Llanwenarth Stud

    Gwenfilo Mister Moonlight     KTK-II

Tämän piti olla niin sanotusti varma kultakaivos, mutta ilmeisesti varman päälle pelaamisessakin on omat riskinsä.

Se oli sitä kesää, kun pyörittiin ahkerasti mieheni kanssa kaikenmaailman ponitapahtumissa (joo, niissä, missä puolet ajasta vaan jutellaan, puolet ihaillaan toisten poneja ja loput ajasta tehdään näitä hieman kyseenalaisia päätöksiä). Meillä oli yksissä näyttelyissä oma liisingori mukana, sellanen ihan kelpo tapaus, ja jossain vaiheessa tuli todettua ääneen (ehkä vähän liian kovaakin), että varsalle olisi kyllä taas tilaa. Ja sitten aivan yks-kaks-yllättäen löysin itseni keskustelemassa useamman harrastajan kanssa siitä, mikä tamma voisi sopia tähän projektiin.

Vaihtoehtoja ei ollut loputtomasti tarjolla, mutta lopulta mukaan kuvioihin tuli tamma, joka vaikutti noin niin kuin paperilla aika järkevältä valinnalta. Hyvä suku, siistit liikkeet ja nätti rakenne. Tällaisten ominaisuuksien pitäisi tuottaa aika satavarmasti tasapainoinen ja mukava varsa. Niinhän sitä helposti uppoutuu sellaiseen harhakuvitelmaan, että jos yhdistää kaksi fiksua yksilöä, niin lopputulos olisi vähintään yhtä fiksu.

Niin, no...

Phah, Mister. Siinä vasta liikoja lupaileva nimi! Se antaa aivan liian asiallisen, silkkiliivisen herrasmieskuvan. Mistä lie meidän Mister saanut nimensä, koska sen käytös ei ainakaan niin arvokasta ole - Misterhän on täysi hölmöläinen. Ei millään pahalla, mutta ei millään hyvälläkään tavalla voi sanoa sitä fiksuksi hevoseksi.

Rakkaalla lapsella on aina monta nimeä, mutta ei yksikään niistä tässä kohtaa ole kovin mairitteleva. Misteristä on tuli meidän suussamme aika nopeasti Misse, Mörö, MÖLÖ tai ihan vaan Humina-Tunnelissa. Ja kyllä se on ansainnut näistä liikanimistä ihan jokaisen.

Kun ei vaan sytytä niin ei vaan sytytä. Tämä on kuin iso koiranpentu hevosasuun pukeutuneena. Tunkee turpaansa joka paikkaan, hamuaa taskut, maistelee kaikkea ja nojaa ihmiseen aina tilanteen tullen. Se ei oikein hahmota omaa kokoaan (omasta mielestään hän on surullinen chihuahua) eikä sitä, että ihmisellä saattaa olla jokin henkilökohtainen oma tila. Misterin mielestä kaikki tila kun on yhteistä.

Mutta eihän sille voi suuttuakaan, kun se on niin reppana!

Ei se mikään raketti ole ratsastaessakaan, vaan enempi sellainen varma perusponi, jonka kanssa voi suorittaa vaikka silmät kiinni (niin Misterkin tekee). Mitään maailmanennätystä reagointinopeudesta tuskin on tulossa, mutta yleensä se kuitenkin sentään reagoi apuihin (joskin usein vähän sinnepäin ja välillä taas tulkitsee ne ihan väärin). Misterin ratsastus vaatii ihan oikeasti jaksamista, että viitsii käydä läpi samat asiat aina uudestaan ja uudestaan ja vielä kerran varmuuden vuoksi. Sitten kun se lamppu siellä päässä syttyy, niin sitten kyllä yritetään ihan tosissaan!

Niin tai sinne päin ainakin, sillä sen keskittymiskykykin on aika rajallinen ja ajatus karkaa sen päästä nopeammin kuin mitä jalat ehtivät edes mukaan. Kun ympärillä tapahtuu jotain (siis ihan mitä tahansa tuulessa lepattavista muovipusseista oksalla raapivaan oravaan), Mister on heti kiinnostuneempi siitä kuin työnteosta.

Sukuselvitys

Isä Dolfaenyth Moonbeam oli meillä Llanwenarthissa aikanaan yhden kesäkauden liisingissä, joten se on minulle varsin tuttu tapaus. Olin saanut sen käyttööni yhdeltä ystävältäni, kun olin tarpeeksi pitkään maanitellut häntä ja ystävä kyllästyi kuuntelemaan valitustani siitä, ettei minulla ollut tarpeeksi orivariaatioita tulevalle varsakaudelle. Dolfaenyth Moonbeam oli mielestäni ihan tolkku poni, ei mikään reikäpää, vaan ihan käsissä pysyvä, vaikka olihan silläkin mielipiteitä kuten oreilla tuppaa olemaan. Ratsastaessa se oli vähän epeli, tai ainakin turhan haastava minulle, sillä se ei ollut mikään notkein koulumaakari ja sillä oli virtaa kuin pienessä kylässä. Vapaana se liikkui kuitenkin aika näyttävästi, eli varmasti minun piikkii menee tämäkin pieni "miinus". Dolfaenyth Moonbeamia oli käytetty aika säästeliäästi jalostukseen (kolmospalkinnolle nippanappa kantakirjattu ori jäi sanomattakin ykköspalkittujen varjoon), ja sillä oli ennen liisingkautta vain 5 jälkeläistä. Liisingkauden jälkeen kuusi. Enempää ei ehtinyt tullakaan, sillä Dolfaenyth Moonbeam ruunattiin sen jälkeen ja myytiin Ruotsiin harrasteponiksi.

ii. Brywntaith Tewdwr pakdpakpakpdpkapkakd....

ie. Penycraeth Naerys pakdpakpakpdpkapkakd....

Emästä Caerth Miss Springtimesta on vaikea löytää mitään maristavaa.

Hyvä suku, siistit liikkeet ja nätti rakenne.

ei. Trefaelion Marksman pakdpakpakpdpkapkakd....

ee. Eryth Summer Surprise pakdpakpakpdpkapkakd....