Llanwenarth Stud

"Lena"

• rek-nro VH26-024-0037
• vkkokm, 116 cm, welsh mountain (sektio A) tamma
• * 10.02.2026 ( vuotta)
• koulupainotus Helppo B / 80 cm
• kasvattanut Llanwenarth Stud, UK
• omistaa Llanwenarth Stud, VRL-14901

Lena tuli ja meni, ja sitten tuli takaisin, aivan kuin sen ei olisi tarkoituskaan ollut koskaan lähteä pois.

Päätös Lenan myymisestä vieroituksen jälkeen ei ollut mikään pitkän harkinnan tulos. Lenassa oli niin paljon luonnetta, että arvelin ettei minulla, kovaa vauhtia ikääntyvällä ihmisellä, ollut välttämättä enää rahkeita kasvattaa siitä yhteiskuntakelpoista ponia. Jonkun kenkun kolmivuotiaan jaksaisin ehkä taltuttaa, mutta vuodet ennen sitä olisivat ehkä liian rankkoja. Joten joku muu sai tehdä sen työn, ihastelisin sitten vain lopputulosta kasvattajamaisella ylpeydellä ja kehuskelisin pitkin kyliä miten tuo mahdottoman kaunis tamma oli minun kasvatustyöni tulos. Eihän sitä luonnetta kuvista nähnyt, pelkän kiiltokuvamaisen ulkokuoren vain.

Kun minulle sitten myöhemmin tarjoutui tilaisuus ostaa Lena takaisin ratsukoulutuksen jälkeen, en epäröinyt pitkään. Olihan se ehditty jo kantakirjatakin I-palkinnolle, eli en minä kovin väärässä ollut kun olin ihastellut Lenan ulkonäköä. Aika pian tarhassa sitten seisoikin taas pieni riidankylväjäni - nyt toki vähän kasvaneena ja kauniimpana kuin koskaan, mutta ihan yhtä päättäväisenä edelleen. Trailerista tarhaan siirryttyään se mulkaisi minua kerran ja käänsi sitten vain kylmästi selkänsä. Jaahas.

Ja niin Lena jäi.

Pähkinänkuoressa, Lena on persoona. Älykäs, terävä ja kovin tietoinen omasta arvostaan. Jos sitä pitäisi johonkin verrata, niin sanoisin sen olevan kissa pienen welshponin kehossa - se tekee asiat vain kun sitä itseään huvittaa. Nykyään se ei mielestäni ole mitenkään tahallisen ilkeä, muttei myöskään kumartele ketään tai nöyristele missään tilanteessa. Lena tarvitsee vierelleen ihmisen, joka on johdonmukainen, sillä se tunnistaa epävarmuuden sekunnissa ja käyttää sitä aivan häpeilemättä silloin myös hyväkseen.

Mutta kun Lena valitsee oman ihmisensä, niin hänelle Lenasta kuoriutuu kuitenkin yllättävän lojaali poni.

On vähän päivästä riippuvaa, miten hoitotilanteet Lenan kanssa sujuvat. Joskus se seisoo ihan nätisti varustettaessa, mutta toisinaan taas se ilmoittaa hyvinkin selvästi, ettei sitä tänään huvita (etenkin vatsan alle koskeminen aiheuttaa yleensä pahaa silmää Lenan suunnalta). Pitäisi varmaan alkaa pitämään jotain excel-taulukkoa asiasta, niin ehkä pääsisi käsiksi siihen, mistä milloinkin puristaa. Vaikkakaan ei luimiminen ja uhittelu vaarallista ole, enkä minä sitä pelkää, niin kivempihan se olisi esitellä vähän korrektimmin käyttäytyvää ponia esimerkiksi näyttelykehissä.

Ratsuna Lena on herkkä ja reaktiivinen. Se vastaa helposti ratsastajan epäselvyyteen tai koviin otteisiin jännittymällä ja protestoimalla, ja alkuverryttelyssä se tuppaa viskomaan joka tapauksessa yleensä päätään aika rajustikin. Kun sen saa lopulta kuulolle ja se rentoutuu, niin se liikkuu kokoisekseen yllättävän lennokaasti ja etenee hyvin omalla moottorilla, eikä enää visko päätäkään. Omalta pihalta poistuttua Lena on hyvin valpas, varovainenkin, tai ainakin esittää olevansa. Melkein mikä tahansa asia on nimittäin pysähtymisen ja mulkoilun arvoista. Eli potentiaalisesti hengenvaarallisia, jos Lenalta kysytään.