Lloeren Eirwen


rautiaankimo welsh mountain poni
121cm korkea tamma
12-vuotias, syntynyt 12.06.2020

koulutustaso HeC, 60cm

omistaja Llanwenarth Stud, VRL-14901, GB
kasvattaja Lloeren Welsh, FIN
rekisterinumero VH20-024-0050


Kantakirjattu 20.09.2020 pistein 77p = KTK-II
VWY-II palkittu pistein 42p 21.03.2021

Myyntiponien pakkaaminen hevosrekkoihin on ilmeisen vaikea tehtävä. Ilmeisesti etenkin, jos rekkakuskilla ja hevosten luovuttajalla ei ole yhteistä kieltä. Kuuluisat viimeiset sanat Suomen kamaralla olivat olleet "Grey mare? Yes yes, this is the grey mare" ja rekan peräovi oli pamautettu lukkoon. Ilmeisesti riitti, että väri oli sama, sillä Britteihin päästyään papereista oli ilmennyt ponin olevan 3-vuotias kouluttamaton Eirwen, eikä kaksitoistavuotias kisakonkari jonka luulimme ostaneemme. Muutamien ärräpäiden ja kärttyisän puhelun jälkeen päädyimme kuitenkin pitämään Eirwenin Llanwenarth Studissa, sillä ponien vaihto keskenään olisi mennyt taas suureksi säätämiseksi eikä Eirwenissä itsessäänkään ollut mitään valittamista.

Meidän pienellä känkkäränkällämme on tyypillisesti aina mielipiteensä joka asiaan, eikä se todellakaan suhtaudu uusiin asioihin avoimin mielin. Eirwen ei ole aran hoitajan poni, vaikkei mikään seinähullu olekaan, mutta tarraa salamannopeasti hampaillaan hoitajan kylkiin tai pukkaisee takakavioillaan jos homma ei häntä miellytä. Epämiellyttävien asioiden lista on pitkä; satulavyön kiristys, jalkojen harjaus, kengitys, ruoka-ajan viivästyminen... Pieni naama vääntyy irvistykseen sillä samaisella hetkellä, kun hoitaja tupsahtaa Eirwenin karsinan ovelle. Siteen kehittyminen Eirwenin ja hoitajansa kanssa vie rutkasti aikaa, mutta on takuulla sen arvoista ja kun side syntyy, se on luja isoin kirjaimin kirjoitettuna. Kylmäsydämmisinkin kääntyy Eirwenin faniksi nähtyään sen tulevan korvat hörössä vastaan tuttua hoitajaa ja tyytyvän naukkailemaan kohteliaasti vain ilmaa hoitajan kylkien sijaan tämän laittaessa sille satulaa.

Kujeilevasta pikkuponista olisi helppo listata sen heikkouksia ratsastuksen suhteen. Kulkee kuin rautakanki eikä ole eläessään kuullutkaan peräänannosta, juoksee kiitoravin kautta laukkaan, pukittelee ja temppuilee... Sen sijaan haluamme korostaa Eirwenin hyviä puolia, kuten maailman pyöreintä ja mukavinta selkää ratsastaa ilman satulaa ja sitä, kuinka rohkea se on kun se ei koskaan säiky ja säpsähtele. Eniten Eirwen nauttii rennosta huvittelusta vaikkapa maastoretkillä tai kehän kiertämisestä lasten talutusratsuna. Kokeneempien ratsastajien avut menevät Eirweniltä aivan yli hilseen ja se vastustelee hikistä jumppailua muuan muassa pukittelemalla tai jäkittämällä vastaan. Jos Eirwen on päättänyt, että hänhän ei kulmiin mene, niin hän ei sitten myöskään mene lähimaillekaan. Esteratsastuksesta puhumattakaan, sen Eirwen tekee vain lahjottuna. Porkkana kepin päähän niin ehkä nippanappa maastanostetut puomit ylittyvät; vaikkakin vähän läpipuskien ja toisiinsa kolisten. Ja hän ei todellakaan ole herkkä muuta kuin sielunelämältään, sen kylkiä saa paukuttaa tosissaan ennenkuin mitään elettä syntyy...

Silti kaikkinensa Eirwen on meille äärettömän rakas ja kullankallis pikkupossu. Ja kaikki varmasti ovat yksimielisiä siitä, että onhan se maailman söpöin poni. Pieni kiukkuilu on vain osa sen viehätysvoimaa.

     

Sukutaulu

isä. Kastanjan Emmet
KTK-III
ii. Caldwell Hasselnut
VIR MVA Ch., KTK-II
iii. Snowmoore Andras
iie. Caldwell Hefina
ie. Moonbridge Esmeralda
iei. Moonbridge Erebos
iee. Llanberys Agathe
emä. Vinhan Whipped Cream
KTK-III
ei. Ebbw Vale Eurion
KTK-II
eii. Ebbw Vale Orion
eie. Brynmawr Emmerdale
ee. Topsham Wind Whitsler
KTK-II
eei. Pelydryn Wadesworth
eee. Topsham Twisty Tail

👉 Tarkemmin Eirwenin suvusta


Jälkeläiset

23.09.2020 o. Llanwenarth Ikaros isä Blackwoods Monarch KTK-III

Kilpailukalenteri

VWY-Cupit

15.03.2020 (Glenwood) 60cm 4/16
15.09.2020 (Lloeren) HeB 1/10
15.07.2020 (Lloeren) HeC 3/10

ERJ-Esteratsastus

30.10.2020 (Chermia) 60cm 1/25
30.10.2020 (Chermia) 60cm 4/24
29.10.2020 (Chermia) 60cm 5/25
25.10.2020 (Chermia) 60cm 3/25
25.08.2020 (Kadon) 50cm 3/24
24.08.2020 (Kadon) 50cm 2/24
23.08.2020 (Kadon) 50cm 1/24
21.08.2020 (Kadon) 50cm 2/24
21.08.2020 (Kadon) 60cm 2/35
20.08.2020 (Kadon) 50cm 3/24
18.08.2020 (Kadon) 50cm 1/24
15.08.2020 (Kadon) 50cm 3/24
15.08.2020 (Kadon) 60cm 4/35
14.08.2020 (Kadon) 60cm 3/35
11.08.2020 (Kadon) 50cm 1/24
19.08.2020 (Lupin) 60cm 4/25
18.08.2020 (Lupin) 60cm 5/25
15.08.2020 (Lupin) 60cm 3/25
14.08.2020 (Lupin) 60cm 5/25
08.08.2020 (Lupin) 50cm 2/14
06.08.2020 (Lupin) 50cm 3/14
05.08.2020 (Lupin) 50cm 3/14
05.08.2020 (Lupin) 50cm 1/14
03.08.2020 (Lupin) 50cm 2/14
02.08.2020 (Lupin) 50cm 2/14
02.08.2020 (Lupin) 50cm 1/14
24.07.2020 (Adina) 60cm 3/9

KRJ-Kouluratsastus

09.10.2020 (Lupin) He C 4/44
06.10.2020 (Lupin) He C 2/44
30.09.2020 (Lupin) He C 4/44
27.09.2020 (Lupin) He C 6/44
24.09.2020 (Lupin) He C 3/44
21.09.2020 (Lupin) He C 6/44
21.09.2020 (Adina) He D 1/6


Näyttelyt

31.07.2020 (Safiiritiikeri) irtoSERT pt: alaera


Päiväkirja

✎ 18. maaliskuuta 2021 | Poikkeus vahvistaa säännön, kirjoittanut Mona

Aina opetetaan, että hevosen taakse ei saa mennä. Tai saa, mutta yleensä ei kannata. Etenkään Eirwenin taakse, siellä joutuu takuuvarmasti iskun kohteeksi ja pikkuponiksi sillä on yllättävän kipakka takapotku. Tämähän ei välttämättä tarkoita sitä, että Eirwen olisi tappoaikeissa (voihan syynä olla myös naapurikarsinaan kommunikointi, kutiava nivunen tai vaikka ihan vain huvin vuoksi huitaistu potku), mutta kyllä se vaan yleensä näin on tämän ponin kanssa. Siihen on niin totuttu, ettei se enää edes kummastuta. Eirwen on muutenkin naama mutrulla ihan kokoajan, joten on lähes odotettavissa, että potkujakin tulee kun tilaisuus iskee.

No, se kävi tänään. Kahdeksanvuotias tyttäreni Rhona laahusti hyvin verkkaisesti Eirwenillä pitkin uraa, kun huutelin heille ohjeita aidan takaa. Jossain vaiheessa Eirwen kuitenkin päätti, että kiitos nyt riitti, eikä enää hievahtanutkaan suuntaan eikä toiseen. Lampsin päättäväisesti kuraisen ponin luokse, karjasin ja läpsäytin raipalla maahan, jolloin Eirwen hätääntyi ja lähti kiireen vilkkaa eteenpäin. Lähdin harppomaan takaisin paikalleni ja oletin olevani turvaetäisyyden päässä, kun NAPS kavio kolahti sääriluuhuni.
Sääri ei loukkaantunut, mutta egoni kyllä.

✎ 29. lokakuuta 2020 | Ystävyys kortilla, kirjoittanut Gwyneth

Brittiläinen syksy oli kuin loputon suo. Se saattoi vuoden aikana hetkeksi katketa yllättävään lumen tuloon tai vieläkin yllättävämpiin kesähelteisiin, mutta sitten taas jatkui. Ympäri vuoden, kuraa, likaa, sadetta, kylmää, tuulta, harmaata, ankeaa. Välillä tosiaan tuntui siltä, että eikö luontoäidille ole tosiaan muuta antaa tälle kirotulle saarivaltiolle.

Ulkona tuulen armoilla harjailu ei ollut sopinut Neiti Näpsäkälle (tutummin Eirwenille), joten olin ottanut sen omaan yksiöönsä ja yritin viimeisillä luonnonvalosäteillä erottaa sen rapaisimpia karvoja. Yltäpäältä mudassahan se oli, joten päätin kerrankin harjata sen kunnolla läpi ja oikein sienellä putsailla pahimpia länttejä. Sen verran mitä harjalla pystyi käymään läpi, oli se Eirwenillekin ihan ookoo. Sienen kanssa läträäminen oli kuitenkin Eirwenin mielestä tyhmä idea ja hän pakeni luimien paikalta. Joo, mitäs jätit oven raolleen ja jadajadajaa. Kun vielä sen jälkeen kehtasin ruikkia ShowShineä elvyttämään mudan karhentamia karvoja, oli ystävyytemme jo kortilla. Kamala haju, hyi, mikä ääni toi on, ei käy, mene pois. Rauhoitteluni menivät kuin kuuroille korville, sen verran kipakkaa takapotkua oli tarjolla taas.

✎ 4. lokakuuta 2020 | Vanhan miehen moraalikysymyksiä, kirjoittanut Rhys

Kautta aikojen minun on ollut vaikea hahmottaa milloin pitäisi olla tiukkana ja milloin voisi hieman höllentää. Eirwenin kaltaisten sisupussien kanssa on oltava varsin varma otteistaan, se on selvä. Mutta se on vaikeaa, etenkin näin seitsenkymppisenä vanhana miehenä. Toisinaan tuntuu vähän tökeröltäkin pyytää hevoselta jotain, jos en itse pysty välttämättä siinä tukemaan tai valvomaan sen loppuunviemistä. Kuten tänään, kun hain Eirwenin ja Adalminan sisälle sitä varten, että Gwyneth lähtisi niillä ystävättärensä kanssa myöhemmin ratsastamaan.

Ajattelin olla hyvä aviomies ja auttaa vaimoani hakemalla rapaiset hevoset kuivumaan jo valmiiksi. Hymähtelin mielessäni saatuani nämä kaksi lohikäärmettä kiinni. Siinä vaiheessa eteeni tuli kuitenkin pieni pulma, kun Eirwen alkoi narussa potkimaan kohti Adalminaa ja minä kaaduin siinä rytäkässä naamalleni. Kolotti ja sattui niin maan pirusti, mutta sain kammettua itseni takaisin ylös. Ja se pulma oli tässä: minun olisi pitänyt torua Eirweniä, mutta tiesin ettei ääneni olisi kantanut kun samaan aikaan polveni huusi hoosiannaa. Pieni murina pääsi hampaideni välistä, josta Eirwen ei tietenkään välittänyt tuon taivaallistakaan. Tavallaan tiesin, että asia olisi vietävä loppuun. Muistin kuitenkin, kuinka muuan hevosmies oli jo kymmeniä vuosia sitten sanonut, että yksikään hevonen ei ole luonnostaan paha vaan silloin sitä sattuu johonkin. Jos nyt siis oli kyse siitä, että Eirwen näytti kipuaan kiukuttelemalla, tekisinkö väärin jos rankaisin sitä siitä? Vai olisiko väärin jättää huomioimatta Eirwenin huono käytös?
Koska pulma oli liian vaativa, en tehnyt asialle mitään. Jätin ponit karsinoihinsa ja jäin pohtimaan moraalikysymyksiä, joilla ei pitäisi näin vanhaa miestä enää vaivata.

✎ 10. elokuuta 2020 | Vaihdetaan hevonen suklaapatukkaan, kirjoittanut Mona

Ensinnäkin: kun Mona meni hakemaan laitumelta Eirweniä, jokaikinen hevonen tuli portille vastaan, paitsi Eirwen. Sitä ei kiinnostanut tippaakaan. Eipäs-juupas-tuokion jälkeen Mona sai kuin saikin lassottua tuon pienen roiston ja matka jatkui.

Toiseksi: niin se kävi, että napsahti kuuden viikon sairasloma. Ketale nimeltä Eirwen teki ratsastaessa kulkaa semmoisen "pois tyhmä akka"-sivuloikan pukilla varustettuna, että Monan nilkka muljahti pahemman kerran ja lääkäri rapsutti paperille pitkän saikun.

Ja kolmanneksi: Eirwen on tiputtanut takakenkänsä ratsastuksen aikana. TAKA-kenkänsä?! Pärjäähän se toki hetken ilmankin, mutta noin niinkuin esteettisestä näkökulmasta Monan kaltainen perfektionisti ei voinut sietää että vain 3/4 kaviota oli kengässä. Hän ihmetteli myös suuresti, kuinka se on ylipäätään on saanut takakengän irroitettua.

✎ 28. kesäkuuta 2020 | Valitsemaanne hevoseen ei juuri nyt saada yhteyttä, kirjoittanut Mona

Alkoi jumalaton kiroaminen ja hiusten revintä. Tämä ei todellakaan ollut sitä, mitä Mona oli Suomesta saakka tilannut. Viikon matkustus hikisessä hevosrekassa ei ollut voinut muuttaa ponin koko olemusta niin, ettei sitä enää tunnistanut myyntikuvasta. Tämä ei ollut sama poni.

"Lähetä siitä ponista kuva minulle Whatsappiin" ponin myyjä totesi puhelimeen. Mona teki työtä käskettyä ja nappasi otoksen luimistelevasta valkoisesta tynnyristä, jonka runko ei voinut millään ollut taipunut astetta vaativampiin kouluratsastusliikkeisiin. Valmiin kisaponin hän tilasi, eikä pihakoristeille ei ollut enempää tilaa tallissa.
"Voi pyhä Sylvi... Ei jumankekka. Hemmetti soikoon" myyjä solvasi kuin raavas mies. "Mitä? Mitä tarkoitat?!" Mona uteli kiivaana.
"Tuon ponin pitäisi olla nyt Hollannissa. Joten uskallan epäillä, että teidän poninne on vaihtunut tähän toiseen lastauksen aikana. Olen todella pahoillani, voin hyvittää hinnan erotuksen tai voimme alkaa järjestellä uutta kyytiä poneille oikeisiin koteihinsa! Miltä kuulostaisi kolme tuhatta?"

Mona hengitti syvään sisään ja ulos. Homma oli mennyt niin persiilleen, että sen korjaaminen veisi enemmän rahaa ja vaivaa, kuin mitä hän oli asiaan valmis laittamaan. Hän oli väsynyt, raivoissaan ja valmis lähettämään koko ponin samaa kyytiä takaisin Suomeen. "Kuule, annetaan olla. Ainakin ne saivat Hollannin päässä hienon kilpaponin edullisesti, joten onnea heille" hän tuhahti ja katkaisi puhelun.