Eirwenin päiväkirja
✎ Vaihdetaan hevonen suklaapatukkaan, kirjoittanut Mona
10. elokuuta 2020

Ensinnäkin: kun Mona meni hakemaan laitumelta Eirweniä, jokaikinen hevonen tuli portille vastaan, paitsi Eirwen. Sitä ei kiinnostanut tippaakaan. Eipäs-juupas-tuokion jälkeen Mona sai kuin saikin lassottua tuon pienen roiston ja matka jatkui.
Toiseksi: niin se kävi, että napsahti kuuden viikon sairasloma. Ketale nimeltä Eirwen teki ratsastaessa kulkaa semmoisen "pois tyhmä akka"-sivuloikan pukilla varustettuna, että Monan nilkka muljahti pahemman kerran ja lääkäri rapsutti paperille pitkän saikun.
Ja kolmanneksi: Eirwen on tiputtanut takakenkänsä ratsastuksen aikana. TAKA-kenkänsä?! Pärjäähän se toki hetken ilmankin, mutta noin niinkuin esteettisestä näkökulmasta Monan kaltainen perfektionisti ei voinut sietää että vain 3/4 kaviota oli kengässä. Hän ihmetteli myös suuresti, kuinka se on ylipäätään on saanut takakengän irroitettua.

✎ Valitsemaanne hevoseen ei juuri nyt saada yhteyttä, kirjoittanut Mona
28. kesäkuuta 2020

Alkoi jumalaton kiroaminen ja hiusten revintä. Tämä ei todellakaan ollut sitä, mitä Mona oli Suomesta saakka tilannut. Viikon matkustus hikisessä hevosrekassa ei ollut voinut muuttaa ponin koko olemusta niin, ettei sitä enää tunnistanut myyntikuvasta. Tämä ei ollut sama poni.
"Lähetä siitä ponista kuva minulle Whatsappiin" ponin myyjä totesi puhelimeen. Mona teki työtä käskettyä ja nappasi otoksen luimistelevasta valkoisesta tynnyristä, jonka runko ei voinut millään ollut taipunut astetta vaativampiin kouluratsastusliikkeisiin. Valmiin kisaponin hän tilasi, eikä pihakoristeille ei ollut enempää tilaa tallissa.
"Voi pyhä Sylvi... Ei jumankekka. Hemmetti soikoon" myyjä solvasi kuin raavas mies. "Mitä? Mitä tarkoitat?!" Mona uteli kiivaana.
"Tuon ponin pitäisi olla nyt Hollannissa. Joten uskallan epäillä, että teidän poninne on vaihtunut tähän toiseen lastauksen aikana. Olen todella pahoillani, voin hyvittää hinnan erotuksen tai voimme alkaa järjestellä uutta kyytiä poneille oikeisiin koteihinsa! Miltä kuulostaisi kolme tuhatta?"
Mona hengitti syvään sisään ja ulos. Homma oli mennyt niin persiilleen, että sen korjaaminen veisi enemmän rahaa ja vaivaa, kuin mitä hän oli asiaan valmis laittamaan. Hän oli väsynyt, raivoissaan ja valmis lähettämään koko ponin samaa kyytiä takaisin Suomeen. "Kuule, annetaan olla. Ainakin ne saivat Hollannin päässä hienon kilpaponin edullisesti, joten onnea heille" hän tuhahti ja katkaisi puhelun.