Lähetä sähköpostia!

Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.

📌
Coedpoeth, Wales
Yhdistynyt kuningaskunta

Cwmsyfiog Brenin (prt, 122 cm) on näyttävä I-palkinnolla kantakirjattu welshori, joka tunnetaan näyttelykehien ulkopuolella myös este- ja valjakkoajopiireissä. Näyttävä, pitkäjouhinen rautias pisti aina kampoihin isommille kilpakumppaneilleen ja pienen kokonsa ansiosta oli varsin ketterä molemmissa lajeissaan. Luonteeltaan se oli varsin kuumapäinen, joka ei päästänyt ketään helpolla - mutta tulokset puhuivat puolestaan sen jälkeen kun yhteinen sävel löytyi. Monipuolisuus oli tammanomistajien mieleen ja orilla onkin kiitettävät 24 jälkeläistä ympäri Eurooppaa. Ori on edelleen kirjoitushetkellä elämänsä kunnossa, vielä 26-vuotiaanakin, ja nauttii tätä nykyä hitaista, heinäntäyteisistä eläkepäivistään Irlannissa.

Vaikka Efailnewydd Brynnon (prt, 117 cm) ei koskaan sen suuremmin menestynyt ratsastuskilpailuissa, se jäi kuitenkin monen mieleen kertakaikkisen komeasta ulkonäöstä (mikä tukka!) ja mahtipontisesta olemuksesta, siitäkin huolimatta, etteivät näyttelytuomarit koskaan oikein ymmärtäneet sen komeuden päälle. Väittivät takakorkeaksi ja liian tammamaiseksi. Minä luulen, että niissä piireissä oli rahalla lahjottu joku toinen voittajaksi... Efailnewydd Brynnon kiersi useamman kodin, ennen kuin löysi sielunkumppaninsa 76-vuotiaasta maalaismummosta Cardiffin lähistöllä. Ori on olettavasti tänä päivänä jo menehtynyt, niin kuin mummokin.

Pencader Primrosen (rnkm, 114 cm) parhaat saavutukset olivat sen jälkeläisissä – siitä tuli haluttu emätamma rauhallisen ja hyväpäisen luonteensa vuoksi, jota näyttelytuomaritkin aina kehuivat, vaikkei se mikään rakennekukkanen ja tuomareiden suosikki muutoin ollutkaan. Tamma asui lähes koko ikänsä samalla tilalla, Cmsyfiog Welsh Studilla, jossa se sai nauttia villin ja vapaan vuoristoponin elämästä aina kun sitä ei oltu väkipakolla näyttelyihin raahaamassa. Welsh-harrastajien harmiksi Pencader Primrose menehtyi kivuliaaseen suolikierteeseen vain 11-vuotiaana, mutta siinäkin ajassa tamma oli ehtinyt varsoa jo 6 varsaa.

Pentwyn Mawr Adriana (mrnkm, 116 cm) on aina saanut elää lupsakkaa, kiireetöntä elämää, jossa suurimmat murheet ovat olleet kyyditettävien pikkulasten suuri määrä ja heidän syöttämien porkkanoiden liian vähäinen määrä. Se on ollut ikään kuin osa-aikaisessa työssä lasten opetusponina, osan aikaa se taas on saanut tehdä mitä itse lystää - nykyisen kodin aikana sen ei ole muuta tarvinnut tehdä. Joskus nuorempana Pentwyn Mawr Adriana pyöräytti muutaman varsankin ja kävi myös kiertämässä ahkerasti näyttelyissä, josta muistona II-kantakirjapalkinto ja Champion-titteli. Tamma on varsin rakastettu lasten keskuudessa sen pitkien hermojen ja suloisten nappisilmiensä vuoksi, eikä sen kanssa ole koskaan tarvinnut kenenkään jännittää yhtikäs mitään. Pentwyn Mawr Adriana elää edelleen terveenä (pl. metabolinen oireyhtymä...) 28-vuotiaana teräsmummona ja kuskailee lapsia ympäri ratsastuskenttää ainakin kerran viikossa, ettei aivan pääse kangistumaan.

Clynderwen Black Magic (m, 117 cm) oli viimeisimmän omistajansa mukaan oikea pieni työmyyrä, jonka estetausta tuli sen selkärangasta aina kun esteitä jossain huomasi. Viimeiset kymmenen vuotta (sittemmin ruunattu) poni toimi ratsastuskoulun tuntiratsuna, missä se oli vuosi toisensa jälkeen yksi pienten ratsastajien suosikeista - sen kanssa mentiin yli mistä tahansa esteestä, eikä se koskaan kieltänyt - mieluummin mentiin vaikka esteestä läpi. Ratsastuskoulun pitäjä kertoi, että ruuna oli aiemmin ollut ihan kohtalaisen menestynyt esteponi ja sitä oli käytetty myös muutamalle tammalle, joiden 3 jälkeläistä jatkavat nyt isänsä jalanjäljissä toivottavasti estepotentiaaliaan koettaen. Clynderwen Black Magic lopetettiin kotitallillaan 21-vuotiaana pahentuneen nivelrikon vuoksi.

Llwyncelyn Marvella (prtkm, 118 cm) tiedetään Pentwyn Welsh Ponies siittolan kantatammana, tilan kruununjalokivenä. Muotovalio, kantakirjaykkönen - saavutukset puhuvat puolestaan! Sen jälkeen kun näyttelyura oli ohitse, tamma sai elää puolivillin ponin onnellista elämää Walesin nummilla, josta se käytiin hakemassa vain kavioiden vuolua, eläinlääkäriä ja varsojen vieroitusta varten takaisin talliin. Välillä tamma kuitenkin paineli niin häntä tötteröllä ihmistä pakoon, että laitumelta poistuminen ei tullut kuuloonkaan ja se oli kuin keskisormi vasten kasvoja; "yritä ensi viikolla uudelleen". Paitsi jos satoi vettä ja vihmoi, silloin Llwyncelyn Marvella tuli mukisematta sisälle. Llwyncelyn Marvella kuoli vanhuuteen miltein kolmikymppisenä ja jätti jälkeensä pitkän listan jälkeläisiä, joita olikin syntynyt melkein joka vuosi reilun vuosikymmenen ajan.

07. marraskuuta 2024 | Kerta kiellon päälle

Penny on ollut nätisti maastoreissuilla, toki se on käynyt niissä taas vain muiden ponien seurassa, mutta kyllä se on nostattanut pientä uskoa taas tähän poniin. Ehkä aiempi tapaturma oli vain yksittäinen tapaus, ehkä se vain säikähti jotain - oksalta pyrähtänyttä lintua kenties.

Siihen on hyvä tuudittautua, kun olen vihdoin päässyt lastasta sormessani eroon ja saan jälleen luvan ratsastaa. Sormi ei tunnu olevan entisensä, se on kankea eikä taivu niin hyvin kuin muut, minkä vuoksi kentälle en ainakaan lähde puseeraamaan mitään pikkutarkkaa puuhaa. Maastoilu on sopivan kevyttä, joten satuloin Pennyn ja koska en taaskaan saa ketään seurakseni, lähden reissuun yksin. Toiveikkaana tietysti siitä, että Pennyn kanssa ei mitään käy. Mutta itsesuojeluvaisto huhuilee myös olemassaolollaan, joten olen varuillani koko matkan ajan.

Penny säpsyilee maastossa sitä sun tätä, siihen alkaa mennä jo hermo. En enää jännitä, koska sen tunteen on korvannut ärsytys, jonka vuoksi jaksan puskea taas koko tuskien taipaleen läpi, kun Penny ei halua liikkua ja minä haluaisin vain lenkin suoritetuksi ja kotiin.

Emme pääse edes siihen viimeiseen ylämäkeen. Olemme paraikaa kävelemässä alamäkeä ennen viimeistä suoraa, mäki on mutainen ja liukas, joten käsken Pennyä tulemaan sen hitaasti ja askel kerrallaan.

Sitten se piru tekee sen taas. Ottaa lähdöt, mutaisessa alamäessä, tunnen kuinka takajalat putoavat sen alle ja elämä vilisee silmissäni.

Penny ei kaadu. Minä en tipu. Mutta totean sydän rinnassani edelleen pamppailen, että ei enää ikinä - kiitos vain - ja tulen lopun matkaa jalkaisin.

10. elokuuta 2024 | Kantapään kautta

Porukassa Penny on niin kilttiä tyttöä. Kipittelee toisten perässä yrittäen pysyä parhaansa mukaan reippaampien perässä, laukkaa mielellään pitkiäkin matkoja ja menee minne tahansa keulaponi letkaa johdattaakaan. Sen takia en osannut edes odottaa mitä tuleman pitäisi, kun hyppäsin sen selkään ja suuntasin maastoreissulle omassa yksinäisyydessäni.

Se oli vähän vastahakoinen alusta lähtien ja yritti kääntyä kotiinkin aina kun oli mahdollista (tai eihän se mahdollista ollut, kun aina käskin sen takaisin menosuuntaan ja pohkeella eteenpäin). Sen olisi pitänyt olla ensimmäinen kirkuvanpunainen lippu takaraivossani, mutta en siihen uskonut.

Yhtäkkiä reippaasta menijästä ei ollutkaan oikein mitään jäljellä. Ravi oli pientä eikä se tuntunut etenevän millään, laukatakaan se ei olisi millään halunnut. Puskin silti tuskanhiki otsallani koko tunnin lenkin lävitse ja olin jo melkein tuulettaa, kun pääsimme viimeiseen ylämäkeen ennen tallia. Olisi ollut kuitenkin aivan liian aikaista tuulettaa, Pennyhän nimittäin täysin varoittamatta teki salamannnopean u-käännöksen kun minä olin kevyessä istunnassa - täysin puolustuskyvyttömässä tilassa siis - ja minä mätkähdin maahan kun Penny paineli tuhatta ja sataa pois paikalta.

Tunsin heti sormen alkavan turvota, joten vedin sormukset pois ja etsin maassa katseellani Pennyä. Se ei onneksi pitkälle pötkinyt, se oli jäänyt sadan metrin päähän peurojen ruokintapaikalle evästämään. Kävelin tuohtuneempana kuin aikoihin Pennyn luokse, otin sen kiinni ja talutin tallille - minulla ei ollut aikomustakaan ottaa uusintaa tapahtuneesta ja murtaa lisää sormia. Niin, tosiaan, myöhemmin päivällä lääkäri totesi vasemmasta nimettömästäni sen olevan murtunut ja lastaa saisin pitää siinä vähintään 12 viikon ajan, joten joka tapauksessa joutuisin pitämään taukoa ratsastastuksesta.

Ehkä Penny kasvaisi sinä aikana henkisesti, tai sitten ei, mutta miettisin vielä kertaalleen ennen uudelleen selkäännousemista.