VIR MVA Ch Cwmberth Carnival KTK-I

* 28.01.2025 ( vuotta)
"Rio"
welsh mountain (sektio A), ori
vkko
korkeus 121.0 cm

VH25-024-0172
He B, 80cm

kasvattaja Niel M.E. Scott, UK
omistaja Llanwenarth Stud, VRL-14901

Taustaa

On olemassa poneja, joita en vain voi vastustaa. Sellaisia, joista ensinäkemällä jo tiedän, että minun on saatava se - maksoi mitä maksoi. Riossa näin niin suurta potentiaalia jo puolivuotiaana; etenkin sen erinomainen, luontainen kyky kantaa itseään teki minuun vaikutuksen. Suvultaan se oli myös harvinaisempi ja vilisi niin tuntemattomia nimiä, että erisukuisena welshponina näin siinä hiomattoman timantin. Oikean aarrearkun suorastaan.

Oli vain yksi mutta. Se ei ollut myynnissä.

Vaan eipä sellainen sivuseikka ollut minua ennenkään estänyt. Kokeilin ensin onneani kiristyksellä. Sanoin, että jos he eivät Rioa minulle myy, en tule myymään yhtään varsaa vastavuoroisesti heille ikinä. Eivät myyneet. Seuraavaksi kokeilin uhkailua. Uhkasin tulla tuonpuoleisessa kiusaamaan heitä iänikuisesti, mikäli kauppoja ei syntyisi, mutta siihenkin he vain naurahtivat (vaikka olin tosissani). Viimeisenä oljenkortenani yritin lahjontaa. Lupasin maat ja mannut sekä kuun taivaalta Riosta. Valoa alkoi näkymään tunnelin päässä, kun he lopulta ymmärsivät, kuinka paljon olin valmis rahaa heittämään tähän pakettiin.

Riosta väännettiin kättä kuukauden verran. Minun piti luvata jättäväni heidät tuonpuoleisessa rauhaan, antaa kaksi varsaa vaihdossa ja maksaa itseni melkein vararikkoon. Ja minähän tietysti lupasin kaiken sen, koska uskoin sen olevan sijoitus tulevaisuuteen.

Luonnekuvaus

Siinä missä Pancake on tallin pahansuopainen kuningatar, on Rio tallin vähän sydämellisempi kuninkaallinen. Sitä kun ei hetkauta juuri mikään. Ei ukkonen, eivät tammat, eikä edes se, harjaako sitä kokematon lapsukainen vai jo varttuneempi konkari. Rio on aina ollut sellainen vanhasieluinen ja hienostunut herrasmies, joka lähinnä tuhahtelee riekkuvan nuorison perään ja siemailee mashivettään kuin teetä seuratessaan sivusta draaman kehittymistä.

Rio ei tee mitään puolihuolimattomasti, eikä myöskään kiirehdi turhia. Se tykkää venytellä, mietiskellä ja kaikin tavoin vain nauttia verkkaisesta elämästä. Yleensä Rio onkin mieluummin tekemättä mitään, kuin että höseltäisi jotain muiden tallin poniemme tapaan, mutta kun se sitten päättää jotain tehdä, niin siitä huokuu kyllä varsinaista rauhaa ja viisautta.
Hoitaja saa olla varsin hienotunteinen Rion kanssa - ei, Rio ei heittäydy hankalaksi ärsyyntyessäänkin, vaan se korkeimmillaankin vain huokailee ja tuhisee, jos sille korottaa ääntään tai on toimissaan liian ronski. Tyypillisesti Rio vain seistä nököttää paikallaan hoitohommien ajan, alahuuli lerpattaen, eikä viitsi pistää tikkuakaan ristiin oman kaunistautumisensa eteen (sillä sitä vartenhan palvelusväki on). Kavioiden kohdalla se lopulta aina muistaa, että voisi vähän siirtää painoa toiselle jalalle, jotta palvelija saa kavion putsatuksi, muuten se lähinnä nukkuu silmät auki.

Olen vakuuttunut, että vaikka Rio ei teekään asiasta mitään numeroa, niin se rakastaa huomiota yli kaiken. Vaikka se näyttääkin ihan nukkuvalta, niin heti kun alat ääneen kehumaan sitä hienoksi mamman mussukaksi, niin johan silmät levähtävät auki ja poni alkaa syödä heinää, ettei kukaan vaan luulisi sitä ihan betoniporsaaksi.

Turhia henkseleitä paukuttelematta väittäisin Rion olevan yksi parhaimmista poneistamme, mitä ratsastettavuuteen tulee. Se kun ei vedä hernettä nenään niin mistään. Ehkä juuri sen vuoksi Rio onkin ihan meidän luottopakkejamme, kun sen kanssa voi keskittyä ratsastuksen parhaisiin puoliin (niin tutuksi tulleen ähinän ja puhkunnan sijaan). Toki Rio on ihan oma itsensä myös satulan alla ja jos ratsastaja pyytää siltä liikaa tai liian epäselvästi, Rio tekee juuri sen verran mitä pitää, muttei piiruakaan sen enempää. Mikä on sinänsä ihan reilua.

Kouluaitojen sisällä se tekee tarkkaa ja siistiä työtä liioittelematta. Esteillä se hyppää varmasti, muttei pröystäile. Maastossa se kulkee niin edellä, takana, keskellä tai vaikka sivullakin ja aina se on yhtä varma kulkija tilanteessa kuin tilanteessakin.

Sukuselvitys

Dôlgarryn Llyr y Dwr wA, rnpäist, 121cm	Nantorydd Tharan wA, mpäistkm, 120cm	Ty’rcrymen Gwallt Hir
		Talycraith Mona
	Llangaled Tesni wA, rtkm, 121cm	Brynraen Halwyr
		Nantygloen Lili
Tyddyn Lili’r Awyr wA, vkkokm, 121cm	Caerfedd Rhwthgar wA, vkkopäistkm, 118cm	Maesgronw Rhostor
		Abernant Myfanwy
	Caerlew Tesara wA, rnkm, 120cm	Llainwedd Brânoc Glenn
		Tirgwail Deryn

Dôlgarryn Llyr y Dwr (rnpäist, 121 cm) oli tämän tarinan täysin aliarvostettu ruma ankanpoikanen, joka sai ansaitsemaansa kunniaa vasta kauan menehtymisensä jälkeen jälkeläistensä kautta. Klassiseen makuun sillä oli pitkä runko, liian pitkät jalat, liian paksu pää. Kirsikkana kakun päällä vielä hankala luonnekin (yhden näyttelytuomarin sanoin; "strong head and even stronger opinios"). Dôlgarryn Llyr y Dwrin lyhyt ura valjakkoajon parissa tyssäsi jo parantumattomaan hankosidevammaan jo ennen kuin ura ehti edes kunnolla alkaa. Tämän vuoksi sitä yritettiin käyttää siitosponina muutaman kauden ajan, mutta tammat jäivät lähes poikkeuksetta tyhjiksi kerta toisensa jälkeen. Lopulta sille syntyi vain kaksi jälkeläistä - tosin, nyt kun niitä jälkeläisiä katsoo, niin toivoisi niitä siunaantuneen enemmänkin; ne ovat molemmat poikkeuksellisen näyttäviä. Kun siitosura ei ottanut tuulta purjeisiinsa ori päästettiin viimeiselle matkalleen 9-vuotiaana, kun siitä ei enää käyttöhevostakaan tullut.

Nantorydd Tharanin (mpäistkm, 120 cm) kerrotaan olleen varsin omapäinen poni, mutta niinhän noin puolesta pikkuponeista aina sanotaan. Sen viimeisin omistaja vannoi sen olevan oikea timantti jalostuksen kannalta, se kun periytti vahvaa luustoa ja oikein sellaista wanhan liiton ulkonäköä (jota ei kyllä enää näin 2000-luvulla kovin arvostettaisi - sääli!). Ja kyllähän se paikkansa piti - varsat vaan olivat usein myös vaikeita. Nantorydd Tharan oli itsekin tulisempi tapaus, niin pystyin rivien välistä päättelemään, vaikkei sitä suoraan sanottukaan, kun soittelin kyselläksi Rion lähisukulaisista. Näyttelyihinkin se oli kerran menossa, mutta yritykseksi sekin jäi, kun Nantorydd Tharan karkasi trailerista ennen kehän alkua. Ilmeisesti se kuitenkin myöhemmällä iällä rauhoittui ja sen kovapäinen luonne tasoittui, sillä se kuvien perusteella veti paikallisessa hääpalvelussa kärryajeluja. Ainakin voisin kuvitella, että hääkuvista ei kovin harmonisia tulisi, jos niissä olisi luimisteleva ja kärttyinen poni kolmantena päätähtenä... Kuuleman mukaan Nantorydd Tharan löytyi 26-vuotiaana kuolleena laitumelta, eli mitä ilmeisimmin se menehtyi luonnollisiin syihin tai omaan happamuuteensa.

Llangaled Tesnin (rtkm, 121 cm) omistaja oli päättänyt jo ennen sen syntymää, että se myytäisiin heti vieroituksen jälkeen. Mutta toisin kävi. Isokokoinen Llangaled Tesni osoittautui varhain poikkeuksellisen temperamenttiseksi ja sitä oli niin hankala käsitellä, että kukaanei halunnut ostaa pitkiä seiniä hyppivää varsaa. Näyttelyissäkin tuli vain hylkyjä sen käytöksen vuoksi - yksi tuomari sanoi, ettei suostuisi tulemaan lähellekään tätä hevosta, jos hänellä ei olisi ilmatäytteistä sumopukua päällään. Toinen tuomari sanoi kierrellen ja kaarrellen hieman hienotunteisemmin Llangaled Tesnin olevan "charming chaos". Tiedä sitten mitä charmanttia siinä oli. Llangaled Tesni varsoi kahdesti, mutta koska sen äkäinen luonne tekis siitä haastavan emän eikä luonne alkanut äitiyden myötä tasaantumaankaan, sitä ei uskallettu enää varsottaa uudelleen. Llangaled Tesni lopetettiin 12-vuotiaana pahasti tulehtuneen haavan vuoksi, kun tamma ei enää antanut laitumelta kiinni eikä se antanut sitä hoitaakaan.

Tyddyn Lili'r Awyrin (vkkokm, 121 cm) syntymä oli sattumaa ja täysi yllätys kasvattajalleen. Sen emän ei tiedetty olleen kantavana ja vasta DNA-testillä isäori saatiin jäljitettyä naapuritilan karkulaiseen (jonka ei myöskään tiedetty edes karanneen). Yllättävästä alusta olisi voinut romantisoida oikeaa tuhkimotarinaa, mutta vaikka Tyddyn Lili'r Awyr kipailikin useita vuosia nuoren ratsastajan kanssa, se ei saanut niinä vuosina ensimmäistäkään sijoitusta, ei edes pienistä leikkikisoista. Sillä ei vaan tahto riittänyt moiseen. Siitospuolellakaan ei sen paremmin sujunut - kaksi kertaa se jäi astutuksesta tyhjäksi, ja kerran se varsoi yllätyskaksot, joista vain toinen jäi henkiin. Viimeisen varsomisen aikaan, josta Cwmberth Carnival sai alkunsa, 10-vuotias Tyddyn Lili'r Awyr kuoli komplikaatioihin kun varsa oli vain parin päivän ikäinen.

Caerfedd Rhwthgarin (vkkopäistkm, 118 cm) piti alun perin lähteä Hollantiin, mutta ponista riippumattomista syistä kauppa peruuntui aivan viime metreillä ja poni jäi Walesiin kasvamaan - mikä olikin lopulta iloinen vastoinkäyminen, sillä Caerfedd Rhwthgarinista kasvoi varsin näyttävä päistärikkö pitkine harjoineen ja korkeine sukkineen. Se oli (tai olisi ollut) monen tammanomistajan mieleen, mikäli sen omistaja olisi suostunut käyttämään sitä jalostuksessa. Ori ruunattiin nuorena, kun sillä oli niin paha tapa karkailla aina lähiseudun tammojen perään, minkä takia sillä oli jo kolmevuotiaana viisi jälkeläistä. Ruunauksen jälkeen Caerfedd Rhwthgarin myytiin paikalliseen ratsastuskouluun opetushevoseksi, jossa se asuikin lopulta kuolemaansa saakka. Caerfedd Rhwthgarin nukkui ikiuneen 15-vuotiaana nivelrikon vuoksi.

Caerlew Tesara (rnkm, 120 cm) oli Tyddyn Welsh Pony Studin nettisivujen mukaan yksi tallin kantatammoista, mutta mikäli ymmärsin oikein, se oli tosiaan myös sen ainut tehtävä tilalla. Sillä ei käsittääkseni koskaan ratsastettu tai tehty juuri muutakaan, vaan se eli puolivillin ponin vapautta uhkuvaa elämää Walesin nummilla vailla huolta ja murhetta. Nettisivujen pikkukuvasta päätellen Caerlew Tesara olleen todella kaunis, kompaktirunkoinen ja vahvaluustoinen tamma, jolla oli ihastuttavan pienet korvat ja suuret, valloittavat nappisilmät. Caerlew Tesaralle on merkitty 12 jälkeläistä, joista 3 kuitenkin menehtyi jo ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä (syytä ei kerrota). Tamma näyttää eläneen kunnioitettavat 31-vuotta ennen siirtymistään ajasta ikuisuuteen.

Jälkeläiset

wm-o. Llanwenarth Riddle
* 30.08.2025 - e. Talybont Tosca

wm-o. Llanwenarth Showtime
* 10.11.2025 - e. Cefnellan Greta

Ei tarjolla jalostukseen.

Kisamenestys ja meriitit

Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 519.63
Tahti ja irtonaisuus 534.92

Kouluratsastuskilpailuissa 1054.55 op.
40 starttia joista 12 muuta sijoitusta ja 4 voittoa

Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2)

11.08.2025 Llanwenarth Stud BIS2 MVA-sert pt: Dimma
06.09.2025 Llanwenarth Stud BIS7 MVA-sert pt: Jannica
29.09.2025 Adina MVA-sert pt: Jannica

VIR MVA Ch arvonimi myönnetty 05.10.2025

Kantakirjattu I-palkinnolla 20.09.2025
20 + 20 + 22 + 20 = 82p.

Lue otoksia päiväkirjasta

20. lokakuuta 2025 | Kirje tulevaisuuden Riolle

Hommat Rion kanssa ovat olleet kovassa nosteessa. Ei ole mennyt kuin puolisen vuotta siitä, kun se meille Llanwenarth Studiin muutti ja se on ehtinyt napata palkintokaappiinsa jo vaikka mitä; Rio on ehditty jo palkita muunmuassa muotovaliotittelillä ja ensimmäisellä palkinnolla kantakirjassa. Omistaja ei voisi olla enempää ylpeä tästä ryöstösaaliista, etenkin kun muistaa, ettei se ollut alunpitäen edes myynnissä, mutta jotenkin vain minä keplottelin sen itselleni. Näin siinä jo silloin potentiaalia ja nyt jos koskaan tulisi ihmisten viimein uskoa siihen, että kyllä minulla jotain silmää on näiden asioiden kanssa.

Rion kanssa matkamme käy vielä kohti kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluja kunhan se on ensin saanut alleen vähän jälkeläisnäyttöä ja sen jälkeen suunnitelmissa olisi käyttää sitä vielä yhden tamman verran jalostukseen. Rion ensimmäinen varsa, Riddle, on vielä sen verran nuori, ettei ole päässyt näyttämään kykyjään kilpakentillä, mutta kun se sinne saakka pääsee, niin pidelkäähän hatuistanne kiinni! Tämän varsoista on odotettavissa pelkkää kultaa; muutoinkin, kuin periytyvän voikkovärin muodossa...

06. elokuuta 2025 | Kuka minä olen seisomaan unelmien edessä

Olen aina käsitellyt Rioa vähän silkkihansikkain; säästeliäästi ja kaunistellen, jonka vuoksi tämän päivän tapahtumat saavat edelleen kämmeneni hieman hikoamaan. Ehkä se on niin kuten miehinikin sanoi, että alan olla jo liian vanha tällaisiin hullutuksiin.

Rio on tosiaan päässyt liikkumaan parina kertana viikossa, eikä silloinkaan ole tarvinnut venyttää treenituokioita paljoa puolta tuntia pidemmäksi, lyhyessäkin ajassa on saanut sen kanssa hyvin tehtyä ne asiat, joita olin etukäteen suunnitellutkin. Se tuntuu melkein hassulta, ettei tarvitse tapella sen kanssa mistään. Kaikki vaan jotenkin soljuu kuin vettä vain.

No, nyt kun olemme suuntaamassa ensi kuun puolivälin jälkeen Rion kanssa kantakirjaustilaisuuteen, olen kuitenkin lisännyt sen viikottaista liikkumista paremman lihaskunnon saavuttamiseksi. Se on tarkoittanut lähinnä jyrkkien mäkien kiipeilyä, lammella uimista ja kentälläkin ollaan pääasiassa keskitytty pelkkiin laukannostoihin ja takaosan voimistamiseen. Vielä ei ole konkreettisia tuloksia siitä nähtävillä (ulkoisesti ainakaan, mutta huomaan kyllä Rion jaksavan paremmin ja puhdin kasvaneen), mutta vielähän tässä on aikaa, eikö?

Siinä kävi sitten niin, että törmäsimme tänään paluumatkalla lammelta takaisin polulle kaatuneeseen puuhun. Yleensähän emme Riolla hyppää (enkä varsinkaan minä), mutta... tilaisuus teki varkaan, koska tiesin, että Rio hoitaisi homman kotiin mutkattomasti. Ja kyllä minua kiinnosti parin kymmenen vuoden tauon jälkeen tuntea taas se sama tunne vatsanpohjassa, mikä hyppäämisestä syntyy. Ja voi pojat, miten Rio ottikin takaosansa alleen nähdessään minkälainen haaste sitä odotti! En ollut koskaan nähnyt Riolla vastaavanlaista eteenpäinpyrkimystä; se oikein ampaisi matkaan (joten mikä minä olen sitä kieltämään toteuttamasta unelmiaan) ja loikkasi puun yli niin valtavalla loikalla, että tädillä oli täysi työ pysyä selässä. Minulle jäi kuitenkin tukollinen valkoisia jouhikarvoja puristettujen nyrkkien sisään, joten voinette siitä päätellä miten onnistuin pysymään kyydissä. Valtavien käsivoimieni ansiosta siis tietenkin.

Olin niin hetken hurmassa, että vasta myöhemmin aloin kauhistella asiaa. Mitä jos Rio olisi kolauttanut jalkansa kiinteään esteeseen? Jos olisin tippunut ja se olisi rynnistänyt suorinta tietä vilkkaalle autotielle?

Kauhistelin asiaa kuitenkin vain (HUOM) omassa mielessäni - en koskaan myöntäisi ääneen olleeni väärässä tai tehneeni harkitsemattomia päätöksiä. Sitä paitsi, mitään ei sattunut. Ei ollut mitään kerrottavaa. Enkä aikonut enää koskaan hypätä uudelleen, sillä sormiani särkee edelleen kaiken sen henkensä-kaupalla-harjasta-puristamisen jälkeen. Sain varmaan reuman siitä.