Lähetä sähköpostia!

Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.

📌
Coedpoeth, Wales
England

Ty Tylluan Orion(rnpäist, 121 cm) oli perusluonteeltaan varsin rauhallinen ja tasapainoinen ori. Ty Tylluan Orionin omistaja ei koskaan tavoitellut sen kanssa menestystä, vaan halusi vain jakaa eteenpäin tätä perinteistä ja kestävärakenteista mountaintyyppiä, joten sitä käytettiin satunnaisesti "kylän tammoille". Sen jälkeläiset olivat harvoin mitenkään mahtipontisen näyttäviä, mutta kestäviä ja erinomaisia harrasteponeja. Rakenteeltaan Ty Tylluan Orion oli kompakti ja hyvälinjainen, sellainen, jossa ei ollut mitään liioiteltua. Ihan tavallinen, komea poniori. Helppo poni, omistajansa mukaan. Se toimi lasten ratsuna vielä melkein kolmekymmentävuotiaanakin, ennen kuin se sulki silmänsä viimeisen kerran 29-vuotiaana omalla laitumellaan, oman laumansa ympäröimänä.

Cwmrhiw Sirius (mpäistkm, 120 cm) oli aikanaan pienen, sittemmin jo toimintansa lopettaneen walesiläissiittolan ori. Sillä tehtiin monipuolisesti kaikkea; se opetettiin kärryjen eteen, sillä ratsastettiin niin koulua kuin esteitäkin, ja sitä käytettiin myös siitokseen tallin omille tammoille. Ori liikkui mielellään ja teki yhteistyötä ihmisen kanssa aina ilman turhia protesteja, joten vaikka se ei ehkä ollut komein ja arvostetuin näyttelyporsas, se oli luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan painonsa arvoista kultaa. Herkkäsieluinen ori menehtyi 17-vuotiaana jalan murtumaan.

Tyddyn Glaswyn Pearl Ffioniä (rtkm, 121 cm) ei myöskään koskaan nähty esiintyvän näyttelyissä tai ratsastuskilpailissa. Se oli kuitenkin monelle lapselle se ensimmäinen kosketus hevosharrastukseen, opetusmestari, sillä se toimi vuosikymmenet paikallisessa poniyhdistyksessä tapahtumien talutusponina ja kesäleiritoiminnan ilahduttajana. Tyddynn Glaswyn Pearl Ffion varsoi neljästi; ensimmäisen vahingossa, seuraavat kolme suunnitellusti. Se periytti jälkeläisilleen pehmeää ilmettä ja ystävällistä luonta, ja vaikka sen rakenne ei itsellään ollut mikään ihanteellisin, sen jälkeläisillä on silti nähtävillä ihan korrektia rakennetta ja ilmeikkäitä päitä. Orien valinta oli siis varmasti mennyt varsin nappiin! Vielä vanhoilla päivillään Tyddyn Glaswyn Pearl Ffion myytiin eläkeläisperheen pihakoristeeksi, jossa se vietti viimeiset kuusi vuottaan, ennen kuin se oli laitettava pois hampaiden mentyä niin huonoon kuntoon.

Craigwyn Nessa (vkkokm, 121 cm) eleli pääasiassa paikallisella ratsastuskoululla Lontoon suurpiirin alueella, ja vaikka se ei ollut erityisen lahjakas, se oli luotettava alkeisratsu ja juuri siksi ratsastuskoulun kävijöiden suurin suosikki. Kun ratsastuskoulu lopetti toimintansa 2010-vuoden paikkeilla, Craigwyn Nessa ostettiin Wethlionariin Piers Mulliganin pihalle, jossa sen tarkoituksena oli toimia siitostammana. Piers oli huomannut tamman potentiaalin; poikkeuksellisen vahvat jalat ja timanttisen rakenteen. Tamma tiinehtyi helposti ja hoiti varsansa aina asiallisesti (vaikkei kylläkään erityisen hellä ollut silloin ihmistä kohtaan), ja sille syntyikin Piersin omistuksessa viisi tervettä varsaa. Craigwyn Nessa menehtyi 18-vuotiaana kurjassa liikenneonnettomuudessa, jossa oli osana moottoripyörä ja pimeät, liukkaat tiet.

Garnfelyn Rollo Rys (vkkopäistkm, 118 cm) oli vaatimattomampi ori, jolle siunaantui elämänsä aikana vain kourallinen jälkeläisiä, mutta joilla oli kuitenkin yksi yhteinen ominaispiirre; ihana, helppo ja herttainen luonne. Ori itse asui pitkään pienellä lammastilalla ja auttoi siellä omistajiaan niin peltojen kyntämisessä, heinien kuljettamisessa kuin tavarakärryjen vetämisessäkin. Sen siitosura alkoi varsin myöhään, vasta, kun paikallinen ponisiittola näki orin laitumella ja halusi liisata sen yhden kauden ajaksi. Pieni riskihän se oli, ottaa nyt ori käyttöön ilman mitään varsinaisia tuloksia, mutta ei sitä kukaan katunut jälkeenpäinkään. Vanhoilla päivillään kukoistamaan alkanut Garnfelyn Rollo Rys kuoli ähkyyn 24-vuotiaana omalla kotitilallaan, jonne se myös haudattiin.

Cilfach Misty Maiwen (rnkm, 120 cm) syntyi pienen walesiläisperheen talliin, jossa poneja kasvatettiin satunnaisesti lähinnä rakkaudesta rotuun, ei niinkään mahtipontisten ja menestyneiden kasvattien toivossa. Cilfach Misty Maiwen oli erinomainen emä kaikille kuudelle varsalleen. Se ei koskaan käynyt näyttelyissä, mutta muutaman kerran perheen lapset kävivät sen kanssa kyllä estekilpailuissa - siis ihan ristikkoluokissa, että tamman todellinen potentiaali jäi kyllä tyystin selvittämättä. Cilfach Misty Maiwen eli pitkän ja rakkaudentäyteisen elämän, ennen kuin se päästettiin matkalle ajasta ikuisuuteen sen ollessa 32-vuotias vanha rouva.

28. lokakuuta 2025 | Syksyn iloja

Illat pimenivät nyt aikaisin. Tallin pihavalojen loisteessa leijaili lämpimän maan ja kylmän ilman risteyttämää höyryä ja muta oli tarttunut saappaideni pohjiin paksuksi koroksi. Kaikenkukkuraksi satoi vettä. Tällaisina päivinä sitä puntaroi kovasti sitä, olisiko virkkaaminen kuitenkin järkevämpi harrastus kuin hevoshommat. Siinä sentään saisi istua sisällä lämpimässä, juoda teetä ja tuntea itsensä tuotteliaaksi ilman, että tarvitsee ryhtyä aivan suohirviöksi.

Jerome seisoi tarhassa heti portin edessä, kun saavuin hakemaan poneja yöksi sisään. Se roikotti turpaansa, sininen sadeloimi oli kuin uitettu rätti ja sen korvista valui tasaisin väliajoin pieniä vesipisaroita. Avatessani portin se puski suoraan syliin. Se oli jo odottamassa tätä - eikä ihme, se tiesi, että sisällä on kuivaa heinää, puhdas karsina ja minä, joka sen aina pyyhkeen kanssa hinkutan kuivaksi. Jeromekin tuoksui aivan syksyltä; kostealta ja mutaiselta.

Sisällä karsinassa se ravisteli itseään loimen alla ja pärskähti, ja kun nostin märän loimen sen päältä, Jerome kävi piehtaroimaan. Sen ähinän lisäksi kuului vain sateen naputusta peltikattoa vasten ja muiden hevosten rauhallista hengitystä. Perun puheeni siitä virkkauksesta. Tällaisissa hetkissä on nimittäin aivan oma tunnelmansa, jota en koskaan antaisi pois.

Siinä missä syksy saa monissa hevosissa heidän sisäisen lohikäärmeensä heräämään, Jerome vain rauhoittuu entisestään. Ikään kuin se vetäisi sisäänsä kaiken sen pimeyden ja kurjan sateen, ja muuttaisi kaiken sen jollain ihmeen kaupalla ylimääräiseksi lempeydeksi. Tai ehkä se vain yrittää extrakivalla käytöksellä ansaita parempia säitä, ken tietää.

10. syyskuuta 2025 | Hyväntekijä

Huvitus kupli sisälläni, kun ratsastaja, joka kertoi tavallisesti nousevansa ponien selkään yhdellä jalanheilautuksella ja alkavansa samantien verryttelemään, joutui Jeromen kanssa ottamaan aikalisän jo heti alkuun. Nuori, paikallinen ratsastajatyttö oli tullut meille suorittamaan pari kuukauden työharjoittelujaksoa, joten halusin tietysti heti nähdä, minkälainen ratsastaja hän oli alkujaansa, sillä hänestä olisi tallitöiden lisäksi iso apu myös ponien liikutuksessa.

Hänelle yllätyksenä tuli kuitenkin se, että Jeromea ei kuitenkaan voinut hoputtaa missään asiassa. Eikä oikein käskeäkään, sillä jo pelkkä jännittynyt käsi tai jalkojen puristus sai Jeromen lyömään hanskat tiskiin ja jumittamaan. Sen kanssa piti käydä kauppaa. Piti osata vetää oikeista naruista.

Tyttö oli kuitenkin taitava. Hän löysi nappulat ja oikean aaltopituuden alkuverryttelyn aikana, ja Jerome alkoi hakeutua oikeinpäin tuntumalle. Tiesin omasta kokemuksesta, että tuntuma oli ansaittu hyvällä ratsastuksella, koska Jerome ei anna ikinä mitään ilmaiseksi - tämä oli todella hyvä merkki. He työstivät avoja ja sulkutaivutuksia. Jerome puhisi ilmaa sieraimistaan koleaan syysilmaan ja teki harvinaisen tyytyväisenä töitä. Alun huvitukseni alkoi muuttua hyväksynnäksi. Tyttö osasi oikeasti ratsastaa.

Laukanvaihdot näyttivät erityisen vaivattomilta, ja ne tapahtuivat kuin ajatuksesta, ilman mitään näkyviä apuja. Jerome tyypillisesti heittäytyy aivan veteläksi jos ei saa asioita oikein heti ensimmmäisellä yrityksellä ja menettää uskon itseensä, mutta minusta tuntui, että tämän ratsastajan kanssa hän vain kerrytti sitä kadotettua itseluottamusta.