» Kilpailukalenteri » Lue Buttersin päiväkirjaa Butters ei vielä silloin ollut Butters, kun se Llanwenarth Studiin muutti. On tuumailtu jopa vaihtoehtoja, josko se olisi saanut tällin päähänsä jossain kohdin varhaisia vaiheitaan vai sulattiko uusi laumajärjestys ja sen pohjimmaiseksi joutuminen sen järjenrippeet lopullisesti. Saapuessaan se oli normaali. Kaksivuotiaalle tyypilliseen tapaan hieman uhmakas, eloisa ja häpeilemättömän äänekäs. Sehän oli myynnissäkin siksi, että sen kujeiluille ei ollut riittävästi käsiä isossa Brunnbyn siittolassa ja mitä nopeammin se saatiin myytyä sen parempi (win-win-situation myös meille, sillä näissä tilanteissa ponista ei yleensä tarvitse paljoa pulittaa). Ja kolme viikkoa myöhemmin, siitä tuli Butters. Butters on kieltämättä ollut nappiostos sen vuoksi, että se on niin helppo ja kaikkien käsiteltävissä oleva poni. Samannimisen piirroshahmon mukaan kutsumanimensä saanut poni on esikuvansa tapaan hauska ja ystävällinen, mutta varsin yksinkertainen nössö, joka joutuu helposti muiden pilailujen kohteeksi. Pahnan pohjimmaisena se saa useasti köniin laumassa, mutta sinnikkäästi yrittää siitä huolimatta tulla kaikkien kanssa juttuun vaikka muut toistuvasti ajaisivatkin sen pois. Butters on se, joka hinkkaa laitumen aidat kumoon ja huutohirnuu sitten kaikki ystävänsäkin (jotka eivät ansaitsisi Buttersin kaltaista ystävää) mukaan kohti nummien vapautta ja villiponin elämää. Näistä tyypillisesti koko joukkio jää kiikkiin niin ikään Buttersin takia, sillä hän on valtavan tynnyrimallisen mahansa kanssa se, joka jää lankkuihin jumiin ja kiljuu kuolemanpeloissaan herättäen koko lähiseudun. Vihainenhan Buttersille ei voi pitkään olla, oli temppu ollut mikä tahansa. Se nauttii kaikesta saamastaan huomiosta painaen pienen päänsä hoitajan kämmeniin aina kun tilaisuus on, sillä hoitajan rapsutukset ovat ainoat hellyydenosoitukset mitä se päivän aikana saa; laumassahan se on jotakuinkin hylkiö. Iltaruuan aikaan Buttersille jaetaan aina ekstraporkkana tsemppinä kuluneesta päivästä. Tuhiloijana Butters saattaakin esimerkiksi innostuksissaan (tai tylsistyksissään) viskoa ylimääräistä porkkanaansa ympäri ämpäri karsinaa, kunnes se kalahtaa kaltereiden välitse viereisen ponin yksiöön ja Butters jää hoomoilasena ihmettelemään tapahtumaketjua. Päättelykyky ei ole sen vahvimpia puolia ja samat tempaukset toistuvat tavallisesti auringonkoitosta toiseen.
Mitään pohkeenväistöä vaativampaa ei ole jaksettu Buttersille edes opettaa, sillä siitä ei ison ja leveän tynnyrirunkonsa kanssa irtoa kovin kummosta liikettä, eikä ole kiva ratsastuttaa näin kilttiä ponia kokoajan sen kapasiteetin äärirajoilla. Lasten talutusratsuna ja tätien maastokuljettimena Butters on ollut täydellisen luotettava ja turvallinen. Voiko kukaan oikeasti kuvitella Buttersia pukittelemassa tai ryöstämässä kesken laukkasuoran? Butters ei ikimaailmassa uskaltaisi tehdä mitään pahaa oli ratsastaja selässä tai ei. Se mieluummin on jopa hieman turhan varovainen, kuin uhkarohkea tai uhmakas. Käskemällä se menee kyllä läpi vaikka harmaan kiven, mutta puntit tutisten ja silmät kiinni. Mutta menee kuitenkin, pääasia on että tottelee aina ratsastajaansa, jotta voimme luottaa siihen lasten kanssa.
Ponygårds Okeanos (vk, 114 cm) saattoi olla pikkiriikkisen riski valinta isäoriksi, tai ainakin pieni jännitys oli takuulla läsnä kun tammaa alettiin tällä häslerillä astuttamaan. Okeanoksesta kun ei vielä ikänsä johdosta voinut tietää varmaksi olivatko adhd-piirteet luontaisia vai teini-ikäisen oripojan yliaktiivisista hormoneista johtuvaa epätoivottua käytöstä; mutta se ei pelaa joka pelkää. Aikamoisia liikkeitä tämä asianomainen kuumakalle on joka tapauksessa leikitellen esittänyt koulukilpailuissa, joten ihan tomppeli ei Okeanos ole. Videot kilpasuorituksista vahvistavat käsitystä astetta paremmasta kisaponista, joka antaa itsestään aina sata prosenttia ja tanssahtelee höyhenenkevyesti mutta sisukkaasti ohjelmien lävitse. Nähtäväksi jää kuinka paljon Okeanos rauhoittuu ja viisastuu vuosien varrella, ja onko siitä vaikkapa kantakirjaan. Nöttholm Choc Ice (rtpäistkm, 112 cm) on kelpo kouluponi Ruotsissa, josta Buttersin suku on pitkälti lähtöisin. Se ei edusta mitään ylintä kermaa, mutta se on pärjännyt sijoittuenkin aluetason kilpailuissa helpoissa luokissa ja on antanut itsestään vaikutelman easy-going-lastenratsunakin. Leppoisan oloinen Nöttholm Choc Ice sai vielä orina ollessaan 14 jälkeläistä, mutta nykypäivänä se viettää makoisia eläkepäiviään ruunattuna Etelä-Ruotsin maaseudulla. Ponygårds Oceansoul (vkk, 111 cm) tiedetään olevan Ruotsin tunnetuimman ponisiittolan, Ponygårdin, yksi kantatammoista ja tämän suvun musta lammas. Tamma on nimittäin bloody raviponi! Kärkikahoinoissa se ei yleensä starteissa ollut laukkaherkkyytensä tähden, mutta juoksi kuitenkin tiiviiseen tahtiin eripuolin Ruotsia raveissa paljon vauhdikkaampien gotlanninrussponien seassa (tai perässä). Lempeä Oceansoul oli kaunis kuin karkki, mutta maine kulkee tätä ponia nopeammin ja huhutaan, etteivät kantakirjatuomarit juuri arvostaneet raviponina uraansa tehnyttä welshiä ja se jäi siksi kolmospalkinnolle. Ponybow Buttermint (rnpäist, 116 cm) kuulostaa Buttersin kasvattajan puheiden mukaisesti perinteiseltä pikkuponilta, jolla on aina pientä pilkettä silmäkulmassa. Kaasu jää kuulemma helposti pohjaan ja vauhti korjaa virheet ja niin edelleen. Vauhdikas, mutta hyvin koulutettu, eikä tee tuhmuuksia niin hoitaessa kuin ratsastaessakaan. Väittävät Buttermintin hyppäävän jopa ysikympin ratoja ja jos ei lähtölistoissa ole sekoiltu ponien nimissä niin sillä on itse asiassa tuloksiakin näin korkeista luokista. Huolimatta häikäisevästä hyppypotentiaalistaan se on palkittu ykköspalkinnolla koulukilpailumenestyksestään ja päässyt myös kantakirjaan kolmospalkinnolla. Twyford Maerdy Don (rt, 119 cm) kuulostaakin jo näin britin korviin tutulta ponilta ja nyt on sukututkimuksessa päästy viimein pois Ruotsinmaalta. Itsekin olemme olleet poniemme kanssa showkehissä samaan aikaan tämän poniorin kanssa ja täytyy myöntää, että mieleen se on jäänyt. Herramieskäytöksinen, raamikas ja isoliikkeinen Twyford Meardy Don tuli tunnetuksi näyttelyistä, josta sille povattiin huikeaa uraa, mutta haaveilta katkesivat siivet lyhyeen kun ori lopetettiin tapaturman seurauksena jo vain 6-vuotiaana. Se oli iso kolaus 90-luvun ponikasvatukselle, kun tammojen omistajat eivät olleet ehtineet reagoida edes tähän nopeaan tähdenlentoon ennen sen kuolemaa. Kaksi jälkeläistä hänestä kuitenkin jäi maailmaan, Ponybow Buttermint ja Moolgir Gwyllt Broch, jotka toivon mukaan näyttävät, mihin kaikkeen isänsä olisi pystynyt. Ponybow Mwnt Muriel (rnpäist, 114 cm) lienee yksi niistä hajuttomista ja mauttomista poneista, jotka jäävät syntymähetkestä lähtien toisten varjoon eivätkä koskaan saa omaa aikaansa parrasvaloissa. Ainakaan tällä ponilla ei ole laisinkaan tuloksia miltään saralta, eikä siitä ole pientä postimerkinkokoista kuvaa merkittävämpää mainintaa tallinsa nettisivuillakaan. Jos oikein silmiä siristää saattaa suhruisesta kuvasta erottaa sokeripullaa muistuttavan järkyttävän ylipainoisen ponin, joka tapittaa puun alla varjossa elämäänsä kyllästyneenä ja korvat lerpsuttaen. Tai ehkä Ponybow Mwnt Muriel oli lopenuupunut varsakoneena työskentelyyn, olihan sillä kaikenkaikkiaan huimat 18 jälkeläistä. Siinä ei montaakaan välivuotta ole annettu tammalle...
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||