi harmaan kiven. Se, joka lerputtaa alahuultaan silmät ummessa kun sitä harjaillaan ja joka jää odottamaan, kun tiput ratsastaessa sen kyydistä. Mutta se on harvinaista herkkua, eikä sitä ole tarjolla kaikille.
Kaikille sen sijaan Sirin tarjottimella on tarjota ainakin jossain vaiheessa matkaa seuraavia herkkuja; hampaanjälkiä kylkiluiden ympärillä, hokinkuvia reidessä, rytmihäiriöitä ja ennenaikaista harmaantumista. Ei se mikään paholainen ole, mutta, noh, se on sellainen mielipiteitä omaava kuriton mukula, jonka kanssa saa itse olla tosi päättäväinen.
Ratsastaessa Siri on kaukana siitä rauhallisesta laiduntajasta, mitä se näyttää olevan katsottaessa sitä tarhassa. Joku sanoisi sen olevan "työteliäs", mutta minä sanon sen olevan tuli hännän alla pakeneva maantiekiitäjä. Tikitikipikkuaskeleet rummuttavat maata kuin viimeistä päivää kun Siri pääsee liikkeeseen, sillä on aivan loppumaton energiapatteri ja tekisi vaikka pitkiä vaelluksiakin aivan heittämällä. Omapäinenkin se toki on, mutta vain jos siihen antaa piirun verrankaan saumaa, silloin se puskee minne itse tahtoo ja pukittelee hyvän tilaisuuden nähdessään. Pieni anarkisti ei omasta mielestään ole kenenkään komenneltavissa, mutta todellisuudessa se aika nopeasti joutuu nielemään ylpeytensä kun oppii kenen kanssa voi pelleillä ja kenen ei.
Siri ei ole niin suoraviivainen myöskään valjakkoajossa. Sen kanssa pitää löytää yhteinen sävel, sillä se saattaa aluksi testata kärryilläkeikkujaa eikä aina ole niin kiinnostunut seuraamaan annettuja ohjeita. Ohjasten päässä pitää käyttää älliä; jokainen taistelu ei ole tehty taisteltavaksi. Jos Siri huomaa, ettei ajurin kanssa pelleillä, ja että Siri saa tehdä oman osuutensa ilman ylimalkaisia rajoituksia ja komentoja, se vie valjakon maaliin rohkeasti ja hyvällä ajalla. Parhaimpina päivinä se on jopa täsmällinen ja keskittyy vauhdin sijaan pikkutarkkaan puuhasteluun, mutta vain, jos kuu ja tähdet ovat kohdillaan, eikä vuoroveden vaihtelu ole sotkenut sen fengshuita.
Craignarth Gwel y Mor
wA, rnvkkokm, 120cm |
Rhydwillig Cadridog
wA, rnkm, 115cm |
Towys Micador |
Cunarth Mi Allie | ||
Pwffyl Leone
wA, vkko, 112cm |
Pentycelyn Adrian | |
Canffynnon Liona | ||
Llyn Lucinda
wA, vkkokm, 114cm |
Gwyoll Pascha
wA, vkko, 112cm |
Gwyoll Lupis |
Braedwyn Belinda | ||
Wrynhir Mrs Mayo
wA, rnkm, 116cm | Modyfelin Arian | |
Talybont Tessa |
wm-o. Llanwenarth Solo Comet
* 03.08.2024 - i. Gloedhoek Tobias
Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 1986.84 Tarkkuus ja ketteryys 1919.62 Esteratsastuskilpailuissa 1986.84 op. Valjakkoajossa 3906.46 op Saavuttanut esteratsastuksessa maksimitasonsa (vt. 5/2) Saavuttanut valjakkoajossa maksimitasonsa (vt. 8/7) Toukokuu 2022 VVJ-Cup valjakkoajo vaativa yhd 2/48 Heinäkuu 2022 VWY-Cup valjakkoajo vaativa 3/15 Marraskuu 2024 VWY-Cup 80cm 5/26 Marraskuun 2024 VWY-Cup valjakkoajo noviisi 4/17 |
08.04.2023 Llanwenarth Stud MVA-SERT pt: Lissu T. 04.03.2023 Llanwenarth Stud MVA-SERT pt: Lissu T. 25.08.2021 Adina irtoSERT pt: Jannica 21.08.2021 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Miia Maria 01.06.2022 Adina Reserve Champion pt: Spookiness 19.11.2023 Moana Part Breds Reserve Champion pt: Spookiness VIR MVA Ch myönnetty 20.07.2023 Kantakirjattu II-palkinnolla 20.10.2021 18 + 17 + 19 + 18 = 72p. Rate My Pony ★★★ (958/1900 p.) |
Siri on saanut ensimmäisen varsansa kesän kääntyessä syksyksi ja sekin pieni orivarsa on nyt vieroitettu. Tulevaisuus näyttää, seuraako varsa emänsä jalanjäljissä valjakkoajon kermakastiin tai onko Siri periyttänyt sille samanlaisen, valiosarjan rakenteen. Olen kuitenkin Siristä valtavan ylpeä, se hoiti kaiken varsomisesta lähtien itse, mutta luotti ihmiseen kuitenkin sen verran, että antoi myös ihmisen toimia varsansa kanssa mukisematta.
Katselen nummen huipulta, kuinka Siri on ottanut laumassa johtotamman paikan ja miten hyvin se huolehtii myös laumastaan. Se on aivan painonsa arvoista kultaa. Mietin, tulisiko sillä teettää seuraava varsa samaan rahaan. Mietin, mitä oria käyttäisin sille ja minkä antaisin mahdollisen varsan nimeksi. Jäisikö se kotiin vai raaskisinko myydä.
Siri kiljahtaa, kun yksi nuorista tammoista yrittää tulla sen heinäkasalle, ja se palauttaa minut takaisin tähän maailmaan. Onneksi ei ole kiire mihinkään Sirin kanssa, vaan voin antaa päätösten hautua omalla painollaan valmiiksi.
Tämä tuntuu täydelliseltä ympyrän sulkeutumiselta nyt, kun vuosien jälkeen tiemme kohtaavat Sirin kanssa jälleen ja allekirjoitan siitä kauppakirjat. Tällä kertaa se ei ole tulossa myyntivälitykseen, se on tulossa Llanwenarth Studiin jäädäkseen. Siitä on kasvanut kaunis, näyttelymenestystäkin kerännyt tamma, enkä voi ohittaa tällaista tilaisuutta kun sitä minulle tarjotaan. Monen kodinvaihdoksen jälkeen se on ansainnut pysyvän, loppuelämän kodin. Kilpaura saa jäädä taakse, nyt on aika jatkaa tätä upeaa sukulinjaa, jalostaa näitä geenejä tulevaisuuden toivoillekin.
Huomaan, että sen turvalla on tumma arpi, joka erottuu selvästi muuten niin lumivalkoisesta ponista. Se tuli silloin, kun Siri ensimmäistä kertaa tällä tontilla asui. Se on toki pelkkä sivuseikka, kauneuspilkku, muutoin tamma näyttää olevansa elämänsä kunnossa. Vaikka olen jo päätökseni tehnyt, käyn sen läpi tarkasti kavionpohjista korvanpäihin saakka. Silkkaa priimaa päästä varpaisiin.
Nykyisillä omistajilla ei ole tietoa sen terveyshistoriasta - siis ainakaan, että siinä olisi mitään sanottavaa ollut. Se on kai hyvä merkki, mutta päätän vielä soittaa Skotlantiin Elvensbyhyn kyselläkseni asiasta tarkemmin.
Lastaussillalla Siri kopistelee hevosauton kyytiin tottunein askelin ja minua hymyilyttää. Matka takaisin britteihin voi alkaa.
Siri on asunut meillä nyt neljä kuukautta. Siitä ajasta kaksi ensimmäistä on mennyt tapakasvatukseen ja kaunistautumiseen - kymmenkunta takiaista ei ollut alkuunkaan niin helppo homma poistaa sen harjasta ja hännästä, kun ne olivat ehtineet pyöriä jouhien seassa jo ties kuinka pitkään ja sotkeutua valtaviksi takkupalloiksi. Minä en kuitenkaan halunnut leikata koko häntää ja harjaa pois, vaikka tässä vaiheessa kasvua siitä ei kai niin suurta haittaa olisi ollutkaan, olisihan se aikanaan kasvanut takaisin. Mutta Siri on tullut meille ensisijaisesti myyntivälitykseen, ei ole tarkoitus pitää sitä lopunikää, eli siinä mielessä ei ole aikaa aloittaa koko projektia ruohonjuuritasolta.
Huomenna Siriä tulee katsomaan pariskunta Skotlannista saakka ja syön hattuni, mikäli he eivät Siriä ota, niin varma olen siitä, että varsa löytää nyt oman kotinsa. Siri sen sijaan on yrittänyt pistää kapuloita rattaisiin hommaamalla itselleen valtavan vekin turvan päälle (luulen, että joku toisista poneista on sitä siitä puraissut), mikä on tällä hetkellä rumimmassa paranemisvaiheessa. Olen ilmoittanut siitä jo etukäteen, huolehtinut haavan huolellisesta hoidosta, joten sen ei pitäisi olla iso ongelma.