Llanwenarth Stud

    Cwmelune Little Sapphire     KTK-II

Minä ostin Safirin puhtaasti siitä syystä, että se oli jumalaisen kaunis jo pienenä varsana. "Tämä pitää saada!" kiljahdin aamupalapöydässä, kun Piers Abbott oli julkaissut kuvan viikon vanhasta tammavarsasta, joka seisoi niin ylväänä niityllä voikukan hahtuvien lennellessä ilmassa sen ympärillä. Siinä oli jotain niin satumaista, että en päässyt siitä yli, enkä voinut missään nimessä päästää sitä lipumaan ohitsenikaan.

Sain hierottua siitä yllättävän miellyttävän kauppahinnankin, koska olin aiemmin luovuttanut kaksi isompaa welshiä Piersin käyttöön, ja kumpikin niistä oli osoittautunut miehelle oikeiksi kultakaivoksiksi. Joten tässä tehtiin vähän palvelusta nyt minunkin suuntaani, ja onneksi Pies oli kohtelias mies, joka tiesi miten hyvä yhteistyö toimi.

En vain vaaleanpunaisten lasieni takaa tahtonut edes ajatella, etteivät liian hyvät diilit koskaan olleet liian hyviä diilejä.

Voi kun tästä vaan voisi kirjoittaa jotain silkkisen kaunista ja sievää. Little Sapphire. Enteileehän nimi vahvasti sitä, että nyt tässä luvataan jotain niin arvokasta, ettei siihen sovi edes koskea likaisin käsin.

Mutta ei.

Kaunishan se on kuin sika pienenä, siitä ei pääse mihinkään, ja silmä lepää siinä mielellään. Ja Safir käyttää prinsessaponin harhakuvaa myös taitavasti hyväkseen, kunnes peto pääsee irti.

Safir on villilapsi. Se hyppii pystyyn, räjähtelee, näykkiikin jos tilaisuus tulee, eli sillä on koko ajan päällä sellainen jatkuva tuhannen megawoltin jännite, joka ei tunnu ikinä purkautuvan kunnolla, muttei myöskään katoavan mihinkään. Ja jos olet tiellä, olet tiellä. Safir ei pahemmin vaivaudu miettimään, missä kohtaa ihminen mahtaa olla tai pitäisikö sitä ehkä väistää.

Hoitaessa se on periaatteessa ihan tehtävissä, kunnes sitä ei enää huvita. Kärsivällisyys ja Safir eivät missään nimessä sovi samaan lauseeseen; se kuopii, mölisee, vinkuu, sekoilee ja tekee kaiken hankalaksi, jos se joutuu odottamaan yhtään mitään yhtään minuuttia elämässään (eikä se varsinkaan ymmärrä, miksi jonkun muun pitäisi mennä ennen häntä yhtään minnekään). Kaikki pitäisi tapahtua nyt heti.

Ratsastaessa Safir on teknisesti helppo. Reagoi pieniinkin apuihin, liikkuu kevyen oloisesti ja tekee just mitä pyydetään. Välillä se tuntuu melkein ajatuksenlukijalta; kun jo olet vähän vihjaamassa jostain, niin Safir tekee sen jo. Ja silloinhan se on ihan mielettömän kiva ratsu, ja siitä tulee helposti sellainen olo, että nautitaanhan tästä nyt hetki. Tekemistä se kuitenkin kaipaa kuitenkin kokoajan, ettei pääse keksimään omiaan - eikä Safirin "oma kiva" ole mitään viatonta haahuilua ympäriinsä, vaan se on äkkikäännöksiä, pomppuja, sivuloikkia, sätkyjä. Että Safirin kanssa ei todellakaan matkustella, vaikka se kuinka houkuttelevalta tuntuisikin. Sen kanssa on pakko ratsastaa. Joka askel, joka kaarre, joka siirtyminen.

Sukuselvitys

Isä Carnfaelithog Miri Mawr pakdpakpakpdpkapkakd....

ii. Moirfaenith Jaspillite pakdpakpakpdpkapkakd....

ie. Cynwfaelith Mayfair pakdpakpakpdpkapkakd....

Emä Talrhaedd Ruby Rose on ehkä lähimpänä täydellistä welshponia, mitä minun mielestäni koskaan voi edes olla. Luonteikas toki, mutta niinhän ne parhaat ponit tuppaavat olemaankin. Talrhaedd Ruby Rose on onnistunut siinä, mitä itse jahtaan kasvatustyössäni; tamma on vahvaluinen, kookas (ei pelkästään korkeus- vaan myös leveyssuunnassa), sillä on kaunis, kovera pää, ja isot, tummat silmät. Siinä on sitä wanhan ajan charmia, jota mounteissa pitäisikin olla! Eikä tamma kalpene muidenkaan ominaisuuksiensakaan osalta; vaikka sillä ei olekaan kilpailtu laisinkaan, niin sen liike näyttää vapaana irroitellessaan aivan todella laadukkaalta. II-kantakirjapalkittu tamma asuu Piers Abbottin luona saaren pohjoispuolella, ja toimii siellä tilan kantatammana. Talrhaedd Ruby Rosella onkin kirjoitushetkellä jo kahdeksan kaunista (mutta emänsä tapaan hyvin luonteikasta...) jälkeläistä.

ei. Lledrhaeddor King Flyer pakdpakpakpdpkapkakd....

ee. Faenarth Lady Di pakdpakpakpdpkapkakd....