Lähetä sähköpostia!

Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.

📌
Coedpoeth, Wales
England

Bronheulwen Toby Tânin (vkkokm, 115 cm) muistan olleen niin hieno, että ihmettelen miten se ei koskaan muotovalioitunut Walesissa ollessaan. Ehkä kehissä oli sitten tuomarien mielestä vieläkin hienompia hevosia - minä olisin rakastanut puhki tämän hevosen wanhanmallista runkoa ja päätä, siro merihevoswelshit olisivat jääneet hännille... Mutta vaikka en tuomari olekaan, osaan sanoa että Bronheulwen Toby Tân oli hyväluonteinen ja näyttävä hevonen, jolla oli voimakas takaosa ja vahva ylälinja. Oh, miten rakastinkaan tämän orin mahtipontisuutta! Bronheulwen Toby Tân kiersi vain näyttelyissä, eikä sillä koskaan kilpailtu missään ratsastuslajeissa tai valjakossa. Kun näyttelyura ei oikein ottanut saarivaltiossa tuulta purjeisiinsa, Bronheulwen Toby Tân myytiin Ruotsiin, jossa sen arvo ymmärrettiin paremmin ja se alkoi kahmia sertejä ja ruusukkeita. Bronheulwen Toby Tân ehti jättää jälkeensä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuusi jälkeläistä ja Ruotsin puolelle niitä syntyi huimat 26. Ori menehtyi kimosyöpään 18-vuotiaana.

Derwenlea Sion Spark (rtpäistkm, 116 cm) tiedettiin vahvana ja itsepäisenä orina, mutta se ei käyttöä estänyt; moni tammanomistaja halusi sen rakennetta tuleville kasvateille ja sen veri virtaakin monessa nykyisessä welsh-linjassa. Tosin, onneksi nykyään se alkaa olla jo monen polven takana, eikä luonne periydy enää niin vahvana... Kuitenkin, Derwenlea Sion Sparkin maine kiertää edelleen suusta suuhun - osa harrastajista väittää sen olleen liian luupää ratsastettavaksi, jotkut taas puolustelevat, että käsittelijässä olisi ollut jotain vikaa (krhhm, eiköhän yleisesti kaikissa hevosharrastajissa ole jotain vikaa). Mahtipontiselle Derwenlea Sion Sparkille syntyi 34 jälkeläistä ja se lopetettiin 22-vuotiaana eturistisideen katkeamisen vuoksi.

Eirwyn Pixie (cre, 112 cm) oli I-kantakirjapalkittu kaunis tamma, joka saavutti myös muotovaliotittelin nopeasti. Eirwyn Pixietä kohtasi kuitenkin tragedia jo varhain ja sen kohtu jouduttiin poistamaan toisen varsomisen yhteydessä, ja siitosura jäi siihen. Tämän jälkeen tamma myytiin nuorelle ratsastajalle, joka kilpaili sillä lähialueen koulu- ja estekilpailuissa - mitään merkittävää menestystä ei kuitenkaan tullut, sillä kyseessä eivät koskaan olleet mitkään isot kisat. Sen verran mitä itse muistan nähneeni Eirwyn Pixietä kilpailemassa muistan sillä olleen hyvää joustoa ja ryhdikäs olemus, ja se olisi varmasti pärjännyt etenkin koulupuolella, jos sen kanssa olisi tavoiteltu enemmän. Eirwyn Pixien rekisteritiedoista ei käy ilmi milloin sen on kuollut, mutta on oletettavaa, että se ei enää tänä päivänä ole elossa sillä olisihan se jo melkein nelikymppinen.

Pantgwyn April Dew (rnkm, 114 cm) syntyi harvinaisena kaksosvarsana ja oli kaksikosta ainoa eloonjäänyt. Varsomiskomplikaatioiden seurauksena se kasvoi ihmisten ruokkimana orpona, mutta näistä lähtökohdista huolimatta Pantgwyn April Dewistä kasvoi sitkeä tamma, jonka elämä vei sitä niin näyttelykehiin kuin perheen lapsen kanssa rauhallisia metsäpolkujakin pitkin. Sen omistajien Facebookista selviää tamman olleen aivan loistava tyyppi, vaikkakin harmillisen pienikokoinen ja jäi nopeasti perheen lapsille pieneksi. Sen jälkeen se varsotettiin muutaman kerran, se tiinehtyi helposti ja hoiti varsansa erinomaisesti. Myöhemmin Pantgwyn April Dew kunnostautui myös kärryjen edessä ja toimi perheen pään ajokaverina viimeiset vuotensa ennen kuin se päästettiin ajasta ikuisuuteen 26-vuotiaana pitkälle edenneen, aggressiivisen kimosyövän vuoksi.

Glanrhyd Merlin (prn, 120 cm) muistetaan arvaamattomana orina. Olihan se komea, liikkui hienosti ja muutoinkin näyttävä, mutta sen mielenmaisemasta ei oikein kukaan ottanut selvää. Näyttelykehissäkin se joko voitti muut mennen tullen tai sitten se poistui riehuen paikalta ennen kuin sitä oli ehditty edes arvostella. Ruunaus olisi ehkä helpottanut sen elämää, mutta itsepäisinä ihmisinä sen omistajat pitivät palleista kynsin ja hampain kiinni ja muotovalioiduttuaan Glanrhyd Merliniä käytettiin varsin ahkerasti siitoksessa. Se periytti vahvaa rakennetta ja rohkeaa luonnetta, eivätkä sen jälkeläiset yleensä sopineet herkkähermoisille, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Glanrhyd Merlin kuoli sen etujalan murruttua liukastuttuaan laitumella vuonna 2018.

Coedmeurig Dreamie (mkm, 115 cm) oli vahinkovarsa. Tai salamatkustaja. Kukaan ei nimittäin tiennyt sen emän olevan kantavana, kun Coedmeurig Dreamie muutti Pantgwynin ponisiittolaan, ja yllätys oli suuri, kun tuhdissa kunnossa ollut tamma pyöräyttikin heti ensimmäisenä yönä uusille omistajilleen pienen ihmeen karsinan perälle. Coedmeurig Dreamie osoittautui kuitenkin oikeaksi ihmeeksi, sillä se kilpaili muutamina kausina pikkuponien mestaruuusluokissa kouluratsastuksessa ja voitti melkein kaiken, mihin vain osallistui. Coedmeurig Dreamie varsoi vain kerran, kaksosvarsat, joista vain toinen jäi henkiin. Tamma nukutettiin ikuiseen uneen varsomiskomplikaatioiden vuoksi aivan liian aikaisin 9-vuotiaana.

31. lokakuuta 2025 | Karkki vai kepponen

Halloweenissä on yksi sellainen pieni ja perustavanlaatuinen ongelma, joka ei Pancaken mielenmaisemaan sovi. Nimittäin muutos. Se, että naapurin pihaan on ilmestynyt kolmimetrinen luuranko ja heliumtäytteiset kummitusilmapallot lepattavat vasten satavuotiasta vaahteraa, ei varsinaisesti ole kenenkään muunkaan ponin mieleen mutta ei varsinkaan Pancaken. Sen elämässä pitää olla järjestystä ja rutiinia, ja jos pelkästään se, että laitumen sähkönaru on katkennut ja lepattaa tuulessa saa Pancaken niskavillat pystyyn, niin voitte kuvitella mitä kauheuksia naapurimme juhlakoristelu sai aikaan.

Jos olisi kyse pelkästään yhdestä päivästä, olisin pitänyt Pancakea sisällä koko päivän ja verrannut sitä uudenvuoden järjestelyihin, mutta ei - naapurimme kärräsi koristeita pihaan pitkin lokakuuta ja pitää niitä siinä varmaan jouluun saakka (jolloin voisimme olettaa kolmimetrisen luurangon vaihtuvan kolmimetriseen ja kolmessa eri värissä vilkkuvaan joulupukkiin). Ensin ajattelin, että no, kyllä se Pancake pienellä siedätyshoidolla tästä selviää, mutta ei.

Toinen ongelma tässä on se, että luuranko ja kummitusilmapallot näkyvät oikeasti joka puolelta tilaamme, kun ne kurottautuvat niin korkealle. Tällä tontilla ei olekaan sellaista nurkkaa, jota Pancake voisi käyttää piilopaikkanaan, vaan se on kauhistusten armoilla missä tahansa menikin.

Tottakai pyysin naapuria ottamaan koristeet pois, koska ne pelottavat liikaa. Mutta naapuri sanoi, että sehän se oli tarkoituskin ja kehtasi vielä säikäyttää minut "BOO"-huudahduksella, ennen kuin pamautti oven nenäni edestä kiinni. Sitten minua kävi ärsyttämään kun ymmärsin, että naapurini luuli koristeiden pelottavan minua, koska en ollut maininnut poneistani mitään. Jätin hänelle pienen yllätyksen trick or treat-kierroksen hengessä ihan kostoksi.

05. lokakuuta 2025 | Mikään ei yhdistä paremmin kuin yhteinen vihollinen

Oikeasti, en tiedä paljoakaan ärsyttävämpiä asioita kuin koululaisryhmät. Ne haisevat, ne ovat äänekkäitä ja niillä on aina joku aivan ihmeellinen tarve pelleillä ja kovistella vaikka olisivat kuninkaan palatsissa kierroksella.

Coedpoethin alakoulu lähestyi pari viikkoa sitten kysymällä, liikenisikö minulta poni tai pari talutusratsastukseen vanhempainyhdistyksen syystempaukseen välituntipihalle. Ekana kysyin, mitä he siitä maksaisivat. Meinasivat ensin, että eivät mitään, mutta kun kerroin kuinka paljon hevoskuljetus vie bentsiiniä ja kuinka paljon lisärehuja minun pitää poneilleni ostaa sen vuoksi että sillä ratsastaa päivän aikana yhden (normaalin) sijasta kaksikymmentä (epänormaalia) ihmistä, niin pienen neuvottelun jälkeen olin saanut puristettua yhdistyksen kukkaron kuiviin ja he saivat nimittää ponini tapahtuman vetonauloiksi.

Mutta koska ne kaksikymmentä epänormaalia haisivat, olivat äänekkäitä ja ärsyttäviä, en todellakaan ottanut mitään kivaa ja kilttiä ponia mukaani. Otin Pancaken, joka rakasti tällaisia tilaisuuksia yhtä paljon kuin minäkin

Pancake ja minä puhuimme sinä päivänä yhtä ja samaa kieltä. Pancake otti heti pääkohteekseen äänekkäimmän pojan ja ainoastaan pojan paksu ulkoilutakki säästi hänet hampaanjäljiltä - olisin valinnut täsmälleen saman kohteen jos olisin tuollaisessa asemassa, että vaikka yrittäisin purra kaikkia, niin minua silti pidettäisiin vain söpönä pikkupallerona.

Tapahtuman jälkeen olimme molemmat aivan ylikuormittuneita henkisesti ja kaipasimme molemmat kotiin. Kaipasimme hiljaisuutta ja lepoa, jota ei kuitenkaan valitettavasti ollut tarjolla, sillä Pancake heitti ensitöikseen silmät kuopissaan ympäri ja ilmoitti, ettei ole astumassa pihamaallekaan, ennen kuin naapurimme on vienyt hirvitykset pihaltaan huitsin nevadaan.

Siellä alettiin nimittäin valmistautua halloweeniin jo hyvissä ajoin ja tiesin jo siinä kohtaa, että tästä tulisi pitkä kuukausi.