Llanwenarth After Eight KTK-III, VWY-II

* 02.10.2025 ( vuotta)
"Elmo"
welsh mountain (sektio A), ori
rnvkkokm
korkeus 113.0 cm

VH25-024-0243
He B, 80cm

kasvattaja ja omistaja
Llanwenarth Stud, VRL-14901

Taustaa

Kuinka monesti kuulette kasvattajan suusta sanat: "Tämä olisi pitänyt jättää tekemättä"?

Eihän sitä kukaan ääneen sano. Mutta minä sanon. Myönnän, että olisi pitänyt jättää Elmo tekemättä. Se olisi ollut Elmolle reilumpaa.

En tiedä miksi kuvittelin, että kahdesta hädintuskin keskivertoponista tulisi mitenkään priimaa. Kai minä luotin siihen johonkin harhaiseen toiveajatteluun, joka sai minut myös täyttämään lottokuponkeja lauantaisin. Tässä iässä minun olisi pitänyt jo tietää, ettei ihmeitä tapahtunut - ei ainakaan minulle.

Olisi ollut sata kertaa helpompaa, jos Elmossa olisi ollut edes jotain. Olisi ollut sitten vaikka huono ratsu mutta kaunis katsella, tai tyhmä päästään mutta sinnikäs yrittäjä. Mutta Elmolle ei tuntunut siunautuneen edes sitä vähää. Ei ulkonäköä, ei älliä, eikä edes sitä onnea, jolla jotkut kompuroivat oikeaan suuntaan huonosta alusta huolimatta.

Luonnekuvaus

Elmoa on vaikea tiivistää vain yhteen lauseeseen. Tai ei, jos haluaa vetää mutkat suoraksi - se on ihan täysi lapanen. Mutta sellainen nimitys olisi kyllä aika epäreilu, koska pinnan alla Elmo on paljon enemmänkin kuin miltä se alkuun saattaa vaikuttaa.

Se antaa itsestään helposti tosi hömelön kuvan. Haahuilee menemään, seisoo aina siellä missä ei pitäisi (miksi esimerkiksi heinää pitää syödä seisomalla heinäkasan päällä?) ja se muutenkin vaikuttaa siltä, että sillä on aika pitkät piuhat ja että sen ajatukset tulevat aina sekunnin pari myöhässä. En ehkä suoranaisesti tyhmäksi sitä kuvailisi, mutta tosi ruunamainen - hidas, vähän juro, vähän kyyninen ja vähän väärinymmärretty. Elmo jää aina muiden varjoon, vaikka oikeasti sillä olisi vaikka mitä annettavaa.

Elmo ei myöskään ole kaikkien kaveri. Se ei yleensä töki turpaansa kenenkään syliin tai ole innosta hihkuen mukana jokaisessa ideassa, jota sille tarjotaan. Päinvastoin, Elmo yleensä tapaa vain katsella kulmiensa alta, että mitähän oikein taas meinaat. Elmon kanssa saa viettää aika paljonkin aikaa (ja antaa lukemattomia mahdollisuuksia), ennen kuin höntin ulkokuoren alta alkaa paljastua ihan toisenlainen tyyppi.

Ja sillä tyypillä on oikeasti aika iso sydän, vaikka se itse yrittääkin piilottaa sen mahdollisimman syvälle.

Huomiosta Elmo ei oikein osaa nauttia, ainakaan samalla tavalla kuin toiset. Siitä ei varmasti ikinä tule saamaan sellaista "voi että, ihanaa kun tulit!!" -reaktiota, mutta kyllä siitä huomaa silti, että se muistaa ne ihmiset, jotka ovat edes yrittäneet löytää sen tyypin juron ulkokuoren alta.

Elmo ei yritä huijata ketään ratsastaessakaan. Se on aika suoraviivainen ja rehellinen ratsu, joka lipsuu helposti sellaisen välinpitämättömyyden puolelle, jossa se tekee vain ultimaattisen minimisuorituksen. Sitten taas sellaisen kanssa, joka oikeasti kuuntelee ja haluaa ymmärtää sitä, se alkaa liikkua vähän paremmin. Vähän, tarkoittaen tässä suhteessa noin kymmentä prosenttia.

Joten lienee sanomattakin selvää, ettei Elmo ole mikään tallin suosikkiponi.

Mutta tämänkin jurnutuksen takana on kuitenkin joku, joka kaipaisi tulla valituksi, ja joka haluaisi olla jonkun ykkösvaihtoehto.

Sukuselvitys

Skylake Sugar Foot wA, mvkkokm, 116cm Ch, KTK-II, VWY-II	Skylake Silver Whistle wA, mkm, 114cm	Cae’r Simple Moonwish
		Lochwynne Fireside Faery
	Twrwyn Cloudberry wA, rnvkko, 120cm	Coedydd Trefoil
		Penllyd Cherry Wisp
Tanyweth Pancake wA, vkko, 111cm Ch, KTK-III, VWY-II	Bronheulwen Toby Tân wA, vkkokm, 115cm	Derwenlea Sion Spark
		Eirwyn Pixie
	Pantgwyn April Dew wA, rnkm, 112cm	Glanrhyd Merlin
		Coedmeurig Dreamie

Jälkeläiset

wm-t. Llanwenarth Ever After
* 04.02.2026 - e. Llanwenarth Piper Moon

wm-t. Llanwenarth Sweet Tooth
* 09.05.2026 - e. Maldwyn Magnolia

Ei tarjolla jalostukseen.

Kisamenestys ja meriitit

Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 534.58
Tahti ja irtonaisuus 511.44

Kouluratsastuskilpailuissa 1046.02 op.
41 starttia joista 3 muuta sijoitusta ja 3 voittoa

Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2)

Maaliskuu 2026 VWY-Cup 80cm 2/41

00.00.0000 Näyttelypaikka palkinto pt: tuomari

Näyttelyarvonimi arvonimi myönnetty 00.00.0000

Kantakirjattu III-palkinnolla 20.10.2025
17 + 17 + 17 + 17 = 68p.

VWY-II-palkittu 01.05.2026
7 + 6,5 + 5,5 + 21,5 + 4,5 = 45p.

Lue otoksia päiväkirjasta

7. huhtikuuta 2026 | Yksityisyyttä vai yksinäisyyttä

"Se näyttää niin yksinäiseltä", sanoi sama punapäinen tyttö, joka oli jo aiemmin tällä viikolla fillaroinut laitumelle aidalle ja kuvannut poneistamme videoita TikTakiin, tai johonkin sellaiseen somejuttuun, josta minä en halua sen enempää tietääkään. Hänen keltainen polkupyöränsä makasi tienposkessa sen näköisenä, kuin se olisi hylätty siihen suuremmankin hädän tähden, puoliksi ajoradalla, mutta riski ei tuntunut tyttöä huolestuttavan.

Tytön toinen jalka oli nostettu aidan alimmalle laudalle, ja hän piti puhelinta molemmin käsin ilmassa. Näin näytöltä vilauksen Elmosta.

"Ei se ole, sillä on monia muita poneja pitämässä sille seuraa", valehtelin automaattisesti, koska vihasin small talkia, enkä jaksanut alkaa keskustelemaan aiheesta sen syvemmin.

Muut ponit olivat vähän kauempana Elmosta, siellä missä laidun kaartui loivasti alaspäin kohti kapeaa jokea ja ruoho oli jo vehreämpää. Laiduntavat ponit olivat jatkuvasti muuttuvassa ryhmässä, jossa kukaan ei ollut aloillaan muutamaa sekuntia kauempaa ennen kuin liikkui taas johonkin suuntaan ryhmän mukana.

Ainoastaan Elmo ei ollut siellä. Se seisoi erillään muista kohdassa, jossa maa oli kuivempaa ja ruoho niukempaa.

"Miksi se ei vaan mene muiden luo?" tyttö kysyi vilkaisematta minuun.

"Ehkä se ei halua." Minä jos joku tiesin sen tunteen. Kun halusi vain erakoitua yhteiskunnasta ja pitää etäisyyttä typeriin ihmisiin. Kuten aivan turhan paljon höpöttäviin lapsiin. Siis, etenkin niihin.

"Ai, miksi ei?"

Minun puolestani tyttö olisi voinut kysyä vaikka että miksi vesi oli märkää tai miksi hevoset eivät lennä. En minä kaikkeen osannut vastata, enkä osannut tähänkään. En minä hevosten tai sen puoleen ihmistenkään ajatuksia osannut lukea. Tyttö kiipesi lupia kyselemättä aidan päälle ja heilutteli puhelinta eri suuntiin kuvakulmaa hakiessaan.

Huokaisin ja vedin hanskoja paremmin käsiini (vaikka en ollut tekemässä mitään erityistä, kunhan siivosin ojia laitumen ja tien välistä kaikesta moskasta, mitä ihmiset sinne heittivät ja mitä tuuli mukanaan kuljetti). Yritin näyttää siltä, että minulla oli tekemistä, ja että en ehtinyt jäädä rupattelemaan. "Kaikki eivät pidä muiden seurasta." Yritin kuulostaa siltä, että asia oli sillä selvä ja loppuunkäsitelty.

En tiedä osasiko hän lukea rivien välistä mitä tarkoitin sillä.

"Eivätkö hevoset ole laumaeläimiä?" tyttö jatkoi heti.

Murahdin ja työnsin metallitölkin vähän liian rivakasti roskapussiin. Se melkein repeytyi. "Jokainen on silti omanlaisensa."

"Eikö se oo susta vähän surullista?"

"Ei", vastasin nopeasti - se tuli suoraan sydämestä. "Jos se on oma valinta, niin siinä ei ole mitään surullista."

"Mistä tiedät, että se on itse valinnut sen?"

En enää jaksanut vastata, vaan keskityin keräämään McDonald'sin ranskanperunapahveja (jotka olivat vettyneet jatkuvien sateiden vuoksi ja olivat melkein mössöä) ojan pohjalta. Tyttö oli viimein hiljaa ja jatkoi kuvaamista.