Ch Llanwenarth Gertrude KTK-I, VWY-II

* 08.09.2025 ( vuotta)
"Gertrude"
welsh mountain (sektio A), tamma
rt sab
korkeus 119.0 cm

VH25-024-0244
He B, 60cm

kasvattaja ja omistaja
Llanwenarth Stud, VRL-14901

Taustaa

Mielestäni kaikki näytti paperilla hyvältä. Kaksi kaunista ja järkevää vanhempaa, palkittuja ja terveitä. Tulihan Gertrudestakin toki kaunis, mutta en tiedä mihin se järkevyys siitä matkalta jäi.

Väärinkäsitysten välttämiseksi totean heti alkuun, että eihän Gertrude sentään ollut koskaan vaikea sillä tavalla mitä yleensä vaikeista poneista puhutaan. Se ei koskaan hajoittanut paikkoja tai tehnyt mitään niin vakavaa, mitä voisi jälkikäteen dramatisoida teekupposen äärellä ja sanoa, että "kyllä sen kanssa sai taistella."

Hommat Gertruden kanssa olivat hankalia siksi, etten osannut koskaan pointata mitään selkeää kohtaa, mistä sen happamuus johtui. Se on aina ollut helposti loukkaantuvaa sorttia, mutta kai se jossain kohtaa oppi sietämään ihmisen sille asettamia odotuksia sen verran, että hommat saatiin toimimaan.

Luonnekuvaus

Gertrudella on aina vähän sellainen loukkaantunut olemus, mikä on minun mielestäni vähän teennäistä, ottaen huomioon sen oman käytöksen.

Jostain syystä maailma tuntuu tehneen Gertrudelle niin paljon vääryyttä, että jo pelkästään sisälle hakeminen aiheuttaa nenän nyrpistelyä siinä. Haku menee aina samalla tavalla: ensin yritetään juosta pakoon, sitten jäkitetään jossain kauimmaisessa mutakuopassa ja annetaan korvien liukua vasten niskaa pahan mulkoilun siivittämänä. Eli jollain tapaa siitä käy kyllä selväksi se, että jotain pahaa tässä on taas tehty.

Kärsimysten täyteisten kokemusten kansioon Gertrude on merkinnyt myös narun perässä kulkemisen (hitokseen tylsää, vedä perässäsi jos haluat minut jonnekin viedä) ja loimituksen (parempi riisua rumat kledjut pois alta aikayksikön vaikka sitten oma-aloitteisesti).

Hoitaessa Gertrude on kuitenkin yllättävänkin järkevä, ottaen sen muun habituksen huomioon. Eihän se mitään varsinaista yhteistyötä tee, mutta ainakin seisoo paikoillaan - ja yleensä luimimatta. Kaunistautumisen kanssa se on ihan sujut. Paitsi kengittäjän kanssa sillä on biiffiä ihan riittämiin.

Pitkäksi ei kuitenkaan sovi jäädä Gertrudea jynssäämään, koska hermot eivät loputtomiin kestä sitäkään. Silloin alkavat kaviot käydä kepeiksi ja mustelmien mahdollisuus on suuri.

Satulan alla Gertrude on ihan okei, ei hyvä eikä huonokaan, mutta ei sillä oikein mitään innostuksen häivääkään tunnu hommaa kohtaan olevan. Se liikkuu miten käsketään, varmaan koska ei näe muita vaihtoehtoja. Antaa virheitä anteeksi. Ei hätäänny tai säiky. Sellainen peruspuksutin, joka ei aiheuta ihailevia huokauksia muttei myöskään ilmaisia yllätyksiäkään.

Sukuselvitys

Gloedhoek Tobias wA, vkkopäistkm sab, 114cm Ch, KTK-II, KRJ-I, VWY-II	Bronwijk Fleur wA, vkkopäist, 113cm	Heuvelhof Sven
		Bosveld Lotte
	Valkheuvel Tessa wA, rtkm, 120cm	Cefnfaen Tomos
		Moelfaen Cadi
Cefnellan Greta wA, mpäistkm, 120cm Ch, KTK-I, VWY-II, KRJ-I	Tarnwedd Marchog Tanllyd wA, rnpäist, 121cm	Nefrith Taran
		Talywyn Avelynka
	Tregwenn Noctelle wA, vkkokm, 121cm	Trenydd Caelir
		Cwmeryn Fioretta

Jälkeläiset

wm-t. Llanwenarth Sunday Letters
* 10.02.2026 - i. Llanwenarth Westminster

wm-t. Llanwenarth Summer Spell
* 10.05.2026 - i. Pencoed Talisman

Kisamenestys ja meriitit

Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 544.67
Tahti ja irtonaisuus 531.01

Kouluratsastuskilpailuissa 1075.68 op.
36 starttia joista 2 muuta sijoitusta ja 3 voittoa

Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2)

28.11.2025 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Dimma
03.01.2026 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Faye
19.04.2026 Llanwenarth Stud BIS7 MVA-sert pt: Jannica

Champion arvonimi myönnetty 05.05.2025

Kantakirjattu I-palkinnolla 20.11.2025
20 + 20 + 20 + 21 = 81p.

VWY-II-palkittu 01.05.2026
8 + 7,5 + 6 + 21 + 5 = 47,5p.

Lue otoksia päiväkirjasta

11. huhtikuuta 2026 | Lupaathan minulle huomisen

Se, että me jouduimme pitämään hätäkokousta Llanwenarth Studissa, oli huono merkki.

Koko tilanne oli alusta pitäen varsin epämukava. Tässä kokouksessa ei ollut pöytiä, eikä tuoleja, vain läpikotaisin märkä pihamaa, jossa seisoimme aviomieheni kanssa sadetakkeihin sonnustautuneina. Vesi valui takkien helmoista suoraan reisiä pitkin kumisaappaiden sisään, ja ilma oli kosteudesta harmaa ja väsynyt.

Meillä oli ongelma, johon kummalakaan meistä ei ollut antaa yhtään oikeasti hyvää ratkaisua. Joten me välttelimme toistemme katseita ja siirtelimme jalkojamme levottomasti mudassa tietämättä miten edes aloittaa tulevaa keskustelua.

Seisoin kivistä ladotun talomme nurkalla Gertruden kanssa - tai pikemminkin sen vieressä, koska sana "kanssa" antoi tilanteesta vähän liian yhteistyöhaluisen kuvan. Pidin tammaa kiinni riimusta ja syötin sille omenaviipaleita kämmeneltäni, koska se oli ainoa tapa saada se malttamaan seistä edes hetken aloillaan. Gertrude kahmi viipaleita kämmeneltäni varsin ahneesti ja oli haukata myös sormeni siinä samalla.

Sadetakin varjoissa piileskeli myös mieheni, ja hänen ilmeestään näin sen saman murheen, joka oli roikkunut mielessäni jo koko viikon. Ei ollut enää kysymys siitä, oliko meillä heinää tulevaksi talveksi, vaan siitä, oliko meillä varaa siihen.

"Jos pelto ei kuivaa ensi viikoksi, en saa konetta sinne ajoissa", Rhys huokaisi ja polkaisi maata, joka antoi kengän alla periksi kuin märkä sieni.

"Sen jälkeen se on myöhäistä, tiedän", lisäsin.

Pitelemäni ponin korvat tekivät työtään seuratessaan keskustelua. Aina kun Rhys puhui, toinen korva kääntyi tarkasti häntä kohti. Aina kun minä puhuin, sama korva palasi minuun.

"Meidän on ehkä pakko ostaa ulkopuoliselta."

"Mutta millä rahalla?" Katsoin häntä pöyristyneenä. Hinnat ovat ihan järjettömiä tällaisen kevään jälkeen."

Gertruden päässä ei enää liikkunut muuta kuin silmät, jotka arvioivat vuoroin minua ja vuoroin aviomiestäni. "Sillä on taas tuo ilme", Rhys moitti.

"Sillä on aina sama ilme", sanoin ja tungin vähän lisää omenoita Gertruden suuhun sen alkaessa nykiä malttamattomana riimunnarua.

Kaikkia vaihtoehtoja oli punnittu jo aivan liian kauan. Rhys lateli numeroita ääneen; kuinka paljon olisi heinää jäljellä, paljonko kuukausia jäljellä, paljonko rahaa jäljellä. Minä en enää edes jaksanut sen tarkemmin kuunnella noita laskelmia, koska ne kaikki päätyivät samaan epämukavaan kohtaan. Rhys mainitsi myös jotain jostain ranskalaisesta heinäntoimittajasta (jolla olisi varmasti aivan kamalat kuljetusmaksut ja joka kuulosti yhtä luotettavalta kuin sateen loppuminen tässä maassa).

"Jos meillä olis puolet vähemmän poneja...", Rhys aloitti, mutta keskeytin hänet välittömästi.

Gertrudekin pysähtyi ja lopetti omenaviipaleiden mussuttamisen.

"Ei. Se ei ole vaihtoehto."

Rhysin suu puristui tiukaksi viivaksi. "Pitää sitäkin miettiä, Mona."

Äänensävystä jännittynyt Gertrude tuijotti edelleen minua, enkä minä tiennyt, mitä voisin sanoa.

Voisinko luvata sille ensi talven? Vai joutuisiko se muuttamaan pois? Joutuisinko myymään ison osan poneistani?