Ylston Daytime KTK-III

✞ 22.10.2024, lopetettu nivelrikon vuoksi

* 01.04.2023 (20-vuotta)
"Dennis"
welsh mountain (sektio A), ori
mkm
korkeus 115.0 cm

VH23-024-0067
He B, 70cm

kasvattanut Ylston Stud, GB
omistaa Llanwenarth Stud, VRL-14901

Taustaa

"...mutta et sinä varmastikaan tätä halua."

Kuuluisat viimeiset sanat kasvattajan suusta. Ylston Studin puoleen käännyin keväällä 2023, kun kaipasin vaihtelua omien hevosten sukulinjoihin ja Ylston Stud oli ensimmäisenä mielessä, kun mietin jotain jaloa ja majesteettista. Soittelin tallinpitäjälle, sovittiin tärskyt ja ajelin kopin kanssa paikalle - kuten jokainen järkevä ihminen tekee ostohousut jalassaan.

Sitä oli ollut puhetta yhdestä toisesta poniorista, selvästi helppoluonteisemmasta kuin Dennis, mutta jolta puuttui minun silmiin "se jokin". Ehkä se oli vähän turhan moderni minun mieleeni. Dennis sen sijaan kiinnitti huomion jykevällä old-fashion-mallillaan ja kun kuulin, kuka sen isä oli (Dwyfordwy Daybreak!), niin ilmoitin haluavani juuri tämän ponin. Kasvattaja oli kyllä vähän varpaillaan ja yritti kaikin keinoin houkutella minua takaisin aiemmin esittelemänsä ponin pariin.

Kun kaikki keinot oli käytetty, hän totesi, ettei ollut aivan varma oliko Dennis kipeä, tyhmä vai vain kauhuissaan 24/7. Vastasin nohevasti, että oikea tulkinta asiasta helpottaa ponin käsittelyä varmasti ja että kyllä me pärjätään. Tosin tyhmää hevosta ei saisi fiksummaksi - se pitäisi vain sitten hyväksyä. (Ennen seuraavaa kappaletta voitte arvuutella mikä näistä kolmesta tulkinnasta oli lopulta se oikea.)

Luonnekuvaus

Vähän tyhmähän se on. Syy-seuraus-suhde on täysin tuntematon käsite Dennikselle ja samat asiat käydään läpi uudelleen ja uudelleen ilman että mitään jää kaaliin. Sehän suuttuu verisesti kun itse tökkää nokkansa täysin varomatta sähköaitaan ja saa tällin, ihan kuin se olisi ihmisen vika että ei leikkaa. Sekin on ihmisen vika, että pusikossa räsähtää tai vesiämpäri kaatuu omille kintuille kun sillä pelleilee. Ei auta ihmisen kuin väistellä huitovia etukavioita ja laittaa korvatulppia syvemmälle korviin. Se on nimittäin Denniksen tyypillisin reaktio kaikkeen; täyttä huutoa ja takajaloilleen.

Jos riskitekijät on minimoitu (sellainen pyöreä ja pehmustettu huone olisi ideaalein), osaa Denniskin olla ihan siivosti. Tai siis sillä tavalla kiltisti. Maailmassa jossa kaikki olisi kuten pitää osaisi Denniskin nostaa kavionsa ilman, että ponia tarvitsee omalla keholla punkea siirtämään painoa toiselle puolelle ja jolloin se horjahduksen kautta nostaa vahingossa jalkansa ylös. Siinä maailmassa Dennis myös avaisi suunsa jo valmiiksi kuolaimet nähdessään, eikä purisi niitä tuhannen newtonin voimalla yhteen. Se voi laittaa sormensa orin hammaslomaan ken uskaltaa, mutta sekin voi olla virheliike. Ihmisen vika sitten sekin, jos saa hampaasta - mitäs meni tunkemaan likaisia sormiaan toisen suuhun!

Denniksen kanssa tekisi monesti mieli unohtaa kaikki esteettinen kouluhinkkaus ja karauttaa vain pellolle laukkailemaan. Sillä on nimittäin aina jokin vaihe menossa elämässään liittyen ratsastukseen ja etenkin siihen liittyvään nihkeyteen. On olemassa jumitteluvaihe, jossa päästään korkeintaan kolme askelta eteen, jonka jälkeen tulee totaalistoppi. Siinä sitten taistellaan eteenpäinmenemisen puolesta, ehkä päästään taas muutama askel eteen ja stoppi. Toisaalta tässä kohtaa voisi iloita siitä, että ainakin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu eikä yllätyksiä tule. Kunhan ei vaan anna yhtään periksi, niin kyllä se Denniskin lopulta luovuttaa ja taipuu ratsastajansa tahtoon, mutta sitä ennen homma tuntuu kyllä niin loputtomalta tuskan suolta. Sitten on näitä toisen ääripään liukas-saippua-vaiheita, joissa poni ottaa ritolat pienestäkin ärsykkeestä ja ratsastajalla on oikeasti täysi työ pysyä kyydissä, kun Dennis vetää yhtäkkiä 180 astetta ympäri jalkojen suhatessa alla jo tuhatta ja sataa. Se kun vielä oppii niin helposti huonoille tavoille, että jos kerran pääsee jollain konstilla ratsastajastaan eroon, niin sitä taitoa se myös viljelee jatkossakin.

Joskus ja jouluna asiat ovat niin hyvin, että Denniksellä ei ole syytä jumittaa eikä liueta liukkaasti paikalta. Sellaisen päivän voisi almanakkaan merkata liputuspäiväksi. Silloin toki huomaa, kuinka tasapainoton Dennis olikaan ja miten se tuppaa tarjoamaan ristilaukkaa aina ensimmäisenä. Jarrutella ei myöskään turhia tarvitse tai jos tarvitsee, niin siinä kohtaa voi taputtaa itseään olkapäälle.

Sukuselvitys

Dwyfordwy Daybreak wA, rnkm, 117cm VIR MVA Ch, KTK-I	Rhydryfe Pennaeth wA, rtkm, 117cm	Rhydryfe Prince
		Pontyrhyd Henol
	Caerbryn Daylight wA, rnkm, 117cm	Moor Greylight
		Cwmdu Dewines
Telyn Saffrwm wA, prn sab, 116cm KTK-II, KRJ-I, VWY-II	Pencader Llanbedr-y-cennin wA, prn sab, 118cm	Rhosffynnon Acorn
		Crwysnant Isabel
	Glenffwrd Seren Las wA, rtkm sab, 116cm	Pentrefelin Barwn Coch
		Tan-y-Coed Saffir

Jälkeläiset

wm-o. Llanwenarth Sinior Flanagan
* 28.03.2024 - e. Llanwenarth Abermeurig Aur

wm-t. Llanwenarth Gwyneira Lili
*14.06.2024 - e. Hiraeth Rosie

Ei tarjolla jalostukseen.

Kisamenestys ja meriitit

Ominaisuuspisteet
Kuuliaisuus ja luonne 509.30
Tahti ja irtonaisuus 509.69

Kouluratsastuskilpailuissa 1018.99 op.
22 starttia joista 2 muuta sijoitusta ja 10 voittoa

Saavuttanut maksimitasonsa (vt. 3/2)

Elokuu 2024 VWY-Cup 60cm 2/20

23.06.2023 Llanwenarth Stud irtoSERT pt: Siiri

Näyttelyarvonimi arvonimi myönnetty 00.00.0000

Kantakirjattu III-palkinnolla 20.05.2023
16 + 18 + 17 + 16 = 67p.

VWY-II-palkittu 20.08.2024
5 + 8 + 4 + 21,5 + 5 = 43,5p.

Lue otoksia päiväkirjasta

2. elokuuta 2024 | Puhutaanko luopumisesta?

Lopunviimein minunkin on myönnettävä muutama asia. Dennis on aina ollut ylipainoinen ja sille on muodostunut sitä kautta ennenaikaista nivelrikkoa. Sen myöntäminen on todella surullista ottaen huomioon, että poni on vasta kuusitoistavuotias.

Minä en usko jalkojen piikittämiseen, sillä ongelma ei sillä poistu, se vain muuttuu oireettomaksi sillä hetkellä ja pahenee pahenemistaan kulissien takana. Tästä syystä Dennis ontuu, yleensä vähemmän, mutta kaikenlaisen liikkumisen jälkeen taas enemmän. Välillä on päiviä kun sen liike näyttää ihan puhtaalta näin maallikon silmiin. Tilanne on joka tapauksessa huono. Siitä ei enää käyttöhevosta tule.

Jossitella voisi maailmanloppuun saakka. Jos olisin saanut Denniksen painon kuriin aiemmin, olisiko se vielä käyttökunnossa? Jos olisin ratsastanut sillä kevyemmin nuorena, olisiko se kestänyt ylipainon tuoman taakan? En tiedä miten Denniksestä tuli niin iso. Se on täysin samanlaisella ruokavaliolla meidän kaikkien ponien kanssa, mutta silti se paisuu kuin pullataikina eikä tunnu laihtuvan millään keinolla. Sillä saattaa olla jokin aineenvaihdunnallinen häiriö, mutta en sitä ääneen kenellekään aio mainostaa.

Olen perunut Denniksen osalta kaikki tulevat ratsastuskilpailut. Näyttelyosallistumisia en ole vielä perunut, sillä jos se ehtisi levätä tarpeeksi, se saattaisi olla ontumatta kehässä. Se on kuitenkin iso ehkä ja pidän edelleen mahdollisena, että joudun perumaan myös sen loput näyttelytkin.

Haluaisin vain, että se saisi ansaitsemansa arvostuksen ennen kuin lopullinen päätös on tehtävä.

16. huhtikuuta 2024 | Puhutaanko käytöstavoista?

Tänään on taas minun syyni, että Dennisiä sattuu leukaan. Minä saan osakseni hampaiden kolistelua ja takajaloilla kutittelua, kun Dennis säikähtää omaa pieruaan, peruuttaa paniiksisa ojaan ja kolhaisee ryntäänsä johonkin kivenmurikkaan. Ymmärtäisin yskän, jos minä olisin hajupommin lähde mutta kun en ole, niin vähän epäreilultahan tuo puremajälki olkapäässä tuntuu.

Vaikka minä olen Denniksen mielestä syypää, en myöskään hänen mielestään saa auttaa hädässä olevaa poloista. Alkuun en pääse lähellekään sen ryntäitä ensiapulaukkuni kanssa, mutta väsytystaistelu tuottaa lopulta tulosta ja pääsen puhdistamaan vuotavaa haavaa. Haava on onneksi siisti, eikä kovin syvä, joten en usko että tikkejä tarvitaan tällä kertaa. Se on kuitenkin sellaisessa paikassa, että parempi antaa sen olla levossa siihen saakka, että haava menee kiinni - luulen Denniksenkin olevan ihan okei pienen liikutustauon kanssa.

7. toukokuuta 2023 | Puhutaanko jääräpäisyydestä?

Minä tein mitä halusin, en sitä mitä järki sanoi. Ylston Studin omistaja oli yrittänyt käännyttää minut useaan kertaan toisen ponin suuntaan, mutta minä olin päätökseni tehnyt; halusin tuon kimon, vahvaluustoisen poniorin, luonteesta viis. Oli turha kaupitella "hienoja voikkoja" tai "erikoisia päistärikköjä", kun heikkous oli nimenomaan kimoissa poneissa.

Poni seisoi takajaloillaan monta varttia, ennen kuin se suostui kävelemään koppiin - ja yritti sieltäkin tulla vielä puomin alitse pois. Halusin sen silti, eihän tässä ollut mitään mitä normaalissa arjessani en joutuisi kohtaamaan päivittäin.

Hankala omistaja haali yleensä hankalat hevoset, tai sitten niistä tuli hankalan omistajan käsissä hankalia hevosia, voihan se olla niinkin päin. Elämä olisi kovin tylsää ilman tällaisia Denniksiä.