Llanwenarth Terwyn Sawyer

voikko welsh mountain poni
120cm korkea ori
3-vuotias, syntynyt 27.11.2021

koulutustaso HeB, 50cm

omistaja Llanwenarth Stud, VRL-14901, GB
kasvattaja Llanwenarth Stud, GB
rekisterinumero VH21-024-0113

Pikkunassikasta lähtien Morris on ollut helppo poni. Ihan Fiskarsin terävimmät sakset se ei ole, sytyttää vähän hitaasti ja välillä ainut asia mikä Morriksen päässä liikkuu, ovat silmät. Koskaan sen kanssa ei kuitenkaan ole tarvinnut pelätä, eikä nuhdella käytöksestä. Perheen kesken vitsaillaankin, että Morris on perinyt isältään hoomoilas-geenin. Mieluummin kuitenkin niin, kuin että se olisi emänsä tapaan pahansisuinen kiukkupussi, jonka kanssa ei mustelmitta selviä päivästä.

Valkoinen lapasemme on superhiljainen, se ei ollenkaan huutele, pörise, korise tyypillisen orin tapaan. Se on niin varovainen liikkeissäänkin, että Morriksen otsatukkaan olisi hyvä ripustaa tiuku jotta sen olemassaolon erottaisi paremmin. Eikä auta leipäpussin rapistelut tai kutsuhuudot tarhanportilta, vaan herra on haettava henkilökohtaisesti aina mikäli sen haluaa ottaa kiinni. Morris on alituiseen niin omissa ajatuksissaan, että ympäröivä maailma unohtuu. Harjatessa se nuokkuu riimunvarteen nojaten ja onkin oikea haliponi kaikessa rauhallisuudessaan.

Säästöliekillä mennään myös ratsastaessa, enkä usko sen antavan itsestään koko volyymillä kaikkea mitä sillä olisi tarjota. Morriksen työmoraali on tasoa teini-ikäinen nulikka. Herätään myöhässä, suoritetaan tehtävät vähän hutiloiden (jos ollenkaan, mikäli tilaisuus luistamiseen on) ja otetaan lopputili ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla. Viimeisin näyttäytyy yleensä perinpohjaisena juntturoimisena. Niin kauan, kun tehdään Morrikselle helppoja ja mieluisia asioita, on Morris ihan käypä ratsu. Mitään wau-elämyksiä Morris ei takaa ratsastajalle tai sivustaseuraajillekaan.

Jos Morriksesta haluaa saada jotain eloa irti, niin vie se tuulisella säällä ratsastamaan. Tai tunnelmalliselle maastoretkelle kirkkaallakin säällä, tai pue päälle vaikka iso, pelottava untuvatakki sen vierellä. Sillä Morris osaa olla reaktiivinen kun ympäristössä on mitä tahansa tavallisuudesta poikkeavaa, eikä tähän lopputulemaan tarvita kuin yksi liian nopea käden heilautus.

Kirkkaimpaan loistoonsa Morris pääsee näyttelyissä, joissa sen rauhallisesta ja hyväntahtoisesta luonteesta on vain etua. Siinä missä muut orien omistajat hakkaavat päätään seinään, kun oma poni sinkoilee vauhkona ympyrää nähtyään näyttelykehän laitamilla muutaman tamman, ottaa Morris tilanteen ruunanrauhallisesti eikä ole huomaavinaankaan mahdollisia häiriötekijöitä. Tapahtumapaikalle pääsy onkin sitten eri luku kerrotavaksi. Koppiinhan Morris ei mene ihan ykkösellä. Eikä kakkosellakaan. Parempi, että heräät ennen auringonnousua, jotta puoleen päivään mennessä Morris on luovuttanut epäluuloisuudestaan ja rullannut itsensä traileriin.