» Kilpailukalenteri » Lue Jackyn päiväkirjaa Tähän olisi niin makoisaa kirjoittaa, että Jacky päätyi meille koska halvalla saatiin. Se selittäisi miksi meillä on näin raivostuttava kiljukaula riesanamme, mutta ei, tämä ei edes halvalla lähtenyt. Myyjä lahjottiin valtavalla setelinipulla pitkän kaupanteon jälkeen ja lopulta 5-vuotias, kouluttamaton poniori saapui Llanwenarth Studiin. Mikä siinä sitten maksoi niin paljon? No, olihan se suoraan sen hetken hienoimmasta jalostusorista ja ulkoisesti melkoisen potentiaalinen. Sitä ajateltiin, että jos sillä ei muuta mainetta tule niin ainakin se luultavasti pärjäisi näyttelyissä. Näppituntuma oli oikea ja jo sisäänratsastuksen aikana heräsi enteilevä tunne, että tästä orista olisi myös taitavaksi kouluponiksi. Rautaiset hermot ovat välttämättömyys Jackyn kanssa puuhailijalla, koska tällä ponilla on afrikannorsuakin suurempi superego ja kultakalan surkea muisti (tosin, pitkällisten tutkimusten mukaan jopa kultakalalla on pidempi muisti kuin Jackylla). Joka päivä jo heti aamutuimaan käydään samat ajatuksenvaihdot nokkimisjärjestyksestä ja käyttäytymisestä ylipäätään. "Jacky, no!" onkin kiistatta hallitsevin parkaisu mitä tällä tantereella kuulee... Velttoilulle ei ole sijaa, muutoin on jo jäänyt kauhovien etukavioiden alle tai nyhtää itse nurmikkoa Jackyn raahatessa taluttajaa pitkin poikin pikkukaupunkia. Hormonit ohjaavat Jackyn elämää epäilemättä, eikä se siten ole tahallisesti tuhma. Mutta onhan siitä huolimatta raivostuttavaa, että Jackyn kanssa eläminen ei ole yhtä mutkatonta kuin Llanwenarth Studin muiden ponien kanssa vaan se on metkuja ja mellestyksiä täynnä. Esteponia Jackystä tuskin on, tai ehkä olisi, jos jollain olisi aikaa sen sikailuille meidän muiden ponien ratsastuksen ohella. Perinteisesti kun hyppäämään halutaan mennä, kaikki muut ovat ensisijaisia valintoja paitsi Jacky. Kyllä se hyppää; oikeastaan hyppää aika kivan näköisestikin ja varmasti, eikä koskaan kiellä esteelle, mutta mitä tapahtuu esteeltä laskeutumisen jälkeen onkin aivan toinen juttu. Se on vain yksinomaan opittu, kurja temppu, jolla Jacky on joskus huomannut pääsevänsä mistä aita on matalin ja nokkelana poikana tehnyt siitä tavan. Sama temppu kerta toisensa jälkeen; askel tai pari esteen jälkeen se tekee äkkipysähdyksen, vetää päänsä niin maihin kuin kykenee ja salamannopea sivuliike. Ja näin ratsastaja on poissa pelistä! Samaa temppua Jacky on myös jalostanut maastolenkeille, jossa lisäjännityksen tuo suitsien luikahtaminen helposti pois päästä, kun ratsastaja lentää kaulan kautta yli. Maastoreissuille kannattaa aina suunnata namipussi takataskussa, jotta ponin saaminen kiinni olisi todennäköisempää vastaavassa tilanteessa...
Pieni pukkinäytös joskus myös sileällä on luonteenomaista Jackylle, vaikkakin tuolloin se keskittyy paremmin eikä ole niin hirmuinen sikapossu. Näin pieneksi poniksi Jacky on saanut hämmästyttävän hyviä tuloksia kouluratsastuskilpailuista ja parhaat pisteet tuomareilta tulevat tyypillisesti sen isosta keskiravista ja tahdikkaasta laukasta. Jackya ei tarvitse järjettömästi houkutella jotta se pyöristyy ja kantaa itsensä oikeinpäin, sen ollessa muutenkin herkkä avuille.
Poed Glyndwr (rn, 112 cm) ei ollut aivan toivelistan yläpäässä kun isäoria varsalle alettiin harkita. Tämä ori jakaa mielipiteet; toisten mielestä se on Britannian paras pikkuponi kouluratsastuksessa ja toiset taas pitävät sitä yksinkertaisesti vain paholaisen ruumiillistumana eivätkä ota riskiä luonteen periytymisestä tuleville sukupolville. Lehtiartikkeleissa joissa kerrotaan "Ponipiru teki sen taas - puri hoitajaltaan palan irti!" ei suoranaisesti ole koskaan kerrottu mistä ponista on kyse, mutta tiedättehän brittiläiset naapurintädit teekupit huulillaan; joku tuntee jonkun, joka oli kuullut että yksi toinen oli ehkä nähnyt että kyse oli Cunarth Blaen Madogista. "For Christ's sake..." oli Rhys kauhistellut, kun Gwyneth kertoi päätyneensä oripohdinnoissaan Cunarth Blaen Madogiin. Toivelistan yläpään orit oli yksitellen vedetty punakynällä yli, kun niiden maksut olivat nousseet, tammat olivat jääneet tyhjiksi tai koska orit vain olivat liian etäällä. "Tämä riski meidän on otettava ja jos hyvin käy, varsa perii emältään luonteen ja isältään ulkoisen muodon liikkeineen" kertoi Gwyneth vapisevin äänin. Cunarth Blaen Madogilta haluttiin jalostuksellisesti juuri sitä eli häikäisevää ulkonäköä ja loistokasta liikettä ja pelättiin samalla pahinta; että puheet riivatusta orista eivät olisikaan pelkkiä juoruja. Poed Rascal (rnkm, 115 cm) oli Rhysin muistelmien mukaan (jos niihin oli luottamista enää siinä iässä) yhtenään esillä yhdeksänkymmentäluvun welsh-jäsenlehdissä. Haalien arvostelumenestystä näyttelykehissä, pannen kerta toisensa jälkeen paremmaksi ratsastuskilpailuissa ja keräten onnitteluita vielä jälkikasvunsakin menestyksestä. Muotovalio-arvonimellä pöyhkeilevän Cunart Black Blaen oli omistajiensa mukaan (suora lainaus jäsenlehdestä 04/99:) lauhkea, mutta eloisa poni, jolla oli silmitön motivaatio miellyttää ihmistä. Ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja lausunnossa mainittiin fantastinen ratsastettavuus ja luonne, ja rakenteesta kehuttiin erinomaista runkoa sekä hyvää takaosaa. Dyoll Symwl (rt, 118 cm) on show-kehistä pinnalle pulpahtanut pieni ponitamma, jolla oli pyöreä kaunis (useasta varsottamisesta johtuen ehkä vähän levähtänytkin) runko ja hyvä sukupolileima. Se eli pääosin Cunarthin tilan luonnonlaitumilla siitostammana ja muistona tammasta jäikin jopa huikeat 12 varsaa. Twystep Pairie Sparkle lopetettiin rekisteritietojen mukaan 28-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi. Cetws Bryn Bonnie (rtkm, 115 cm) on koko Llanwenarth Studin kantatamma, ensimmäinen poni joka tilan ulkokarsinoihin muutti. Tamma edusti "hill type" mountain tammaa tyypillisimmillään, sillä oli ihmeellisen kovera pää (jotkut rotuun perehtymättömät jopa luulivat epämuodostuneeksi), leveä otsa ja isot, kuin mustalla kajaalilla reunatut herasilmät. Alapurentakin tammalta löytyi, joten kantakirjaan ei ollut tällä ponilla asiaa. Gwyfort Biscuit oli kuitenkin ensikosketus tämän tyyppisiin welshponeihin, eikä toista yhtä kaunista päänmuotoa tullut vuosiin vastaan, joten päätös jalostukseen käyttämisestä oli sillä selvä. Tästä tuli myös vuosikymmenien intohimo Llanwenarth Studille; tavoitteena yhtä kaunis pää kuin mikä Biscuitilla oli. Perheponina Biscuit oli kertakaikkisen valloittava, ei sillä ollut liikettä kouluradoille eikä ponnua oikein esteillekään löytynyt. Mutta selässä pysymisen taitoa se osasi opettaa ratsastajilleen! Eryri Coch Shon (rnkm, 120 cm) on valiolaadun welshori. Kiihkoluontoinen, mutta nöyrä pikkuponi oli tammanomistajien mieleen ja se saikin peräti 119 jälkeläistä ympäri maailmaa. Ykköspalkinnolle kantakirjattu valkoinen satuponi ennätti elinkaarensa aikana vaikuttaa lukuisissa eri maissa "maailmankiertueensa" aikana (Tanskassa, Ruotsissa ja Hollannissa), ennen paluutaan Britanniaan jossa se valitettavasti vaihtoi hiippakuntaa toisen hevosen potkaistua sitä takajalkaan. Llwyd Drudion (rnkm, 121 cm) on sukufanaatikon pahin painajainen, sillä siitä tihkuu hyvin harvakseltaan tietoa internetistä. Vaikka Gwyneth istui aikoinaan pitkillä kolmen lajin illallisilla monasti welsh-yhdistyksen pitkäaikaisten jäsenten kanssa, ei kenelläkään tuntunut olevan tietoa tästä tammasta. Lahjominen, kiristys eikä uhkailukaan tuottanut tulosta tässä suhteessa. Vanhojen rekisteritietojen nojalla Poed Rhiannonin tiedetään syntyneen Skotlannin puolella ja sen kuolleen vain 7-vuotiaana. Jälkeläisiä sillä oli vain yksi, meidän rakas ja edesmennyt Biscuit.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||