Lähetä sähköpostia!

Welsh mountain-ponikasvatusta
vuodesta 2020.

📌
Coedpoeth, Wales
England

Skylake Silver Whistle (mkm, 114 cm) oli Yhdysvaltojen Pohjois-Carolinassa syntynyt ja vaikuttanut mountainori. Sillä ei koskaan kilpailtu ratsastuslajeissa, mutta sitä käytettiin kyllä ahkerasti näyttelyissä - tosin, amerikkalaiset tuomarit eivät osanneet oikein arvostaa sen komeutta, vaan pitivät enemmän nykyihanteen mukaisista, sporttisemmista mountaineista. Minusta sen suurin vahvuus oli nimittäin vahva luusto ja voimakas olemus. Skylake Silver Whistlen jälkeläiset ovat kuitenkin olleet kysyttyä jalostusmateriaalia Euroopassa, sillä se on tuonut uutta verta maanosamme ponijalostukseen. Skylake Welsh Poniesin nettisivuilla kuvaillaan orilla olleen erinomainen kokoamiskyky (yksi kuvakin sen todistaa - huh, kun tästä olisikin tullut komea kouluponi!) ja elastinen, ponnekas ravi. Sivuilta selviää myös orin kuolleen 21-vuotiaana, mutta syytä ei ole kerrottu.

Cae’r Simple Moonwish (m, 121 cm) syntyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja se vietiin kuusivuotiaana Yhdysvaltoihin. Ennen maastavientiä se oli osallistunut useisiin näyttelyihin kotimaassamme, muttei niittänyt mainittavaa menestystä siellä, eikä Yhdysvaltojenkaan maaperällä. Cae'r Simple Moonwishin arvostus kasvoi kuitenkin sen jättämien jälkeläisten myötä ja moni niistä onkin perinyt isältään vahvan ylälinjan ja hyvän, voimakkaan takaosan. Luonteeltaan Cae'r Simple Moonwish oli varma ja sillä oli hyvä työmoraali, ei yhtään kärttyisä tai koppava, mikä oli tietysti myös tammanomistajien mieleen. Se teki pitkän uran jalostuksessa ja sille syntyikin huimat 33 jälkeläistä pelkästään Yhdysvalloissa. Ori menehtyi vatsalaukun kiertymään 18-vuotiaana.

Lochwynne Fireside Faery (rnkm, 112 cm) oli brittiläisen Lochwynnessä sijainneen ponisiittolan kantatammoja, mutta joka myöhemmällä iällä matkusti vielä Yhdysvaltoihinkin jalostustyötä jatkamaan. Lochwynne Fireside Faery pärjäsin ihan passelisti näyttelyissä, muttei ollut kuitenkaan mitenkään ylenpalttisen voitokas poni ja sai vähän noottia lyhyestä selästään ja matalasta kaulan kiinnityksestä. Lempeäluonteinen Lochwynne Fireside Faery varsoi yhteensä yhdeksän keraa ja se tunnettiin hyvänä emänä varsoilleen; omistaja muistelee tamman opettaneen varsoilleen kunnon käytöstavat ennen kuin ne oppivat edes heinää syömään.

Twrwyn Cloudberryn (rnvkko, 120 cm) elämä alkoi Twrwynin kylässä Länsi-Walesissa, josta se lähti kierteeseen, joka vei sitä yhteensä kymmeneen eri kotiin vain kuuden vuoden aikana ja lopulta aivan Yhdysvaltoihinkin saakka. Se ei koskaan kilpaillut - kukaan ei sitä uskaltanut tehdä - mutta näyttelyissä se sai kiitosta sopusuhtaisuudestaan ja hyvästä sukupuolileimasta, luonteessakaan ei ollut valittamista, eivätkä näyttelytuomarit tienneet mitään sen vaikeasta ratsastettavuudesta. Tamman viimeisin omistaja käytti sitä harkitusti jalostukseen Skylake Welsh Poniesin nimen alla, sillä vaikka se tiinehtyikin helposti ja hoiti varsansa hyvin, sen ratsastettavuuden periyttäminen oli pieni riski ja ei voinut pitää itsestäänselvyytenä, etteivätkö varsat olisi olleet yhtä haastavia sen suhteen. Twrwyn Cloudberry lopetettiin 16-vuotiaana pahan sydänvian vuoksi.

Coedydd Trefoil (rnvkkokm, 121 cm) oli niin sanotusti klassinen mountainori, jonka rakenne ja katse edustivat juuri sellaista wanhaa perimää, mitä itse arvostan kaikkein eniten. Coedydd Trefoil kilpaili elämänsä aikana niin koulu-, este- kuin valjakkoajossakin, se ehti tekemään paljon, kun näyttelyissä sitä ei oikein osattu arvostaa ja aikaa vapautui kehässä pyörimiseltä muuhun toimintaan. Muistan jonkun sanoneen, että Coedydd Trefoil oli varsin nöyrä ori, ja helppo ratsastettava siis, se teki mitä pyydettiin eikä pistänyt alkuunkaan vastaan vaikka mitä olisi eteen tullut. Coedydd Trefoil lopetettiin 29-vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.

Penllyd Cherry Wisp (rtkm, 117 cm) ei ollut mikään kilpaponi, eikä kyllä varsinaisesti siitosponikaan, mutta sen merkitys kasvatukselle oli silti suuri. Penllyd Cherry Wisp oli nimittäin erisukuinen, siis edes minä en ollut kuullut kenestäkään tamman sukutaulussa ainakaan kolmanteen polveen asti. Miten ihana, virkistävä tuulahdus saada uusia nimiä ponien sukutauluihin! Penllyd Cherry Wishin jälkeläiset ovat olleet kestäviä monitoimiponeja - ehkä emäkin olisi ollut, jos olisi viitsitty siis yrittää. Tamma vietti koko elämänsä synnyintilallaan, missä se varsoi seitsemän kertaa - ja aina ilman ihmisen apuja. Se ei tarvinnut ihmistä myöskään elämänsä loppumetreillä, vaan tamma löytyi luonnollisiin syihin kuolleena syksyiseltä laitumelta, jossa 33-vuotias vanha muori sulki viimeisen kerran silmänsä.

21. lokakuuta 2025 | Totisesti otettavaa ratsastusta

Olin tänään päättäväisellä päällä ja kailotin kaikille (eli poneille ja miehelleni) kovaan ääneen, että tänään tehdään ihan kunnolla töitä Foon kanssa. Ei mitään pelleilyä, vaan ihan totisesti otettavaa kouluratsastusta, eli siirtymisiä, väistöjä ja vähän kokoamisiakin. Yllätyksekseni Fookin vaikutti kentälle saapuessamme harvinaisen skarpilta, eikä edes tehnyt perinteisiä temppujaan kytäten ensimmäisen vartin verran kentän kulmia ja niiden mörköjä. Se oli hyvä lähtökohta.

Halusin tehdä käyntityöskentelyn tarkasti ja harkitusti, mutta koska haluni harvoin kohtaavat kenenkään muun kanssa, niin Foo halusi mennä mieluummin ravia. Sillä oli virtaa, mutta ei pöllövirtaa, mikä oli varmasti pelkästään positiivinen ongelma. Siirtymiset menivät ihan kohtalaisesti aina, kun Foo oli kauempana pimeimmästä kentän päädystä. Muutamaan otteeseen se hakeutui kauniisti peräänantoonkin, mutta eihän Foo sellaisessa tähtien asennossa kauaa viihtynyt.

Välillä Fookin testasi minua ja että olenko hereillä. Olin kyllä, kiitos kysymästä - kyllä minä huomasin, miten se yritti tehdä omia ratkaisujaankin ja oikoa kulmia aina jos mahdollisuus oli.

Foo ei ehkä ole osaavin, mutta tykkään siitä hirveästi. Se yrittää parhaansa, vaikka kovasti jännittäisikin, ja tarjoaa ratkaisuja myös oma-aloitteisesti. Ei siis pelkkää monotonista käskyttämistä ratsastajan osalta, vaan tämä tuntuu oikeasti sellaiselta yhteistyöltä, jossa molemmat voivat vaikuttaa. Vaikka tämä ei ehkä sitä kaikkein totisesti otettavinta ratsastusta ollutkaan, niin minä tykkäsin siitä ja Foon asenteesta.

11. syyskuuta 2025 | Piiri pieni pyörii

Tein vähän laskutoimituksia ja tulin lopputulokseen, että kevyt liinassa juokseminen tekisi Foolle hyvää, se saisi venyttelyä ja jumppaa samassa paketissa, eikä minun tarvitsisi kivuta selkään kipeillä lonkillani. Liinan päässä Foo venytti kaulaansa ja näytti ihan tyytyväiseltä, mutta sen korvat kyllä vetivät tutkan lailla ympyrää mahdollisten vaarojen varalta, eikä se oikein osannut rentoutua. Se reagoi ääniapuihin, pysyi hyvässä rytmissä ja noin muutenkin pysyi ympyrällä, eikä änkenyt esimerkiksi syliin, mikä on näiden sylikoiraponien kanssa ihan toivottavaakin.

Ensimmäisten minuuttien jälkeen melkein paukutin henkseleitä, että no tästähän tulee helppoa. Pyysin Foon raviin, ja se tarjosi heti kättelyssä pukkipierulaukkaa. Jouduin vähän hengittelemään, etten hermostunut, ja yritin uudelleen. Foo lähti ravaamaan, mutta teki parin askeleen jälkeen uuden spurtin päätään viskoen. Yritin vain olla reagoimatta liikaa - Foon kanssa liika vastavoima vain ruokki tätä sirkusta. Juttelin sille tasaisella äänellä ja annoin liinan kulkea tasaisesti käden läpi sen kuolainrenkaaseen. Muutaman rallittelukierroksen jälkeen askel onneksi rentoutui ja Foo malttoi tiputtaa raville. Kun sen liike alkoi virrata tasaisemmin (vaikkakin häntä tötteröllä ja pää pilvissä), se näytti u-p-e-a-l-t-a. Ihan kuin sillä olisi ollut jouset sen liikkeissä. Huokailin melkein ihastuksesta, mutta en kuitenkaan tohtinut tehdä niin, ettei Foo liikaa ylpistyisi.

Siirtymät ovat aina olleet Foolle samaan aikaan niin heikkous kuin vahvuuskin. Siirtymät tapahtuvat kyllä aikailematta, mutta vähän turhan innokkaasti. Foolla on tapana lisätä jokaiseen siirtymiseen oman mausteensa; pään heilautuksen, sivuloikan tai pukin.

Foo kantoi lopulta itseään kauniisti, rentona ja pehmeänä. Sellaisena hetkenä muistin taas, miksi jaksan tätä ponia päivästä toiseen. Kun se tekee asioita kanssani, emmekä ole enää kaksi kovatahtoista luupäätä ottamassa yhteen, kaikki on kuin musiikkia korville.

Kun pysäytin Foon ja menin sen luokse, se työnsi päänsä syliini ja (herkkujen toivossa satavarmasti, mutta...) minä vähän sulin.