Tywysoges Dylan Y Bardd (rnkm, 118 cm) oli aikansa kärkinimiä welsh mountain-piireissä. Kaikki olisivat halunneet sen varsalleen isäksi, mutta sitä annettiin vain harkitusti jalostukseen, josta sille jäikin vain yhdeksän jälkeläistä. Ori oli hyvin nöyrä ja yhteistyöhaluinen, mikä teki siitä uskomattoman kilpaponin niin koulu- kuin esteratsastukseenkin. Luontaista potentiaalia siltä löytyi etenkin koulupuolelle, jossa se häikäisi näyttävällä ravillaan ja niittikin ruusukkeita liki jokaisesta kilpailusta johon osallistui. Eikä menestys jäänyt pelkkien valkoisten aitojen sisään, vaan Tywysoges Dylan Y Bardd oli tuomareiden mieleen myös näyttelykehissä. Ennen kantakirjapalkintonsa korotusta ori kuitenkin menehtyi äkillisesti suolikierteeseen.

Brywgm Telynor (trn, 116 cm) kävi nuoruusvuosillaan keräämässä näyttelyistä palkinnot itselleen, jonka jälkeen sen oli tarkoitus keskittyä pääasiallisesti siitokseen. Se kuitenkin tiinehdytti tammoja heikosti, tavaran liikkuvuus oli huonoa eikä se kestänyt siirtelyä. Tästä syystä sen jälkeläismäärä jäi harmillisen pieneksi. Nämä neljä jälkeläistä ovat kuitenkin yksi toistaan menestyneempiä ja ovat pärjänneet etenkin näyttelyissä. Itse Brywmg Telynorin ratsastettavuudesta ei enää näin vuosikymmenten jälkeen löydy julkista tietoa, mutta jälkeläisten perusteella voidaan olettaa myös isän olleen melkoisen näyttävä suorittaja.

Thornvale Dwyrid (rtkm, 120 cm) eli ensimmäiset kymmenen vuottaan lähes tulkoon villiponin elämää omistajasukunsa valtavilla nummimailla. Heillä ei ollut tarvetta kiirehtiä tämän ponin kanssa, nelisenkymmentä muuta welshponia teki heidät muutenkin kiireisiksi, joten Thornvale Dwyrig otettiin koulutukseen vasta myöhemmällä iällään. Sisäänratsastuksen ja lyhyen tapakoulutuksen jälkeen sille haettiin kantakirjapalkintoa, jotta se saisi virallisesti jalostushevosen arvon. Kun sieltä lopulta nippanappa kolmospalkinto tuli, oli selvää että tulevien jälkeläisten isäorin tulisi olla aivan ykköslaatua jotta yhdistelmä kannattaisi. Thornvale Dwyrid jätti useampia erittäin hyväpäisiä jälkeläisiä, jotka ovat osaavissa käsissä pärjänneet erinomaisesti niin näyttely- kuin ratsastuskilpailuissakin.

Moelwyn Arianrhod (mpäistkm, 114 cm) pääsi osaksi oman elämänsä tuhkimotarinaa, kun vaatimattomasta "harrastelijaperheen" päähänpistosta kuoriutui lopulta voittamaton kuningatar. Se syntyi, koska kahdella naapurilla sattui olemaan vastakkaista sukupuolta edustavat saman rodun ponit ja koska olisihan se hienoa, jos omasta tammasta olisi miniversio. Täysin tuulesta temmattu yhdistelmä synnytti kuitenkin säkeinöivän kauniin muotovaliotamman, jonka kantakirjauspalkintokin tuli aivan läpihuutaen. Eikä aikaakaan kun kasvattaja näki tässä potentiaalisen rahasammon ja myi Moelwyn Arianrhodin isolla rahalla Cafncoch Studiin, jossa se eleli siitostammana pyöräytellen varsoja joka ikinen vuosi. Lempeä ja viisas Moelwyn Arianrhod rakasti ihmisiä, pieniä varsojaan ja elämää ylipäätään, sen kanssa elämä oli kuin ruusuilla tanssimista.

Hwyloch Sir Ivo (rtpäistkm, 120 cm), juuri se peräkammarin oripoika joka sattumalta iskettiin naapurintytön kanssa yhteen, ei ehkä ollut parhaassa tikissään kun se myytiin viimeiselle omistajalleen Abbeycwmhiriin. Mutaisesta tarhasta kömpi esiin takiaisten valloittama liikalihava ori, jolla myyjän mukaan oli taatusti suurta jalostusarvoa, sillä sen ainoasta jälkeläisestä oli juuri tullut muotovalio. Kuntokuurin, klippauksen ja perusteellisen huollon jälkeen Hwyloch Sir Ivosta kuoriutui sangen mahtipontinen komistus, jonka rahkeet riittivät näyttelyissäkin champion-arvonimeen. Herrasmiesluonteestaan huolimatta siitä ei koskaan tullut suosittua jalostusoria ja tämän johdosta se ruunattiin 11-vuotiaana, jonka jälkeen Hwyloch Sir Ivo sai toimia lastenratsuna ja hyvänmielen sunnuntaiköpöttelyissä.

Rhenod Mai Lynne (rnkm, 118 cm) myytiin varhain nelivuotiaana Beddgelert Riding Schooliin, missä se oli kaikkein rohkeimpien pikkutyttöjen suosikki. Kipakka mutrusuu ei ollut helpoin käsiteltävä, mutta ratsastaessa se oli reipas ja teki aina mukisematta mitä pyydettiin. Kun ihmiset alkoivat muuttaa sankoin joukoin maaseudulta kaupunkiin, piti ratsastuskoulun vähentää hevosiaan. Jokainen poni ansaitsee tulla kerran elämässään pienen tytön rakastamaksi, ja eräs tuntiratsastaja olikin niin rakastunut Rhenod Mai Lynneen, että heidän perheensä osti ponin omaksi. Muutaman vuoden päästä tytär olikin jo kasvanut ponikoosta ohi, jolloin perhe keksi teettää Rhenod Mai Lynnellä varsan. Vaikka varsasta tulikin kuin sattumalta täyden kympin poni, jäi se silti Rhenod Mai Lynnen ainoaksi varsaksi.